Paikallisuutiset

Lintubongari Seppo Pudas halusi suojella metsän pikkulintuja varten – Sitten Alavieskan kunta iski väliin etuosto-oikeudella: "Se röyhkeys raivostuttaa" – Katso video metsästä

Alavieskan Verkasalossa on pitkä ja kapea seitsemän hehtaarin metsä, jonkaSeppo Pudas halusi saada turvaan. Hän lahjoitti metsän Luonnonperintösäätiölle arvaamatta, kuinka kovan väännön osapuoleksi hän joutuu.

Kyseessä on noin 80–90 vuotta vanha perintömetsä, josta Pudas osti sisarusten osuudet itselleen. Alusta alkaen ajatuksena oli, että metsä saa kasvaa siinä loppuikänsä.

Metsästä ei ole hakattu puuta 40 vuoteen. Omistajalle ei ole koskaan tullut mieleen myydä metsää.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kun huomasin, kuinka nopeasti tämä kasvaa, päätin säästää metsän. Siitä tulee hyvä ajan kanssa. Kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä tämä täysin aarnimetsää.

Kun ajan Alavieskan läpi, rupeaa niin suututtamaan, että pitää mennä äkkiä ohi. Seppo Pudas Lintubongari

Siellä on myös pisimmät ja vanhimmat kuuset, sillä muualta Verkasalon metsäautotien tuntumasta metsää on kaadettu runsaasti.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Pudas haluaa toimia toisin. Hän haluaa suojella metsän lintujen vuoksi, joten metsä saa lahota rauhassa. Hän lähti esittelemään suojelumetsää Keskipohjanmaan pyynnöstä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kun tämä koivusekametsä pökkelöityy, tästä tulee hyvä metsä pikkulinnuille, hän sanoo.

Lahonnut haapa on hyvä ravintopuu pikkulinnuille. Isot kuuset puolestaan tarjoavat suojaa ja ravintoa talvella. Vanhojen puiden ansiosta alueella viihtyy myös helmipöllö.

Eräs lintu metsästä on vielä bongaamatta:

– Sinipyrstö passaisi tähän ympäristöön. Pitäisi vain käydä toukokuun aikaan useammin täällä, hän sanoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Haapa lahoaa nopeasti. Seppo Pudas uskoo, että metsä pökkelöityy hyväksi aarnimetsäksi 10-20 vuoden kuluessa.
Haapa lahoaa nopeasti. Seppo Pudas uskoo, että metsä pökkelöityy hyväksi aarnimetsäksi 10-20 vuoden kuluessa. Kuva: Markku Jokela

Perintömetsään on autolla ajaenkin pitkä matka. Saatikka ennen vanhaan, kun kivikkoiseen metsään tultiin hevosella tai hankia pitkin pyörillä. Niittyjä tai karjaa ei Verkasalossa ole Pudaksen tietämän mukaan pidetty.

Metsäpalsta on pitkä ja kapea siksi, että joskus aikoinaan metsästä on haluttu jakaa lapsille samankokoiset ja samanvertaiset palat. Siksi alueella on kolmea eri biotooppia: koivusekametsää, kuusimetsää ja mäntymetsää.

– Tämä on hyvä ekologinen käytävä, vaikka Alavieskan kunnan mielestä tämä on liian kapea suojeltavaksi, Pudas sanoo.

Miten Alavieskan kunta liittyy asiaan? Se selviää kohta, mutta tutustutaan lisää metsään.

Siellä kasvaa suojeltu kasvi valkolehdokki, joka alkukesästä tuoksuu öisin kuin harvinainen orkidea. Melko varmasti myös liito-orava viihtyy tässä metsässä, mutta siitä ei ole havaintoja.

– Jos olisi hoksannut etsiä liito-oravan täältä, niin tämä olisi takuuvarma suojelualue. Ensi kesänä vielä ehtisi, Pudas pohtii.

Aika tarkkasilmäinen saa olla, että löytää metsästä oransseja liito-oravan papanoita.

Naava, kääpiä, lahoja pökkelöitä. Parinkymmenen vuoden päästä tässä on aarnimetsä.
Naava, kääpiä, lahoja pökkelöitä. Parinkymmenen vuoden päästä tässä on aarnimetsä. Kuva: Markku Jokela

Alavieskassa syntynyt Seppo Pudas on harrastanut lintujen bongaamista pikkupojasta saakka. Lisäpontta harrastukselle toi tunnettu sieviläinen biologi Kauko Huhtala, jota opetti alavieskalaispoikia tunnistamaan linnunpesiä ja lintuja.

