Paikallisuutiset
Kaisu Ronkaisen lempiompelukone surisee Ylivieskassa, asiakkaina myös nuoria: "Reikäfarkut pitää kursia kasaan sopivasti" – Katso, mitkä vaatteet kannattaa erityisesti korjauttaa
Kaisu Ronkainen etsii tilkkuvarastostaan sopivan sävyistä farkkukangasta, jonka hän käyttää vakioasiakkaan lempparifarkkujen paikkaamiseen.
Kangas on kulunut puhki polven kohdalta. Ronkainen sujauttaa paikkakankaan lahkeen sisälle ja ompelee reiän kiinni ompelemalla suoraa ommelta poikittain. Lyhyttä ommelta saa tikata edestakaisin aika kauan, mutta lopputulos palkitsee.
Siksak-ommelta hän käyttää paikatessa harvoin.
– Näin tulee tosi siisti ja kestävä paikka. Sanotaan, että työssä oppii, ja ompeleminen on juuri sellaista, hän sanoo.
– Nykyään kierrätetään, ei heitetä vaatteita roskiin vaan korjautetaan. Minulla on vakioasiakkaita, jotka tulevat aina uudestaan. Kaisu Ronkainen Ompelija
Asiakkaina käy myös nuoria, jotka tuovat farkut korjattavaksi.
– Liikaa repeytyneet farkut pitää kursia kasaan sopivasti. Laitan niihin tukikangasta ja pienennän reikiä, Kaisu kertoo.
Äitinä js isoäitinä hän ompelisi mielellään reiät kokonaan kiinni, mutta korjaustyö pitää tehdä asiakkaan toiveiden mukaan.
– Monet nuoret ovat hyvin tarkkoja, minkä verran reikiä saa laittaa kiinni.
.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }
Suurin osa hänen työstään on korjausompelua, ja töitä riittää. Sen voi nähdä korjaamista odottavista hengareista ja pusseista, joita on ompelimon nurkka täynnä. Siellä on rippipukua, työvaatetta ja viime viikkoihin saakka vanhojen tanssimekkoja.
Välillä työpäivät venyvät pitkiksi. Nepparin yrittäjä ottaakin mielellään vastaan työharjoittelijan, joka saapuu ensi viikolla kuuden viikon työharjoitteluun. Ompelija saa ohjattavan, seuraa ja mielellään vähän vapaa-aikaakin.
– Ei passaa valittaa, vaikka onkin paljon töitä. Mielellään en sano ei kenellekään, mutta välillä on pakko pitää vapaata.
Työn paljous saattaa johtua siitä, että ompelijoita on alueella vähän. Korjausompelulle on kysyntää myös siksi, että koteihin ei enää hankita ompelukoneita niin kuin vuosikymmeniä sitten. Ei ole konetta, jolla ommella verhokappoja tai paikata housunpolvia.
Nepparin palveluille on siis tarvetta.
– Nykyään kierrätetään, ei heitetä vaatteita roskiin vaan korjautetaan. Minulla on vakioasiakkaita, jotka tulevat aina uudestaan.
Päälle viisikymppinen, syntyjään ylivieskalainen Kaisu Ronkainen (o.s. Alahäivälä) on ompelijana itseoppinut. Hän on koulutukseltaan keittiöalan ammattilainen, mutta hän on tehnyt ison osan työurastaan ompelijana sekä omassa yrityksessä että vieraan palveluksessa. Vuonna 2016 hän perusti korjausompelemiseen erikoistuneen toiminimen Neppari, jonka hän muuutti Alavieskan Kähtävältä Ylivieskaan neljä vuotta sitten.
Ylivieskassa asiakaskunta on lähempänä, mutta keskustan liiketiloihin Ronkainen ei voisi kuvitella asettuvansa. Niinpä hän vuokrasi Nepparille työtilaksi vanhan omakotitalon maaseudulta Männikköperältä..
– On luksusta, kun työhuone on näin iso.
Ompelija tarvitsee tilaa ompelukoneille ja saumureille, joita on yhteensä kuusi. Pöytätilaa hän tarvitsee erityisesti kankaiden leikkaamiseen ja silittämiseen. Lisäksi hän ompelee myös verhoja.
Tilaa on niin paljon, että morsian mahtuu pyörähtämään peilin edessä. Neppariin tulee aika paljon lyhennettäväksi morsiuspukujen tai vanhojen tanssipukujen helmoja.
Voisi ajatella, että juhlapukujen helmojen ompeleminen on kaikkein vaativinta hommaa. Ennen vanhaan ne ommeltiin käsin eikä ompeleen jälki saanut näkyä.
– Näin ei ole enää. Esimerkiksi hääpuvut tulevat ulkomailta ja niissä on koneella ommeltu sauma, Kaisu sanoo.
Ommeltavaa riittää kuusi, seitsemän metriä leveissä helmoissa, ja kerroksia saattaa olla useita. Korjausompelija silittää kankaan huolellisesti ja ompelee uuden, kapean päärmeen.
Naisten juhlapukuihin lyhennetään myös olkaimia ja tehdään pieniä korjauksia, jotka parantavat istuvuutta. Morsian voi myös haluta, että vetoketju vaihdetaan nyörit tai napit.
Napin lenkit saa onneksi valmiina nauhana, mutta lähemmäs 30 nappia pitää ommella käsin.
– En tykkää kovin paljon nappien ompelemisesta, sillä se on niin hidasta hommaa. Mutta yksi kerrallaan, Kaisu sanoo optimistisesti.
Viime aikoina, koronarajoitusten lievennyttyä hääpukuja, kaasojen pukuja ja morsiamen äidin pukuja on tullut korjattavaksi paljon. Samoin vanhojen tanssipukuja.
Mutta mikä sitten on korjausompelijan työssä kaikkein vaativinta? Ulkoilu- ja retkeilyvaatteet, kuuluu vastaus.
Esimerkiksi lasketteluhousujen lahkeissa on vetoketjuja, neppareita, solkia ja lumiesteet. Niitä ei voi lyhentää tavallisten housujen tapaan.
– Lasketteluhousut joutuu lyhentämään joko polven yläpuolelta tai alapuolelta. Myös vuori pitää leikata poikki ja lyhentää myös.
Ulkoiluvaatteet ovat arvokkaita, joten niiden korjaaminen vaatii keskittymistä, ettei asiakkaan vaate mene pilalle. Korjattavaksitulee paljon myös retkeilyvaatteita esimerkiksi kun nuotiolla on tullut vaatteeseen reikiä.
Myös työvaatteita kannattaa korjauttaa. Niissä voi olla repeämiä, ratkenneita saumoja tai kuluneet polvenkohdat.
Jos työhousun polveen tehdään paikka, korjausompelija paikkaa toisenkin polven yhdenmukaisuuden vuoksi.
– Asiakkaat ovat tosi tyytyväisiä ja sanovat, että eihän tätä edes huomaa korjatuksi, hän kertoo.
Merkkivaatteita kannattaa korjauttaa useampaankin kertaan. Kalliissa takissa voi olla huono vetoketju, jonka ompelija pystyy vaihtamaan. Lasten vaatteista kannattaa paikkauttaa ulkohaalarit sekä vaihtaa rikkinäiset vetoketjut.
Vetoketjujen vaihtaminen on Nepparin ompelijalle rutiinia. Kotiompelijalle se voi olla kauhistus.
– Ratkominen on aika kova homma tai kone ei vedä paksua kangasta, Kaisu pohtii vaihdattamisen syitä.
Kirpputorilta ostettuja vaatteita tulee ompelijalle harvoin.
– Kierrätys on hyvä asia, mutta jos vaatteesta maksaa vitosen, raaskiiko siihen teettää kahdenkymmenenviiden euron korjauksen? Erikoisen puvun jos löytää, sen raaskii korjauttaa.
Ompelimon hengarissa roikkuu kirpputorilta löydetty merkkivaate, josta on tulossa rippimekko. Siihen on tehty kavennuksia sekä lisätty mustaa pitsiä, mikä tekee mekosta juhlavamman.
Kaisu on sisustanut rintamamiestalon ajan mukaiseksi. Hän on tyytyväinen, kun keltaiselle keittiökalustolle on vihdoinkin käyttöä. Keittiön lattialla on räsymatto ja ulkoeteisessä on nostalginen sisustus vanhoine matkalaukkuineen.
– Rakastan vanhoja taloja, sillä niissä on erityinen henki. Joku asiakas sanoikin, että täällä on inspiroiva ilmapiiri.
Erityisen ihastunut hän on pihapiiriin.
– Tässä on ihana piha kesällä ja upeasti peltoa ympärillä. Voin kesällä juoda kahvikupposen pihalla. Se on pieni hetki, mutta nautin siitä niin paljon, että se on varmaan syy talon vuokraamiseen.
Työtiloista nauttii myös 11 vuotta täyttävä Turo, joka on puoliksi rottweiler ja saksanseisoja. Seurallinen koira tervehtii ompelimoon tulevia asiakkaita, ja se on myös painanut kuononjälkensä ikkunalasiin seuratessaan pihan liikennettä. Vaikka koira on kookas, sitä ei tarvitse pelätä ja se antautuu mielellään rapsutettavaksi.
Vanha sanonta kuuluu, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Kaisu ompeleekin itselleen lähinnnä työpuseroita. Ne myös valmistuvat nopeasti, kun itselle sopivat kaavat ovat valmiina. Niihin vain jotain pieniä muutoksia tai yksityiskohtia.
Päällä olevaan puseroon hän on ommellut pitkät mansetit ja pikkuisen rypytystä. Kauniisti istuvassa pääntiessä näkyy ompelemisen taito: sisäpuolelle on ommeltu kaitale puserokankaasta.
Työpöydällä on odottamassa pino trikookankaita, joista voi ommella vaikkapa tunikoita.
– Aikuiset naiset haluavat persoonallista vaatetta, ja onhan meillä Ylivieskassa upea kangaskauppa, ompelija kehaisee.
Monelta paikkakunnalta kangaskaupat ovat lopettaneet, joten aihetta tyytyväisyyteen on.
Mitä ompelija sitten saa itselleen, kun hän on onnistunut korjaamaan tai ompelemaan jotain?
– Tärkeintä on onnistumisen ilo ja tyytyväiset asiakkaat. Jos on jokin haasteellinen juttu ja asiakas on tyytyväinen, niin minä pompin täällä iloiten, että minä tein sen.
Ompeleminen on hänelle enemmän kuin työtä.
– Minä olen jotenkin omistautunut ompelemiselle. Sen vapaa-ajan, joka minulle jää, käytän koiran kanssa lenkkeilyyn.
Lenkillä saattaa myös tulla oivalluksia parhaillaan työn alla olevan vaatteen korjaamiseen. Mutta aina ei kannata ajatella työasioita, vaikka ne olisivat kivoja.
– Minulla on tytär ja poika sekä kahden vuoden ja vajaan neljän kuukauden ikäiset tyttärenlapset. Kun menen heidän luo, unohdan kaikki työt.
Lue myös:
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Paikallisuutiset
