Paikallisuutiset

Sodan pelko painaa lukijoiden mieltä: "Ei saa tehtyä oikein mitään, elimistö on raskas ja kivulias – Soiten asiantuntija kertoo, milloin olotilalle on tehtävä jotain

Verkkokyselyyn tuli 30 vastausta, joista 25 kertoi olevansa huolestunut maailmantilanteesta. Eniten huolettaa Suomen joutuminen sotaan, Venäjä sekä Ukrainan sota.

"Ei saa tehtyä oikein mitään, elimistö on raskas ja kivulias, voimaton. Yöuni ei ole levollista, aamulla on kuin olisi juossut maratonin. Itkettää kun kaikki on mennyt tähän pisteeseen. Venäjänpelko perittyä, sota on vienyt setäni. Ei halua silti puhua koko aikaa tästä, vetää hiljaiseksi."

Näin kirjoittaa eräs lukija, joka vastasi viime viikonloppuna Keskipohjanmaan verkossa julkaistuun kyselyyn. Toimitus kysyi lukijoilta, mitkä asiat tällä hetkellä huolettavat eniten.

Verkkokyselyyn tuli 30 vastausta, joista 25 kertoi olevansa huolestunut maailmantilanteesta. Eniten huolettaa Suomen joutuminen sotaan, Venäjä sekä Ukrainan sota.

Tässä jutussa etsimme helpotusta huoliin, joita kyselyssä tuli ilmi. Kursivoidut sitaatit ovat lukijoiden kirjoituksista. Haastateltava on Soiten palvelualuejohtaja Hanna Saarinen.

Huoli voi ilmetä toimettomuutena ja fyysisinä tuntemuksina. Myös yöunet voivat mennä. Onko terveellistä tuntea huolta ja ahdistusta maailman tilanteesta päivästä toiseen?

– Kun huoli alkaa rajoittaa omaa arkea, on syytä olla huolissaan ja lähteä hakemaan apua. Huolen kokemus on aina henkilölle itselleen aito ja oikea, ja huoli perustuu johonkin, Saarinen sanoo.

Sodan uhka voi aktivoida vanhat muistot ja pelot, jopa lapsuudenaikaiset tai edelliseltä sukupolvelta perityt. Myös muut traumat ja pelot voivat nousta esille.

– Mutu-tunteet ja huhut kannattaa erottaa siitä, mikä on oikeasti totta. Maailmassa on aina sodittu, mutta sota ei ole nyt meillä, Saarinen sanoo.

Huolen huomioiminen on tärkeää, ja huomiotta jättäminen on väkivaltaista.

Huolen voi jakaa ystävien ja läheisten tai erilaisten järjestöjen tarjoamien palvelujen ja yhteydenottokanavien parissa. Myös pienet asiat arjessa ovat tärkeitä – kuten kuulumisten kyseleminen.

– Päivittäisten asioiden muistaminen on tärkeää. Pitää muistaa syödä ja juoda, levätä, mennä ulos silloin, kun aurinko paistaa, Saarinen sanoo.

Epävarmuuden sietäminen oli koetuksella jo korona-aikana ja nyt uudestaan Ukrainan sodan puhjettua. Mikä neuvoksi?

– Usein puhutaan lasten suojelemisesta mutta oman itsensä suojeleminen on tavattoman tärkeää. Jos uutisointi tuntuu liian väkivaltaiselta, voi itse rajoittaa ja säädellä omaa uutisten seuraamista.

Medialukutaito on haasteellinen asia, jotta pystyy erottamaan oikean ja väärän tiedon. Myös some-kanavien rajaton tieto on omiaan huolestuttamaan lisää.

– Entäpä jos sen sijaan lähtisi ulos kävelemään tai tapaamaan ihmisiä, Saarinen ehdottaa.

"Meillä on seitsemän poikaa, joilla on perheet, pieniäkin lapsia. Yksi tytöistäkin kuuluu reserviläisiin ja pojista kaksi. Muutamat itkut on tullut virutettua. Huoli on kuitenkin koko Suomen kansasta. Koko maailman tilasta. Uutisia lukiessa ja nähdessä olen itkuinen ja yritän mahdollisemman vähän niitä lukea. Näitä lapset ja nuoret lukevat yksin ja yrittävät ymmärtää. Se satuttaa.

Ukrainalaisten kärsimys nykyaikana tuntuu käsittämättömältä, epäinhimilliseltä. Silmitön raivo, jota he saavat putinismin takia kokea on häpeällistä ja ala-arvoista. Sitä en voi enkä edes halua ymmärtää.

Varjelkoon Jumala lapsia ja nuoriamme luottamaan, että rakkautta vielä on, vaikka nyt pahuus on irti. Nyt, kun on venäläistä ajattelu- ja toiminta kulttuuria saanut tuta, niin se on pelottavaa ja lamaannuttavaa. Miten sellaista voi ”suomentaa ” nuoremmalle sukupolvelle."

Huoli läheisistä painaa isovanhemman mieltä. Hänellä on taipumusta purkaa sydäntään kirjallisesti.

– Kun osaa purkaa asioita kirjoittamalla, hän voi jatkaa sitä edelleen. Myös seurakunnilla on auttavia puhelimia, joista on mahdollisuus saada keskusteluapua, Saarinen miettii.

Osa ihmisistä painaa huolet syvälle sisimpäänsä ja osa taas pystyy puhumaan huolistaan rajoittamattomasti.

– On hyvä, että on monenlaista auttajatahoa. Ihmiset pystyvät omalla tavallaan olemaan yhteydessä.

Kirjoittajalla on Saarisen mukaan rikkautena perhe, joka on hänelle rakas. Ehkäpä lapset ja lapset voisivat sanoa, että tästä kyllä selvitään.

– Me elämme hyvin perhekeskeisellä alueella, mutta huolen kääntöpuolena on suuri rakkaus ja kiintymys.

– Kun ihminen jaksaa olla huolissaan, hänellä on voimavaroja. Kun tuntee jotain, on voimia tehdä asioille jotain. Vaarallisempaa on täysi apatia

"Tiedotusvälineiden/uutisten seuranta useasti päivässä. Rukoileminen ja hengellisten ohjelmien seuraaminen on lisääntynyt, samoin osallistuminen hengellisiä tilaisuuksiin verkossa tai paikan päällä. Huoli omista lapsista ja lastenlapsista tällaisessa maailmassa – heidän tulevaisuus mietityttää. Äitini oli evakko ja isä talvi- ja jatkosodan käynyt, heidän kertomuksiaan/kokemuksiaan tulee muisteltua useammin – ovat jo edesmenneitä rakkaita."

Sodanpelko voi olla ajatuksissa päivittäin.

– Jos päivä kuluu yhtä asiaa miettiessä ja pelosta tulee sellainen, että se hallitsee elämää, niin pitää tehdä jotain. Ei pidä linnoittautua sisälle vaan lähteä aktiivisesti tekemään jotain.

Sodan käyneiden ihmisten perheissä sotakokemukset ovat luoneet haasteellisia ilmapiirejä, kun traumatisoituneet miehet ovat yrittäneet selviytymään.

– He ovat saattaneet jättää jälkikasvulle huolen siitä, että mitä jos jotain sattuu. Se aiheuttaa huolen kertautumista. Aiheutuu aina vain lisää huolia ja pelkoja, Saarinen miettii.

Keski-Pohjanmaalla on vielä sotaveteraaneja ja -invalideja ja pikku-lottia elossa.

– He eivät ehkä ole ensimmäisinä nostamassa asiaansa esille, mutta he ovat selvinneet ja tehneet tämän isänmaan eteen töitä myös veronmaksajina. Olemme saaneet lahjaksi sellaista, mitä on tässä hetkessä hyvä arvostaa, Saarinen sanoo.

Äidin ja isän sotakokemukset voisi kirjoittaa muistiin lasten ja lastenlasten luettavaksi.

– Sekin voi helpottaa, että saa kirjoittamalla purettua asioita.

Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse purkaa sydäntään paperille tai keskustelemalla.

– Pilkille tai metsään meno on myös täysin fine, Saarinen sanoo.

"Jatkuva uutisten seuraaminen. Ajatukset pyörii vain sodan ja kärsimyksen ympärillä. Ahdistaa kun itsellä tällä hetkellä asiat hyvin ja toisilla järkyttävä tilanne siellä sodan jaloissa ja silti minua ahdistaa, ei saisi. Myös pelottaa jos tilanne eskaloituisi. Minne lähdemme? Pitäisikö jo myydä asunto ja muuttaa? Mitä pitäisi tehdä? Ei ole juuri ketään kenen kanssa jakaa huolta ja keskustella asiasta; toiset ei halua, toiset ei uskalla tms."

Miten mieltä voi rauhoittaa?

Ihmisen kohtaaminen ja huoleen reagointi on kaiken lähtökohta, sanoo Saarinen.

– Toinen haluaa huoleensa nopean vastauksen, ja toinen taas haluaa saada tietoa jäädäkseen miettimään, mikä on hyvä tapa selvittää asioita. Jotkut haluavat ohjauksen suoraan oikean auttajatahon luo.

Soitelle voi tehdä sähköisen huoli-ilmoituksen myös itsestään, ja siihen vastataan nopeasti. Soite on myös avannut huolipuhelimen, joka tarjoaa tukea myös Ukrainan tilanteen aiheuttaman huolen käsittelemiseen. Huolipuhelin palvelee numerossa 06 828 7288. Avoinna arkisin ma-pe klo 9–15.

Lisäksi soite.fi sivustolle on avattu uusi sivu, josta löytyy hyödyllisiä linkkejä varautumiseen sekä henkisen hyvinvoinnin tueksi.

"Syvä huoli ja pelko että suomesta loppuu ruoka ja energia nykyisen hallituksen toimesta."

"Yöllä unettomuutena. Olen hankkinut varastoon rehellisiä, prosessoimattomia elintarvikkeita ja kasvien siemeniä kylvääkseni keväällä pihan täyteen."

Käytännön asiat huolestuttavat myös. Pelkona on pudota tyhjän päälle, jos ruoka ja energia loppuvat.

– Tällaisissa tilanteissa on lohtuna, että jos ihminen pyytää apua, hän sitä myös saa. Yhteiskuntamme on rakennettu niin, että apua on mahdollista saada, Saarinen muistuttaa.

Suomalainen yhteiskunta on toisenlainen kuin viime sodan aikaan: maassa on tasa-arvo ja perustoimeentulo.

On järkevää varata kotiin kotivaraa sähkö- tai vesikatkon varalta.

– Monia ihmisiä helpottaa, että on tietyt asiat kunnossa. Vaikkapa niinkin pieniä asia kuin puhelimen akku ladattuna tai palovaroitin tarkistettuna

Huomion voi keskittää kevään tuloon, lintujen tarkkailuun tai kukkien hoitamiseen. Kasvimaan ja perunapellon laajentaminen voi olla hyvä ajatus muutenkin kuin varautumisen kannalta.

– Mikä on ihanampaa kuin seurata jotain, mitä on saanut aikaiseksi? Siinä on iso heeling-kokemus ja se on hyvin todellista ja terapeuttista, mitä voi jakaa esimerkiksi naapurin kanssa.

Naapurille voi viedä kukkia, kasviksia tai murskeämpärin liukkaiden kelien vuoksi . Moni meistä osoittaa välittämistä ennemmin teoin kuin sanoin.

"Ei kiinnostusta suunnitella tulevaa, kuten esimerkiksi kesää ja lomaa."

"Mielialan vaihtelu. Jopa niin, että puhdas ilo on tunne, jota pitää jarrutella."

Saako iloita mistään? Pitäisikö hyvän olon tunnetta jarrutella, kun muualla maailmassa on asiat huonosti?

– Voi iloita ja on syytäkin iloita monesta asiasta. On aika katsoa ympärille ja havaita, mitä kaikkea on olemassa.

Ei ole järkevää murehtia asioita, joita ei voi hallita, vaan voi miettiä asioita, joihin voi vaikuttaa ja jotka tuottavat iloa. Meillä on esimerkiksi luonto ympärillä.

– Kannattaa miettiä, onko oma asenne esteenä vai voisiko vain rohkeasti mennä tekemään mukavia asioita, Saarinen neuvoo.

Ihmisellä on aina oikeus murehtia ja olla myös apaattinen. Siihen ei kannata kuitenkaan tuhlata koko kevättä tai kesäsuunnitelmia.

– Jos tuntuu, että parempi mieli ei millään tule, voi olla yhteydessä itselle parhaiten sopivaan. Mutta iloa on vaikea antaa ulkoapäin, jos oma tahto puuttuu. Asenne usein ratkaisee.