Paikallisuutiset

Ylivieskalaiset Liisa ja Pekka Alakuijala valmistavat jouluherkut ja retkimuonan oman sadon tuotteista – Katso video lähes omavaraisesta pariskunnasta: "Itse ei ole pakko tehdä, mutta se on mukavaa"

Alakuijaloiden kellari on kuin Veikko Huovisen Hamsterit-romaanista. Siellä on muhkea rivistö ruokatarpeita, jotka riittävät talven yli.

YlivieskalaistenLiisa jaPekka Alakuijalan jouluvalmistelut alkavat viherhuoneesta. Siellä 10–15 asteen lämpötilassa talvehtivat vanhat pelargoniat, mutta nyt lattialla on kasa männynhavuja.

Männynoksia menee yhteen havupalloon yllättävän paljon, mutta onneksi niitä on risusavotan jäljiltä yllin kyllin. Pekalla on ollut tapana valmistaa havupalloja itselle tai lahjaksi jo parinkymmenen vuoden ajan.

Yksi niistä on ripustettu navetan ulkoseinälle jouluvalojen kanssa.

– Muotoilen keskellä olevan pallon käsin uretaanivaahdosta. Se tulee edullisemmaksi kuin styrox-pallo.

 Kaikkea saa kaupasta. Itse ei ole pakko tehdä, mutta se on mukavaa.

Jouluun valmistautuminen alkaa marraskuussa, jolloin pihalle laitetaan ensimmäiset jouluvalot.

– Minä yritän jarruttaa, etteivät kaikki valot tulisi heti kerralla, Liisa sanoo.

Erityistä aikataulua tai suunnitelmaa ei kuitenkaan ole.

– Me emme ole ehdottomia missään asiassa, Pekka sanoo.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Jouluvalot laitetaan ensimmäisenä lintujen joulukuuseen. Linnut uskaltavat paremmin ruokailemaan lintulaudalle, kun ne voivat välillä pyrähtää piiloon joulukuusen sisälle.

Lintulaudalla käy syömässä tiaisten lisäksi punatulkkuja.

Kun Pekka valmistaa havupalloja, Liisa soittaa hänelle musiikkia kasetilta, johon on tallennettu ruotsalaista joulumusiikkia. Esimerkiksi kaikkien tuntema Nisse-polkka on alun perin ruotsalainen joululaulu.

– Ruotsalaiset joululaulut ovat reippaampia. Niitä on kuunneltu jo yli 50 vuotta, Liisa kertoo.

Aattona vuorossa ovat sitten hartaammat suomalaiset joululaulut.

Alakuijalat ovat tavallinen ylivieskalainen eläkeläispariskunta, joka valmistautuu joulun viettoon. Heidän joulustaan tekee erityisen omavaraisuus eli monet joulun herkut valmistetaan itse kasvatetuista tuotteista.

Kuten muutkin ruoat, joita he talven aikana syövät.

Alakuijaloiden kellarissa on muhkea rivistö hilloja, säilykkeitä ja mehuja kahden ihmisen tarpeisiin. Mieleen tulee Veikko Huovisen romaani Hamsterit, jossa päähenkilö varustautuu talveen keräämällä itselleen muhkean talvivaraston.

Muun muassa tomaatit, paprikat ja sipulit on säilötty umpioimalla, mikä on kätevä tapa säilöä. Tomaattien päällä on hieman öljyä, yrttejä ja lehtiselleriä.

– Näistä saa nopeasti keittoa. Kattilaan vaan ja soseeksi, Pekka kertoo.

Ehkä erikoisin tuote on punaviini- ja mustaviinimarjasipulihilloke, joka sopii hyvin liharuokien kanssa.

Myös erilaiset juurekset säilyvät hyvin kellarissa turpeeseen peiteltyinä. Esimerkiksi juuriselleri.

Omavaraisuus on asia, jota monet perheet tavoittelevat tai ihannoivat. Alakuijaloille kasvimaa- ja kasvihuoneviljely on mieluinen harrastus, joka tuottaa iloa.

– Olemme molemmat maalta kotoisin ja tykkäämme puutarhanhoidosta, Liisa kertoo.

Liisa Alakuijala on omaa sukua Perälä ja hän on kotoisin Ylivieskasta. Muutettuaan Kuopiosta eläkkeelle Ylivieskaan he ostivat Liisan kotipaikan. Pekka Alakuijala on syntyisin Torniosta.

Lapsena Liisa kasvatti ensin retiisejä, koska ne kasvavat nopeasti. Lapsen suuhun ne eivät kuitenkaan maistuneet hyvältä, joten seuraavaksi vuorossa oli avomaankurkku. Siitä kasvimaaharrastus alkoi.

Kuopiossa jo kerrostalossa asuessa heillä oli pieni vuokrapalsta. Ylivieskassa kasvimaalla on kokoa muutama aari.

Porkkanapenkin harventaminen käy nykyään nopeasti eikä tunnu ikävältä puuhalta. Vuosien mittaan oppii, miten harventamisesta selviytyy vähällä vaivalla.

– Seuraavana päivänä porkkanan varret ovat terhakkaina ylhäällä kuin sanoen, että kiitos kun hoidit meitä, Liisa sanoo.

Lisäksi pihalla kasvaa marjapensaita, omenapuita ja tyrnipensaita. Pekka on myös innokas marjastaja ja sienestäjä.

Omavaraisuus tai säästeliäisyys ei ole toiminnan tavoite.

– Kaikkea saa kaupasta. Itse ei ole pakko tehdä, mutta se on mukavaa, Pekka sanoo.

Jouluruokien valmistaminen itse ei ole heidän mielestään vaivalloista.

Isolle puuhellalle mahtuu monta kattilaa yhtä aikaa porisemaan, ja joululaatikot paistuvat leivinuunissa yhdellä kerralla.

Työläintä on kuoria lantut ja perunat laatikoihin. Joskus ongelmia kuitenkin tulee yllättävästä suunnasta.

Alakuijaloiden kotitalo sijaitsee metsän reunassa, joten pihalla liikkuu usein jäniksiä, rusakoita ja hirviä.

– Yhtenä syksynä hirvet söivät meidän lantut, mutta yksi jäi jäljelle. Se oli onneksi tarpeeksi iso, jotta saatiin jouluksi lanttulaatikko, Liisa kertoo.

Joulupöytään kuuluu myös hämäläinen imelletty perunalaatikko, jonka valmistamisesta huolehtii Pekka. Sitä ei paisteta samalla kertaa lanttu- ja porkkalaatikon kanssa, sillä perunalaatikon imeltyminen makeaksi vaatii alhaisemman lämpötilan, ei kuitenkaan alle 55 astetta.

Leivinuunissa paistuvat myös joululimput ja hapan ruisleipä.

– Pekka tekee happaman ruisleivän, sillä hänellä on oman äidin juurta tallessa.

Torniolainen äiti oli syntynyt vuonna 1905, joten ruisleivän juuri on noin sata vuotta vanhaa. Juuri säilyy puisen taikinatiinun pohjalla, tosin myös pakastimessa on säilytyksessä hieman juurta kaiken varalta.

Myös joulutorttujen taikina valmistetaan itse, mutta ennen joulua ensimmäiset tortut paistetaan kaupan taikinasta.

Alakuijaloilla on tytär ja poika ja kolme lastenlasta, kaikki tyttöjä. Tänä vuonna Alakuijalat valmistautuvat viettämään jouluaattoa poikkeuksellisesti kahdestaan.

He eivät halua asettaa lapsilleen paineita siitä, missä joulua vietetään.

– Me pärjätään kahdestaan. Sanoimme heille, että sitten tulette joulun jälkeen. Me olemme mielellämme kahdestaan, Pekka sanoo.

– Minä kannustan heitä siihen, että pitää omaa joulua alkaa tekemään, sillä me emme ole aina täällä, Liisa sanoo.

Kun elämänkokemusta tulee lisää, täytymiset ja ehdottomuus vähenevät. Alakuijalat valmistavat joulun hyväksi koettujen reseptien avulla.

Terriinejä he eivät enää viitsi valmistaa, mutta maalaispaté ja sillijäädyke kuuluvat ehdottomasti joulupöytään. Joulukinkkua ja erilaisia lihojakin syödään, mutta painotus on kasviksissa.

– Syömme perinteisiä jouluherkkuja. Aattona on lipeäkalaa, keitetyt perunat ja valkokastike. Joulupäivänä syödään laatikoita, lihaa ja erilaisia kaloja, Liisa kertoo.

Jos sinappisilakoita ei löydy kaupasta, ne tehdään itse tai ostetaan sinappisilliä.

Jouluaattona Alakuijalat kutsuvat Liisan serkun riisipuurolle ja seuraamaan joulurauhan julistamista Turusta. Sen jälkeen he käyvät viemässä kynttilät hautausmaalle ja lämmittävät ulkosaunan.

– Joulun tekee joulusauna, kynttilät ja joululaulut. Aattoiltana on rauhallista istua ja kuunnella joululauluja, Liisa sanoo.

Hän ei välitä suklaasta, joten Liisan herkkua ovat lakritsi ja vihreät kuulat. Pekka tykkää Budapest-konvehdeista.

Olohuoneen kukkapöydällä kukkii jouluamaryllis. Mukulat saavat kerätä kesällä voimaa kasvimaalla, ja niiden istuttaminen on ajastettu niin, että kevääseen saakka on aina uusi amaryllis kukkimassa.

Helmikuussa alkaa taimien kasvatus viherhuoneessa. Ensin kylvetään sellerit, jotta ne ehtivät kasvaa syksyyn mennessä.

Alakuijaloilla on sellainen työnjako, että Pekka kylvää siemenet ja Liisa istuttaa taimet. Kesäkukkia he eivät juuri kasvata, sillä pihan kukkapenkeissä on riittävästi perennakasveja.

Syksyllä, kun viimeiset tomaatit vielä kypsyvät, Alakuijalat lämmittävät kasvihuonetta kuivurilla. Kesän sadosta kuivataan talteen omenoita, palsternakkaa, sieniä ja niin edelleen.

Jopa tyrnimehun mäski on kuivattu ja jauhettu hienoksi jauheeksi, jota voi lisätä vaikkapa sämpylöihin.

Osa kuivatuista tuotteista käytetään keitoissa, mutta suurin osa on tarkoitettu retkimuonaksi. Alakuijalat ovat vuosien ajan harrastaneet vaeltamista, ja Pekka harrastaa myös pitkän matkan hiihtämistä.

– Tänä vuonna kuivattiin vain osa juureksista, sillä ei ollut tiedossa, minkä verran matkoja on tulossa, Pekka kertoo.

Tuttuun vaellusporukkaan kuuluu kuusi kaveria.

– Kuivattua muonaa on helppo kantaa erämaassa, kun se painaa niin vähän. Kuivaan myös hirvenlihaa, joten vaelluksella valmistan hirvipataa ja keittoja, Pekka kertoo.

Tämän talven matkakohde on jo päätetty. Sitä varten Pekka pitää yllä hiihtokuntoa kotipihasta lähtevällä ladulla, josta pääsee valaistulle ladulle ja aina Joonaalaan saakka. Joonaala on ylivieskalaisten hiihtäjien suosima kota Huhmarin hiihtoladun varrella.