maanantai 23.5.2022 | 04:18
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lukijan mielipide: Toholampi, sielunmaisemani – miksi muutut?

La 22.1.2022 klo 17:10

Lapsuuteni maisema Toholampi. Talvinen aamu 1980-luvun alkuvuosina. Joulu on juuri mennyt. Ali-Haapalan Heikin vihreä Mersu iskeytyy pihaan ja isä Immo hyppää jälleen kerran kyytiin. Toholammin hiihtomiehet lähtevät kisareissulle.Tuo näky oli lapsuuden tuttua sielunmaisemaa, siinä kuin sekin että Oravalan Heikki teki aamulla lumitöitä Valmetilla perälevyn avulla lähinaapurustossa. Maailman paras traktorimies sanoivat tutut maitokuskit Heikistä. Samaan aikaan Kauppisen Lauri aukaisi kauppansa ovia aamun valjetessa. Monet asiat ovat vuosien myötä kyläkuvassa muuttuneet, kuten Kauppinenkin hävinnyt, onneksi Jylhä porskuttaa komeasti edelleen. Arvostetaan oman kylän Ollia.

Toholampilaista satavuotisen takaista elämää olen hyvin saanut tuntea isoäitini Aune Tiilikkalan kautta, joka eli pitkän elämän Toholammilla. Hänen muistelmansa olivat viimeiseen asti äärettömän tarkkoja, kuvaten eri aikakausien elämäntilanteita läpi koko 1900-luvun. Nykyihmisen on lähes mahdoton käsittää kontrastia Yli-Kotilan talon erstuvasta ja pirtistä, jossa mummoni aamupuurot lämmitettiin avotulella suuressa padassa, verrattuna saman ihmisen vanhuuteen nykyisessä yhteiskuntatilanteessa, jota digitalisaatio ja tehokkuus hallitsevat. Ihmisyys ja lähimmäisyys ovat hukkuneet vallitsevan teknokratian aaltoihin.

Sentään jotakin kunnioitusta vanhoja perinteitä kohtaan on ollut tällä vuosituhannella. Vaikkakin Toholammin suo- ja metsäalueet on pääosin tuhottu massiivisten ojitusten johdosta, kuitenkin Ritanevan-Vipusalonnevan-Märsynnevan alueelle on jäänyt laaja ojittamaton alue, jonka läpi Pirttioja virtaa. Alue on onneksi nykyisin suojeltu. Alueella on vanhoja metsäkämppiä, jotka olisivat voineet lahota ja tuhoutua, jollei joitakin asiaan vihkiytyneitä hirsirakennusten kengittäjiä, katon kunnostajia ja perinteiden vaalijoita olisi ollut. Kiitos näistä toimista isälleni Immo Eskolalle, Isoniemen Kimille sekä muille Impivaaran vaeltajille, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet perinteiden säilyttämiseen.

Mutta miksi kirjoitan? Mikä on tämän päivän Toholampi. Surullista. Kunnan uutissivuilla ihaillaan taloudellista voittoa kuntataloudessa tuulipuistojen myötä. Se minkä yrittäjät ja kunnallispoliitikot näkevät kunnan hyvinvoinnin rahallisena voittona, on itselleni perinteisen maaseutupitäjän maisemallinen tuho ja oman arvokkuuden halpa myynti kaupallisen maailman porttona.

Juuri edellä mainitsemani luonnonsuojelualue Pirttiojan suunnalla on jäämässä kaavaan suunnitellun Kelokankaan tuulipuiston kupeeseen. Nämä tuulipuistot ovat yleisesti luonnonsuojelualueiden kyljessä, koska siellä ei ole asutusta. Saadaan tarvittava etäisyys asutuksiin. Silloin suojelu menettää merkityksensä. Sairaan irvikuvallinen näkymä: luonnontilainen suo ja joki, vieressä humisevat myllynsiivet. Danten helvetintason näkymät eivät ole kovin kaukana tästä kontrastista.

Yleisenä puolustuspuheena tuulivoiman puolesta kuulee sen puhtauden ja saasteettomuuden, mikä on ymmärrettävää. Toinen perustelu on kasvava energiankulutuksen tarve yhteiskunnassamme. Poliitikkommekin pitävät itsestäänselvyytenä kasvavaa kulutusta ja miten siihen voimme vastata ”puhtain menetelmin”. Kyseenalaistan tämän: ei ole niinkään suuresti väliä millä menetelmin tuotamme energian kulutusta, vaan tärkeää olisi miten voisimme vähentää kulutustamme. Viime eduskuntavaaleissa kyselin ehdokkailta, miten he hoitaisivat” hallitun talouslaskun, eli kulutuksen pienenemisen. Siis käytännön säästölinjan, jolla ihminen luopuu asteittain nykyisen kaltaisista ylimitoitetuista kulutustottumuksistaan. Yksikään ehdokas ei kyennyt keskustelemaan asiasta, koska eivät tunteneet muuta käsitettä kuin jatkuva talouskasvu. Talouskasvun on jatkuttava... kasvettava… vuosikvarttaalien tehtävä tulosta. Voiko tämän typerämpiä olentoja olla hamuamassa yhteiskunnan pääkallopaikoille. Kansa päättää. Tosin tavallinen kansa, rahvas, ei ole koskaan ymmärtänyt yhteistä hyvää eikä edes omaa parastaan, vaan on toiminut henkilökohtaisen mukavuuden ja aineellisen ahneutensa pohjalta. Demokratia ajatuksena on kaunis, mutta ei ole koskaan toiminut luonnon eikä ihmisen parhaaksi.

En toivokaan kovin monen älylaitettaan räpläävän nykyihmisen ymmärtävän tätä huoltani suuntauksesta, jota talousajattelu hallitsee. Henkilöt, jotka hyväksyvät ilomielin nämä tuulivoimahankkeet ovat keskustelukumppaneina täysin mahdottomia, vailla mitään ymmärrystä. Paitsi raha. Kunnianhimoa järkevän ajattelun suhteen esiintyy nykyihmisessä harvoin. Häpeänkin Toholammin puolesta sen suhtautumista tuulivoimahankkeisiin. Tämä häpeä koskee koko läntisen Suomen kuntia.

Kuka välittää rahaa enemmän maisema- ja luontoarvoista. Kovin vähän on kuntia, joiden päätöksenteon motiivina olisivat olleet luontoarvo ja perinteet. Ahneus on ihmismielessä aina vahvimpana tyydytyksen hakijana. Ehkäpä siitä seuraakin lähivuosikymmeninä nykyisen kaltaisena tunnetun sivilisaation romahtaminen ilmastonmuutoksen todella alkaessa ravistelemaan Suomi-neidon helmoja. Sitä saa mitä tilaa…

Näidenkin mietteiden jälkeen tulen silti Toholammille ja juoksen sen lukemattomia kertoja nuoruudessani kiertämäni Särkimäen lenkin. Tunne on sama ajasta toiseen…

Sami Eskola

Oulainen

#

Kommentoi 1 Kommentti

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »