Paikallisuutiset

"Minun pitää olla reipas hänen vuokseen." Ukrainalaista Alisaa huoletti eniten kymmenvuotiaan Misha-pojan sopeutuminen Suomeen – Katso videolta miten läksyjen teko sujuu

Alisa uskoo perheen tulevan toimeen 700 euron vastaanottorahalla, josta pitää maksaa muun muassa vuokra. Hän haluaa kuitenkin löytää töitä ja laittaa Emilian päivähoitoon.

VuodenvaihteessaAlisa ja Sasha aloittivat suomenkielen opettelun Ukrainassa. Perheen oli tarkoitus monen vuoden harkinnan jälkeen muuttaa Suomeen pysyvästi, joten Alisa valmisteli kymmenvuotiasta Misha-poikaa muuttoon kertomalla hänelle suomalaisista ja suomalaisista tavoista.

– Misha halusi tulla Suomeen ja yrittää asua täällä. Kun tulimme tänne, olin eniten huolissani Mishasta, mutta hän tykkää olla Suomessa, Alisa kertoo.

Nuorempi lapsi on niin pieni, että hänen sopeutumisestaan Alisa ei ole huolissaan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Suomenkielen opiskelua kesti kaksi kuukautta, sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Nyt ylivieskalaisen vuokrakerrostalon keittiössä istuu alle kolmekymppinen tummahiuksinen nainen, joka pyyhkii välillä silmäkulmiaan. Sodasta hän ei halua puhua.

Miehiä on kielletty poistumasta maasta, joten perheen isä jäi Ukrainaan. Sasha käy töissä ja pitää kännykän kautta yhteyttä Suomessa olevaan perheeseensä.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Alisa ja lapset tulivat Suomeen ja Ylivieskaan maaliskuun seitsemäs päivä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Vapaaehtoisten kalustamassa asunnossa oli pöydällä kukkakimppu ja kehyksiin laitettu valokuva perheestä, jonka lapset ovat 10-vuotias Misha ja Emilia, joka on 1 vuoden ja 5 kuukauden ikäinen.

– Se oli yllätys, kun kaikki oli laitettu meille valmiiksi. Kaapeissa oli ruokaa ja kaapeissa oli vaatteita. Hammastahnaa, hammasharjat ja ompelusettikin, Alisa kertoo.

23 neliön kokoinen yksiö tuntui kodikkaalta ja turvalliselta paikalta neljän vuorokauden mittaisen matkustamisen jälkeen. Ensimmäisen kuukauden he saivat asua asunnossa ilmaiseksi.

– Kaikki tapahtui nopeammin kuin ajattelimme, Alisa kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Suomessa on ensimmäistä kertaa käytössä EU:n direktiivi tilapäisestä suojelusta. Oleskelulupaa, joka myönnetään vuodeksi kerrallaan, haetaan poliisiasemalta tai rajaviranomaiselta. Luvan myöntää Maahanmuuttovirasto, ja prosessi kestää tällä hetkellä noin kuukauden.

Ylivieskan poliisiasemalla Alisa oli väsynyt. Vaikka kaikki sujui hyvin, häntä alkoi sen jälkeen itkettää.

– Kysyin Mishalta, että haluatko sinä kotiin. Hän kysyi puolestaan, että haluatko sinä äiti? Silloin lopetin hermoilun, Alisa kertoo.

Kumpikaan ei halunnut takaisin sodassa olevaan Ukrainaan.

– Ajattelin, että minun pitää olla reipas hänen takiaan. Olen helpottunut, että hän tykkää kaikesta täällä Suomessa.

Anniina ja Alisa ystävystyivät, kun Alisa oli miehensä Sashan kanssa kesätöissä Reisjärvellä Anniinan äidin ja isän luomutilalla.
Anniina ja Alisa ystävystyivät, kun Alisa oli miehensä Sashan kanssa kesätöissä Reisjärvellä Anniinan äidin ja isän luomutilalla. Kuva: Eetu Kupulisoja

Suomi on Alisalle tuttu maa, samoin uusi asuinpaikkakunta Ylivieska.

Ylivieskassa asuvat Anniina-ystävä perheineen sekä Anniinan sisko Emilia perheineen. Reisjärvellä puolestaan asuvat Anniinan Emilian vanhemmat Seija ja Martti. He ovat eläkkeellä oleva luomuviljelijäpariskunta, jonka luona Alisa ja Sasha ovat käyneet kesäisin töissä vuodesta 2013 lähtien.

Seijan ja Martin luomutilan lisäksi ukrainalaispariskunta on tehnyt töitä naapurissa sijaitsevalla mansikkatilalla.

– Teimme 10–14-tuntisia työpäiviä, sillä halusimme ansaita rahaa voidaksemme ostaa oman asunnon, Alisa kertoo.

Perhe asuu Cherkassyn kaupungissa reilun 200 kilometrin päässä Kiovasta. Alisa on koulutukseltaan opettaja ja Sasha työskentelee kaupan alalla.

Maataloustöiden lomassa Alisalla ja Seijalla oli aikaa jutella ja tutustua. He kertoivat toisilleen omasta maastaan ja sen tavoista. Alisa ja Sasha tutustuivat myös Seijan ja Martin tyttäriin, heidän puolisoihinsa ja lapsiin.

– Aina kun sanoimme syksyllä hyvästi, olin sekä onnellinen että surullinen. Joka kesä rakastuin Suomeen, Alisa kertoo.

Joka kerta hän myös kysyi mieheltään, haluaisiko tämäkin asua Suomessa. Sasha ei halunnut kunnes hän työskenteli pari kesää yksin Suomessa Alisan ollessa raskaana.

Pariskunnasta Alisa on puheliaampi ja kielitaitoisempi.

– Sasha huomasi, ettei ole vaikeaa olla yksin Suomessa ja hän sanoi, että ehkä tulevaisuudessa voimme asua Suomessa, Alisa kertoo.

Emilia sai kaupassa valita itse pipon värin. Perhe on lähdössä ulkoilemaan.
Emilia sai kaupassa valita itse pipon värin. Perhe on lähdössä ulkoilemaan. Kuva: Eetu Kupulisoja

Alisalla on hyvä käsitys suomalaisesta yhteiskunnasta ja hän pärjää monessa tilanteessa itsenäisesti. Anniina-ystävä on koordinoinut apua ja auttanut käytännön asioissa.

Alisa ja Sasha ovat hänen mielestään ystävällisiä ja ahkeria ihmisiä.

– Kun sota Ukrainassa alkoi, ajattelimme heti vanhempieni ja siskoni Emilian kanssa, että autamme Alisaa ja lapsia tulemaan Suomeen, jos he vain haluavat.

Anniinan opiskeluaikainen ystävä Puolasta järjesti kyydin Puolan rajalta turvapaikkaan. Facebookista Anniina löysi naisen, joka oli lähdössä hakemaan pakolaisia puolasta ja hän lupasi ottaa heidät kyytiin. Suomen puolella Seija-äiti meni perhettä vastaan Helsinkiin.

Kaksiossa lapsilla on tilaa myös leikeille.
Kaksiossa lapsilla on tilaa myös leikeille. Kuva: Eetu Kupulisoja

Tavoitteena oli, että äiti ja lapset pääsevät yöpuvuissa puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Useat ihmiset ovat tulleet apuun, joten asunto näyttää kodikkaalta.

Seurakunta lahjoitti lastenkärryt, joilla Alisa pääsee ulkoilemaan yhdessä Emilian kanssa. Kun Martti nosti kärryt esiin, Emilia halusi heti päästä istumaan niissä.

– Emilia on niin äidin tyttö. Minä hoitaisin mielelläni Emiliaa, mutta hän viihtyy ainoastaan Martin kanssa Reisjärvellä. Hän osaa sanoa "pappa", Anniina kertoo.

Söpö pikkutyttö, joka sanoo kaikille heippa, on herättänyt ihastusta myös kaupan tädeissä.

Alisa ja Tanja ovat parhaita ystäviä. Alisan tytär Emilia ja Tanjan poika Kiril leikkivät mielellään yhdessä.
Alisa ja Tanja ovat parhaita ystäviä. Alisan tytär Emilia ja Tanjan poika Kiril leikkivät mielellään yhdessä. Kuva: Eetu Kupulisoja

Anniina toivoo, että perheen saama apu auttaa heitä kotiutumaan Ylivieskaan.

– Toivon, että Alisa löytää töitä, Misha pääsee hyvin kiinni koulunkäyntiin ja Emilialle löytyisi hoitopaikka. Sitä kautta he pystyisivät saamaan oman elämänhallinnan takaisin käsiinsä.

Tytär Joanna on ottanut Mishan kotiuttamisen sydämen asiakseen.

– He ovat käyneet laskemassa mäkeä ja kävelyllä kaupungilla. Kommunikointi sujuu englanniksi, Google-kääntäjällä ja elekielellä.

Elämä on arvaamatonta ja yllättävää. On asioita, joihin ei voi varautua tai valmistautua.

– Tämän prosessin aikana olen ajatellut, että on tärkeää pitää yllä hyviä kontakteja ja ystävyyssuhteita elämän taipaleella tavattuihin ihmisiin, sillä koskaan ei tiedä milloin apua tarvitsee tai apua voi antaa, Anniina sanoo.

Ulkoileminen on osa ajankulua. Ylivieskasssa asuvat ukrainalaiset pyrkivät elämään tavallista lapsiperhearkea.
Ulkoileminen on osa ajankulua. Ylivieskasssa asuvat ukrainalaiset pyrkivät elämään tavallista lapsiperhearkea. Kuva: Eetu Kupulisoja

Alisa ja lapset ovat asuneet Ylivieskassa kuukauden ajan. He muuttivat kaksioon, jossa lapsilla on enemmän tilaa leikkiä ja liikkua. Heidän kanssaan asuu myös Tanja kolmevuotiaan Kiril-pojan kanssa. He tulivat hieman eri reittiä ensin Viroon ja Ruukin vastaanottokeskuksen kautta Ylivieskaan.

– Tanja on paras ystäväni. Lapset leikkivät yhdessä ja me voimme juoda kahvia ja jutella yhdessä, Alisa kertoo.

Elämä olisi yksitoikkoista ilman ystävää, jolla on samanikäinen lapsi. Alisa on tyytyväinen, ettei hänen tarvitse asua vastaanottokeskuksessa vaan että hän pystyy asumaan vuokralla. Hän myös haluaa päästä töihin ja ansaita toimeentulonsa.

– Jos istuisin kaiket päivät sisällä ja odottaisin, se ei olisi hyvä minulle eikä lapsille. Nyt me voimme elää täällä samalla tavalla kuin Ukrainassa, tavallista elämää.

Misha lumitöissä. Suomessa on enemmän lunta kuin kotikaupungissa Ukrainassa.
Misha lumitöissä. Suomessa on enemmän lunta kuin kotikaupungissa Ukrainassa. Kuva: Eetu Kupulisoja

Perhe on paljon ulkona ja kävelemässä, joten päivät kuluvat nopeasti. Alisa ei ole vielä ilmoittautunut hakijaksi työvoimatoimistoon, mutta hän on jo kysellyt töitä yhdessä Anniinan kanssa. Esimerkiksi päiväkodissa tai hoivalaitoksessa työskenteleminen olisi mahdollista. Silloin Emilia voisi mennä päivähoitoon oppimaan suomen kieltä.

On myös mahdollista, että Ylivieskaan perustetaan valmistavan opetuksen ryhmä, jos paikkakunnalle tulee enemmän ukrainalaislapsia kouluun.

– Haluaisin opettaa tai opiskella. Ehkä opiskelisin lastentarhanopettajaksi, Alisa sanoo.

Tilapäisessä suojelussa oleva saa opiskella ja olla töissä, mutta työmarkkinatukeen hänellä ei ole oikeutta.

Misha on käynyt pari viikkoa suomalaista koulua.
Misha on käynyt pari viikkoa suomalaista koulua. Kuva: Eetu Kupulisoja

Ehkä eniten on muuttunut Misha-pojan arki, sillä hän käy suomalaista koulua.

Keittiössä jääkaapin ovessa on Mishan lukujärjestys suomen kielellä. Koulunkäyntiä on takana jo kaksi viikkoa. Luonnollisesti ensimmäinen koulupäivä jännitti sekä poikaa että äitiä.

– Kun menin hakemaan häntä koulusta, hän hymyili ja puhui koko ajan. Kaikki oppilaat olivat olleet hänelle kilttejä ja mukavia, Alisa kertoo.

Misha tunsi itsensä suosituksi, sillä kaikki koulussa halusivat tavata ukrainalaispojan. Misha puolestaan tykkäsi heti suomalaisesta kouluruoasta, välitunneista, hiihtämisestä ja käsitöistä. Hänellä on myös uusia ystäviä.

– Suomessa juodaan ruoan kanssa maitoa ja ollaan sukkasillaan koulussa. Se oli minulle yllätys samoin kuin se, että nykyään Misha juo ruoan kanssa maitoa, Alisa sanoo.

Misha on otettu koulussa niin hyvin vastaan, että hän halusi kertoa äidilleen salaisuuden: "Kun kasvan isoksi, haluan auttaa kaikkia ihmisiä."

Misha tykkää, kun koulussa on käsitöitä sekä osa välitunneista on pidempiä. Hän haluaa myös oppia uimaan.
Misha tykkää, kun koulussa on käsitöitä sekä osa välitunneista on pidempiä. Hän haluaa myös oppia uimaan. Kuva: Eetu Kupulisoja

Ukrainalaisilla lapsilla on Suomessa oikeus mutta ei velvollisuutta käydä koulua. Alisan mielestä on tärkeää, että Misha käy koulua ja oppii puhumaan suomea ja englantia. Ukrainassa hän ei paljoa englantia ymmärtänyt, sillä televisio-ohjelmat dubataan venäjäksi.

Nyt Mishan pitää opetella joka päivä kymmenen sanaa suomeksi. Sanalista on myös jääkaapin ovessa, ja sitä opetellaan yhdessä äidin kanssa.

Alisa on käynyt kolme kertaa Mishan koulussa juttelemassa tämän opettajan kanssa. Ulla-opettaja haluaa tietää, miten hän voisi parhaiten opettaa Mishalle suomen sanoja. Opettaja osaa myös hieman venäjää, joten hän pystyy selittämään sanoja Mishalle.

– Kun Misha tulee koulusta, minä kysyn häneltä, minkä sanan opit tänään koulussa, Alisa sanoo.

Anniina kertoo, että Misha ääntää hyvin suomalaisia sanoja. Hän myös osaa luetella suomeksi numerot yhdestä kymmeneen.

Misha teki lumienkelin, joka muuttui myöhemmin lumijänikseksi, kun siihen lisättiin korvat.
Misha teki lumienkelin, joka muuttui myöhemmin lumijänikseksi, kun siihen lisättiin korvat. Kuva: Eetu Kupulisoja

Tilapäistä suojelua saava on kirjoilla vastaanottokeskuksessa, mutta hän voi asua vastaanottokeskuksen sijaan myös yksityismajoituksessa. Suojelua saaneille myönnetään vastaanottoraha, jonka suuruuteen vaikuttaa henkilön käytössä olevat tulot ja varat sekä puolison tulot ja varat.

Vastaanottorahan suuruus on 323 euroa kuukaudessa, jos kyseessä on yksin oleva aikuinen tai yksinhuoltaja. Muut yli 18-vuotiaat (esimerkiksi pariskunnat) voivat saada 273 euroa kuukaudessa ja perheensä kanssa asuvat lapset 206 euroa kuukaudessa.

Alisan perhe saa vastaanottorahaa yhteensä noin 700 euroa kuukaudessa. Tästä rahasta he maksavat itse kaikki menonsa, vuokran, sähkön ynnä muun.

– Vastaanottoraha riittää kyllä, sillä minun ei tarvitse ostaa paljoa. Ostan vain ruokaa ja sen, mitä lapset haluavat. Jos he haluavat jotain kivaa syötävää, en halua kieltää sitä heiltä. Yritän myös laskea budjetin siitä, paljonko tarvitsen rahaa kuukaudessa, hän sanoo.

Alisa hakee ruokaa Eväitä elämään -yhdistykseltä sekä ostaa kaupasta. Mitään muita ostotarpeita hänellä ei ole, sillä perhe on saanut kaikki asunnossa olevat tavarat, vaatteet ja huonekalut apuna ystävällisiltä ihmisiltä, Ylivieskan seurakunnalta ja Ylivieskan kaupungilta.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä