Paikallisuutiset
Markku Ojala vietti lapsuusvuotensa lastenkodissa Pietarsaaressa: "Siellä sai sentään ruokaa ja kohtalontovereita – ja pienenä pääsin helpommalla" – Katso video
Jokaisella lapsella on oikeus isään maan päällä - ja jos isä pettää, niin sitten taivaassa. Onkohan se näin kuin joku on sanonut? PietarsaarelainenMarkku Ojala haluaa ainakin uskoa niin.
Biologinen Jussi-isä kuoli Ojalan ollessa alle vuoden ikäinen eivätkä muistot ankarasta isäpuolesta ole kovin imartelevia.
Aika on löytänyt keinon, miten elää menneisyyden kanssa, mutta musertavalle isän ikävälle aikakaan ei ole mahtanut mitään. Jotain se ehti sisältä tappaa.
Viattomien lasten päivän kynnyksellä, kuusneloseksi ehtineenä ja omat elämänarvot löytäneenä voi silottelematta katsella menneisiin ja antaa yhdet kasvot lastenkodin kasvatille.
"Ei alemmuudentunto ja jatkuva ulossulkemisen kokemus ole elämälle mikään hyvää rakentava pohja, vaikka yrittää olla välittämättä".
Arvoista puheenollen suorapuheisena tunnettu Ojala yllättää sanomalla, että tärkeintä elämässä ovat rakkaus ja hellyys. Hän tuumii, että porukka varmaan nauraa kun näin sanoo se, joka sopeutumattomana teininä otti monet matsit munsalalaisten kanssa nakkikioskilla ja ruotsinkielisten kanssa tappeluista toiseen tie vei vielä vanhempanakin.
– Ei mikään häävi esikuva omille lapsille silloin parikymppisenä jätkänä, toteaa Ojala.
.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }
Mustavalkokuvassa seisoo kolme veljestä käsi kädessä. Kuva on otettu vuonna 1961 poikien tultua lastenkodista perheen uuteen kotiin Vestanpoohon. Toimelias äiti oli onnistunut hankkimaan talon pikku-Moskovaksikin kutsutusta kaupunginosasta poikien ollessa lastenkodissa.
– Siinä on vanhimpana Kari, keskimmäisenä Martti ja minä nuorimpana ihmettelemässä nahkakuulaa nurmikolla.
Liikuttava kuva muistuttaa Ojalaa siitä, että vaikka oli köyhää ja karua, veljeksillä oli sentään toisensa. Perheeseen kuului siinä vaiheessa myös vanhempi tytär, myöhemmin perhe kasvoi sisarpuolilla.
Kunnalliseen lastenkotiin veljekset olivat joutuneet joulukuussa 1957 isän kuoltua sydänkohtaukseen suomontulle Ähtävällä. Taakse jäi Loveretin raitti ja koti, jossa myöhemmin toimi antiikkikauppa, nykyisin kahvila Skorpan. Piharakennusta asutti toinen perhe yhtä vaatimattomissa oloissa.
– Isän kuoltua äiti jäi yksin eikä pärjännyt neljän lapsen kanssa kun ei ollut isovanhempiakaan auttamassa.
Markku Ojala kuvailee kuinka kaupungin puutarhalla töitä paiskinut äiti teki kaikkensa perheen elättämiseksi, mutta rahat eivät vaan riittäneet.
– On mahdotonta pyyhkiä mielestä kuvaa äidistä istumassa kuorma-auton lavalla menossa risusavottaan Fäbodan metsiin talvella.
Lastenkodissa vietetyistä vuosista Markku Ojala löytää vain hyvää sanottavaa. Siellä sai sentään ruokaa, lämmintä päällepantavaa, kohtalontovereita ja pienenä lapsena pääsi helpommalla. Paikkoja oli kaksikymmentä. Lastenkoti oli perustettu vuonna 1923 metsikköön kaupungin takapihalle, löyhkäävän kanaalin ja kaatopaikan viereen. Nykyisellä kaupunginkartalla se paikantuu Pietarinpuistikolle Oxhamnin koulun ja Optiman tuntumaan.
– Asuin lastenkodissa 1957 loppuvuodesta vuoteen 1961. Paljoa en muista kun olin niin nuori.
– Meitä oli kaiken ikäisiä, suomen- ja ruotsinkielisiä lapsia. Sapuskaa tarjottiin kolmesti päivässä. Kovaa jöötä pidettiin. Isoveli kertoi, että remmiä tuli jos poltti tupakkia ja jäi kiinni. Ei lapsilla ollut hirveästi oikeuksia. Kurittaminen oli sen ajan tapa kun ei varmaan oikein muutakaan osattu, yrittää Ojala ymmärtää.
Säilyneistä tuokiokuvista herää kuitenkin turvallinen tunne, jota isoveljien kertomukset tukevat.
– Yksi vanhemmista tytöistä otti minut omien pienten siipiensä suojaan. Sirkka-Liisa Timonen hoiti minua kuin äideistä parhain, mistä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Hän vaivautui toisen eteen, vaikka oli omakin taakka kannettavana.
– Systerin perään itkin aina kun hän oli tullut meitä katsomaan ja lähti taas.
– Kuitenkin ajattelen, että lastenkoti olisi ehkä sittenkin ollut parempi paikka kasvaa isoksi.
Vestanpoon talossa, jonne muutettiin lastenkodista, oli kolme sulaketta ja Högforsin puuhella. Huussi oli omassa pihassa, mutta vesi haettiin sangoilla vesipostista kadulta.
– Kotiolot olivat mitä olivat eikä sinne kehdannut viedä kavereita. Äijä, ukko eli isäpuoli "kasvatti" kovalla kädellä. Oli pullo perjantaille ja vähän muillekin viikonpäiville - isät juoksivat pakoon omia traumojaan.
Ei saanut olla myöhään ulkona, pelata eikä harrastaa kun oli tehtävä polttopuita ja muita töitä. Oli jatkuvaa pulaa perusasioista kuten ruoasta, vaatteista, lämmöstä. Kesät talvet kuljettiin haisaappaissa, elettiin kahvilla ja ranskanleivillä.
– Useimmat työläisperheethän asuivat yhtä vaatimattomasti. Lämmitettiin puilla, saunottiin kaupunginsaunassa, pidettiin polvista paikattuja kalsareita, käytiin Warman kaupassa ja pyhäkoulussa.
Saima-täti muisti perhettä hedelmillä. Täti matkusti Järviseudun bussilla Evijärveltä kauppaamaan perunoita Pietarsaaren torilla ja jäi reissulla yökylään.
– Menin torille mukaan, sillä osasin myydä ruotsiksi vakan pottuja. Täti oli mukava ja syvästi uskovainen, mutta ihmettelin vähän kun kuulin hänen iltarukouksessa pyytävän, että ota nämä lapset pois, vaikka hyvää hän varmaan tarkoitti.
Leirit pelastivat monet kesät.
– Pääsin Kokkolan Päiväniemeen eikä tarvinnut olla vetämässä kotipihassa nauloja pois lankuista, joita sahata polttopuiksi. Svedjassa maistoin ensimmäisen kerran cornflakesia.
Lehtiä Ojala rupesi jakamaan sunnuntaisin heti kun sai. Monet kerrat hän fillaroi reitillään lastenkodin ohi. Siinä tuttu mansardikattoinen rakennus seisoi vielä 1970, mutta lastenkoti oli suljettu syksyllä 1968 koska lapsia oli liian vähän. Jäljelle jääneet lapset siirrettiin Uuteenkaarlepyyhyn Sparvboetiin. Viimeiset vuodet rakennus oli yksityisessä käytössä ja se purettiin 1970-luvun lopulla Oxhamnin koulun tieltä.
Heti kun oli mahdollista heitti Ojala 15-vuotiaana kotikaupungin ankkurin irti ja lähti merille töihin.
– Koulu ei jaksanut kiinnostaa yhtään enempää kuin oli pakko. Hyvä, että sain käytyä Choraeuksen ja Ristikarin jälkeen vielä Pursisalmen. Piti päästä äkkiä pois kotoa elämän korkeakouluun, itsenäistymään ja tienaamaan elämän.
Merellä ensimmäistä työpaikkaa, rahtilaiva Dorista, seurasi pitkä ura autolautoilla, mm. Vikingillä.
– Aloitin messikallena, tiskasin ja siivosin miehistön messiä. Sitten olin varastoapulaisena ja lopuksi vahtimestarina. Kävi hyvä munkki kun pääsin töihin laivoille tienaamaan ja sain hyviä kavereita. Merkitsi paljon kun pystyin hankkia lapsille tavaroita, joista en itse lapsena osannut haaveillakaan.
– Vapaaviikolla sitten ehdin olla lasten kanssa ja viedä myöhemmin konsertteihin. Dingo oli yksi kovista jutuista.
Merillä vietetyistävuosista jäi käteen mukavien työmuistojen lisäksi MM-mitali merimiesfutiksesta, kolme SM-joukkuemitalia viestistä sekä vuoden merimiesurheilijan titteli. Futista Ojala pelasi myöhemminkin Innon ja JBK:n riveissä.
Päätös palata maakrapuksi on vähän kaduttanut.
– Sain satamavalvojan töitä Alholmasta 1990-luvun lopulla ja päätin jäädä maihin. Olin lähempänä lapsia, mutta kaipasin merelle. Naimisiin ei ole tullut mentyä.
Satamavalvojana Ojala työskenteli aina vuoteen 2017 saakka.
– Sitten jäin oloneuvokseksi.
Politiikka niin paikallisella kuin valtakunnan tasolla kiinnostaa; omaankin taustaan kuuluu kaksi kautta Pietarsaaren kaupunginvaltuustossa ja liikuntalautakunnassa.
– Ei torstaita ilman eduskunnan kyselytuntia.
Epäkohtiin teräväkynäinen politiikan seuraaja puuttuu herkästi paikallislehtien mielipideostoilla.
– Moitin ja kiitän kun siihen on mielestäni aihetta. Suomenkielisten asiat Pietarsaaressa tuppaavat hiertämään kivenä kengässä, eivät aina mene nappiin vaikkapa kouluasiat ja lääkäripalvelujen saaminen suomeksi.
Naapurustossa Ojala auttelee tekemällä lumitöitä ja muistaa lastenkotikaveria kirppikseltä löytämällään talvitakilla. Onpa myös joulupukin rooli tullut tutuksi takavuosina kun hän oli useana jouluna jakamassa paikallisen kaupan ja hotellin lahjoittamaa ruokaa yömajan asukkaille.
Aamuvirkun oloneuvoksen arkeen kuuluu punttisali ennen aamukymmeneltä. Puuhassa on sosiaalisella puolella melkeinpä tärkeämpi merkitys kuin treenisarjojen vääntämisellä.
Koti löytyy, mistäs muualtakaan kuin, Vestanpoosta. Kämppiksenä on tyttökissa Kalle.
– Ei Vestanpoo lähde minusta kulumallakaan.
Talo on vanha, vuodelta 1921, mutta mukavuuksilla varustettu ja peruskorjattu.
– Ei ole vielä oma, vaan pankin. Nautin omasta rauhasta, yksinkertaisesta elämästä ja kodin hoitamisesta. Siisteyden ja järjestyksen suhteen taidan ollakin lähes sairaalloisen pedantti.
Ilman moottoripyörää - tallissa odottaa kesän kruisailuja 1800-kuutoinen Honda - Ojala voisi jopa tiukan paikan tullen elääkin, mutta ei ilman musiikkia.
– Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Olen myös käynyt monissa konserteissa Tina Turnerista Bryan Adamsiin.
Aarteisiin kuuluu Kari Tapion signeeraama kortti, jossa artisti toivottaa fanilleen kaikkea hyvää.
– Olin Kari Tapion konsertissa ja postitin kortin kiitokseksi mahtavasta illasta. En ollut uskoa silmiäni kun sain vastauksen.
Kuinka pitkälle lapsuuden olot ja menneisyys määräävät kohtalon, sitä Ojalan on vaikea mennä sanomaan.
– Varmasti sillä on merkitystä. Ei alemmuudentunto ja jatkuva ulossulkemisen kokemus ole elämälle mikään hyvää rakentava pohja, vaikka yrittää olla välittämättä.
– Eräs opettaja Purkkarilla sanoi, että minusta tulee yksi Haminan metsän puliukoista. Sitten aikuisena kun nähtiin sattumalta hän hämmästeli, että oikein valtuustoonkin pääsin, Markku Ojala naurahtaa.
Eteenpäin vieväksi moottorikseen Ojala arvelee syntymälahjana saamansa itsepäisyyden.
– Tulin maailmaan väärinpäin, jalat edellä, ja vain 2,3 kilon painoisena.
Kun ei ole suostunut pienentämään itseään on tullut raivattua tietä eri tavoin.
– Kerran vahtimestarina jouduin taluttaa huomattavasti isomman kaverin niskasta ulos. Joku sivusta sanoi minua terrieriksi. Minusta se on oikein osuva kuvaus, tuumii Ojala pilke silmässä.
– Nuorempana päämääränä oli suunnilleen, etten joudu linnaan enkä liian aikaisin multiin. Ne tavoitteet on saavutettu.
Vielä kun pääsisi Kuubaan. Nähdä Hemingwayn baari - ja elää.
(Jutussa on käytetty lähteenä myös Pietarsaaren kaupunginmuseosta saatuja tietoja lastenkodista).
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Paikallisuutiset