– Me olimme löytäneet mielestämme kyyhkyn pesän, jossa on seitsemän munaa. Opettaja lähti katsomaan pesää tietäen, että kyyhky pesii vain kaksi munaa. Se oli sarvipöllön pesä.

Verkasalossa on muutamia linnunpönttöjä, jotka hän käy säännöllisesti puhdistamassa ja tarkistamassa pesinnän. Varsinainen ykkösharrastus on lintujen muutto, joten Kalajoella meren rannalla on tullut vietettyä aikaa satoja ellei tuhansia päiviä. Linnusto on siellä erilainen kuin sisämaassa.

Aina välillä haastattelu keskeytyy, kun Pudas kuulee linnun äänen ja varmistaa lajitunnistuksen kiikareiden avulla. Kuulolaitteen ansiosta hän kuulee jälleen linnunlaulun. Juuri kuulolaiteesta johtuu ikävä tilanne, johon lintubongari tahtomattaan joutui viime talvena.

Hän nimittäin päätti lahjoittaa metsän Luonnonperintösäätiön suojeltavaksi. Alun perin ilmaiseksi, mutta kun kysyttiin, haluaako hän jotain lahjoituksesta, mieleen tuli vasta hankittu kallis kuulolaite. Lintubongari ei kuule enää korkeita ääniä. Hän ei kuitenkaan ole oikeutettu ilmaiseen kuulolaitteeseen, sillä hän kuulee muuten hyvin.

– Siinähän se menikin pieleen, kun kerroin kuulolaitteesta. Muuten tämä olisi ollut selvä asia, Pudas sanoo katuen töppäystä.

Seppo Pudaksen omistamassa metsässä on Verkasalon vanhimmat puut. Siellä asustaa vanhalle metsälle tyypillisiä lintulajeja.
Seppo Pudaksen omistamassa metsässä on Verkasalon vanhimmat puut. Siellä asustaa vanhalle metsälle tyypillisiä lintulajeja. Kuva: Markku Jokela

Kuulolaitteen arvo on 4 000 euroa. Juuri samalla hinnalla Alavieskan kunta vaatii metsää itselleen kuultuaan lahjoituksesta. Kunnan tulkinta on se, että kyseessä ei ole lahjoitus vaan kauppa, joten etuosto-oikeuden käyttäminen mahdollista.

– Pitääköhän tässä harkita kuulolaitteen lahjoittamista kunnalle, jotta sen talous pysyy pystyssä, hän pohtii.

Kunnan kiinnostusta metsään lisää se, että Luonnonperintösäätiölle lahjoitettu metsä sijaitsee tulevalla Verkasalon tuulivoimala-alueella. Alavieskan, Kalajoen ja Ylivieskan rajamailla.

Metsää ei ole hakattu 40 vuoteen. Siellä kuuluu vain linnunlaulu.
Metsää ei ole hakattu 40 vuoteen. Siellä kuuluu vain linnunlaulu. Kuva: Markku Jokela

Syksyllä lahjoitusmetsä arvioitiin noin 30–35 000 euron arvoiseksi, ja puun hinnan noustua arvo voi olla 50–60 000 euron luokkaa. Alavieskan kunta maksaisi metsäalueesta 4 000 euroa, ei enempää..

Ratkaisua kunnan ja Luonnonperintösäätiön väliseen kiistaan on etsitty myös neuvottelemalla, mutta turhaan. Luonnonperintösäätiö kertoi aiemmin Keskipohjanmaalle, että se hyväksyy jonkin muunkin suojeltavaksi sopivan metsän. Kunta on tarjonnut toista metsäaluetta.

– Se oli sellainen ojitettu räme. Niin karu, ettei siellä ollut mitään.

Vaikka toinen osapuoli on Alavieskan kunta, käytännössä kritiikki kohdistuu asian esittelijään kunnanjohtaja Kari Penttiin sekä kunnanhallitukseen, joka ei ollut päätöksessään yksimielinen. Päätös etuostoikeuden käyttämisestä syntyi keskustaenemmistön äänillä perussuomalaisten vastustaessa.

Tuulivoimapuistoksi suunnitellulla alueella sijaitseva suojelumetsä on pieni osa tuulivoimapuistoa. Se ei häiritse hankkeen toteutumista.
Tuulivoimapuistoksi suunnitellulla alueella sijaitseva suojelumetsä on pieni osa tuulivoimapuistoa. Se ei häiritse hankkeen toteutumista. Kuva: Markku Jokela

Kunnanvirastossa tartuttiin heti kiinni mahdollisuuteen käyttää etuosto-oikeutta. Kunnanjohtaja Kari Pentti kutsui Pudaksen neuvotteluihin, jotka sujuivat hyvin niin kauan kuin oltiin samaa mieltä asiasta. Siihen neuvottelut sitten loppuivatkin.

– Ei minkäänlaisia myönnytyksiä. Se on päätetty näin, että kunta ottaa etuosto-oikeuden, Pudas muistelee keskusteluja.

Metsänomistaja oli pettynyt.

– Se röyhkeys raivostuttaa. Ei tällä metsäpalalla pitäisi olla kunnalle mitään merkitystä.

Synnyinpitäjässä ei ole enää mukava käydä.

– Kun ajan Alavieskan läpi, rupeaa niin suututtamaan, että pitää mennä äkkiä ohi.

Pudakselle on kerrottu, että Alavieskan kuntakin voisi suojella metsän. Se ei vaikuta hänen mielestään uskottavalle.

– Uskon, että se on täyttä humpuukia. Kyllä siinä raha sanelee ja tuulivoimalat sitten sijoitettaisiin siihen. Siitä kunta saisi vielä enemmän tuloja kuin yksityisen mailta. Tai hakkaa ja myy metsän.

Lintubongari ei vastusta tuulivoimaa. Suojelumetsän osuus suunnitellusta tuulivoimala-alueesta on niin pieni, ettei se haittaisi tuulivoimayhtiön suunnitelmia. Suojelumetsä ei myös tiettävästi estä hanketta toteutumasta.

Miksi siis Luonnonperintösäätiö ei saa ottaa Pudaksen metsää suojeltavakseen? Yksityisihmiset lahjoittavat tai myyvät metsiään Luonnonperintösäätiölle tietäen, että se säilyttää metsät eikä myy niitä hakattavaksi.

Alavieskassa ainoa suojelualue on valtion omistama Ryökönkangas.

– Onhan se ristiriitaista, jos Luonnonperintösäätiö ei kelpaa muotonsa vuoksi suojelemaan metsää, mutta jos kunta suojelee, niin se kelpaa. Uskokoon ken tahtoo, Pudas sanoo.

Kun puu lahoaa ja pökkelöityy, aarnimetsä on täydellinen. Linnut viihtyvät ja saavat ravintoa.
Kun puu lahoaa ja pökkelöityy, aarnimetsä on täydellinen. Linnut viihtyvät ja saavat ravintoa. Kuva: Markku Jokela

Myös Luonnonperintösäätiö on pöyristynyt. Koskaan aikaisemmin kunta ei ole käyttänyt etuosto-oikeutta metsään, jonka säätiö on saanut.

Nyt metsästä on siis tulossa ennakkotapaus, jonka ratkaisu katsotaan tarvittaessa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa saakka. Asia on Vaasan hallinto-oikeuden ratkaistavana.

Puolisen vuotta on kulunut siitä, kun Alavieskan kunnanhallitus päätti käyttää lahjoitusasiassa etuosto-oikeutta. Luonnonperintösäätiö päätti valittaa asiasta ja toi tapauksen julkisuuteen Iltalehden tekemän jutun kautta.

Nopeasti Alavieskan kunta sai ikävän mainehaitan. Seppo Pudas vietti pari päivää puhelimessa jutellen tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa.

Seppo Pudas asuu Ylivieskassa avoliitossa. Lapsia hänellä ei ole, joten hän päätti lahjoittaa metsän suojelutarkoitukseen. Epäoikeudenmukaiselta tuntuu, jos hänen tahtoaan ei kunnioiteta.

Lumi on painanut puita kaarelle Seppo Pudaksen perintömetsässä, jonka hän on lahjoittanut Luonnonperintösäätiölle.
Lumi on painanut puita kaarelle Seppo Pudaksen perintömetsässä, jonka hän on lahjoittanut Luonnonperintösäätiölle. Kuva: Markku Jokela

Aiheesta lisää:

Neuvottelut lintubongarin suojelumetsästä jatkuvat Alavieskassa, mutta sopua ei taida löytyä

Lintubongarin suojelumetsä on menossa Alavieskan kunnalle kuulolaitteen hinnalla

Fakta

Seppo Pudas

Syntynyt Alavieskassa vuonna 1949.

Ammatiltaan lihankäsittelijä.

Harrastaa lintubongausta, hiihtoa ja pyöräilyä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä