Paikallisuutiset

Ethän kuvaa onnettomuuspaikalla, toivoo tieliikenneonnettomuuksien vastuukouluttaja Ari Tuulenkari: "Annetaan onnettomuuden uhrille ja omaisille rauha" – Katso video

Tieliikenneonnettomuudessa palomies tai ensihoitaja istuu saman suojapeitteen alla potilaan kanssa ja rauhoittaa tätä. Laitteiden äänet voivat pelottaa. Hypotermialta ja lasipölyltä pitää suojautua.

Tieliikenneonnettomuus. Henkilöauton matkustaja on puristuksissa ajoneuvossa, ja auto joudutaan purkamaan hänen ympäriltään.

Jokainen onnettomuus on erilainen, joten yhtä vakiomenetelmää ei pelastustehtävässä ole. Toiminnan keskiössä on kuitenkin aina sama asia: potilas ja hänen pelastamisensa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Palomies tai ensihoitaja menee ajoneuvoon onnettomuuden uhrin viereen.

– Hän selvittää vammat ja kertoo mitä tehdään sekä rauhoittaa potilasta, kertoo palomiesJanne Leppänen Jokilaaksojen pelastuslaitoksesta.

Leppänen ja kalusto-/paloesimies Ari Tuulenkari kertovat, millaista on pelastaa tieliikenneonnettomuuteen joutuneita. Tuulenkari toimii myös tieliikennepelastamisen pääkouluttajana. Jokilaaksojen pelastuslaitoksessa.

– Potilaan kanssa jutellaan ja kerrotaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Joskus onnettomuusautossa voi käydä naurunremakkakin, ja sehän on tietenkin hyvä signaali, Tuulenkari kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Vaikeimpia hetkiä pelastajan työssä ovat onnettomuudet, joissa on osallisina lapsia.

– Se ei muuta pelastustilannetta miksikään, mutta voi pyöriä myöhemmin ajatuksissa, Tuulenkari sanoo.

Onnettomuuteen joutunut ihminen voi olla myös pelastajalle tuttu ihminen.

– Silloin voi sanoa esimiehelle, ettei pysty toimimaan tai esimiehen pitää huomata, että nyt ei tehokas toiminta onnistu, Leppänen sanoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ari Tuulenkari esittelee työvälineitä ja laitteita, joita pelastajat käyttävät liikennepelastustehtävissä. Etualalla on tyhjiöpatja, jolle potilas tuetaan ja siirretään paareille.
Ari Tuulenkari esittelee työvälineitä ja laitteita, joita pelastajat käyttävät liikennepelastustehtävissä. Etualalla on tyhjiöpatja, jolle potilas tuetaan ja siirretään paareille. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Onnettomuuspaikalla potilas suojataan hypotermialta ja lasipölyltä. Tuulilasi on liimalasia, ja sen leikkaamisessa syntyy lasipölyä.

Lasipöly on yhtä vaarallista keuhkoille kuin asbesti rakennusten purkutyömailla. Hengityssuojaimet ovat tarpeen.

– Jos lasipölyä joutuu keuhkoihin, se ei poistu keuhkoista koskaan, Tuulenkari sanoo.

Vammojen laatu vaikuttaa siihen, miten pelastajat alkavat pilkkoa auton rakenteita. Ensihoito luokittelee potilaat liikennevalomallilla. Punainen valo tarkoittaa hätätilapotilasta, joka pitää saada kiireesti leikkaussaliin.

Irroittamisen tavoiteaika onnettomuusajoneuvosta on 5 – 10 minuuttia.

– Jos on aikaa, tehdään autoon tilaa ja otetaan potilas ulos rangan suuntaisesti. Jos hänellä on tajunnanmenetys ja mahdollisesti sisäisiä verenvuotoja, mietimme, mikä on nopein tapa saada hänet nopeasti leikkaussaliin, Tuulenkari sanoo.

Tieliikenneonnettomuuksien vastuukouluttaja  Ari Tuulenkari  ja palomies Janne Leppänen esittelevät akkukäyttöisen hydraulisen levittimen toimintaa Haapajärven paloasemalla.
Tieliikenneonnettomuuksien vastuukouluttaja Ari Tuulenkari ja palomies Janne Leppänen esittelevät akkukäyttöisen hydraulisen levittimen toimintaa Haapajärven paloasemalla. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Onnettomuusauton pilkkomisessa käytetään muun muassa metallisirkkeleitä sekä hydraulisia leikkureita ja levittimiä.

Menetelmiä on monia. Auton ohjaamo voidaan myös yrittää palauttaa muotoon tankolevittimellä, jolloin ovet saattavat aueta.

Tuulenkari on johtanut monia pelastustilanteita.

– En ajattele mitään muuta kuin työtehtävää. Mietin, mikä on nopein tapa palvella onnettomuuden uhria ja annan työtehtäviä sen mukaan.

Paikalla ollaan potilaan vuoksi.

– Potilaalle pitää varmistaa mahdollisimman turvallinen hoitoon pääsy. Yksittäinen pelastaja tekee määrättyä tehtävää ja miettii, mitä seuraavaksi tapahtuu, Leppänen sanoo.

Pelastuslaitokset käyttävät akkukäyttöisten laitteiden ohella vielä myös kiinteitä hydraulisia pelastusvälineitä, jotka näkyvät autossa Ari Tuulenkarin takana.
Pelastuslaitokset käyttävät akkukäyttöisten laitteiden ohella vielä myös kiinteitä hydraulisia pelastusvälineitä, jotka näkyvät autossa Ari Tuulenkarin takana. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Nykyautojen vahvat rakenteet tuovat oman haasteensa pelastustehtäviin. Esimerkiksi auton katto voi painaa 180 kiloa, ja autojen pilarit ovat vahvaa suurlujuusterästä.

Vaikka autot ovat kestävämpiä ja pelastuskalustossa riittää leikkausvoimaa, ihmisen fysiikka on pysynyt samana.

– Kolarin liike-energiat eivät ole hävinneet minnekään. Autossa kyydissä olevilla voi olla vakaviakin vammoja, vaikka auton ohjaamossa ei näytä olevan isoja muutoksia olevan, Tuulenkari sanoo.

Fakta

Psyykkisesti kuormittavien tilanteiden jälkeen voidaan psykologinen defusing eli purkukeskustelu, joka käydään välittömästi (8 tunnin sisällä).

Defusing on työkykyä palauttava ja tilanteen normalisointiin tähtäävä lyhyehkö keskustelu.

Purkukeskustelun vetäjä on usein oman organisaation sisältä ja tehtäväänsä koulutettu vetäjä.

Samaa menetelmää käyttää myös poliisi.

Lisäksi voidaan käyttää kriisiryhmistä tuttua psykologista jälkipuintia. Debriefing-istunto järjestetään 1–5 päivän kuluessa.

Lähteet: ratkaisukeskeinen terapeutti Anne Korpi, kriisipsykologi Salli Saari

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä