lauantai 20.8.2022 | 01:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lukijan mielipide: Minun sotani kesti kaksi vuotta ja neljä kuukautta

Pe 1.7.2022 klo 11:00

Elin 1940-luvun alussa kotiperheeni kanssa turvallisesti Nivalan Junnonperällä. Saimme ahkeralla työllä elannon pienestä maatilasta, ja me nuoret kävimme Raudaskylässä oppikoulua, jossa saimme pohjan myöhemmille ammattiopinnoille.

Vuonna 1941 loppui rauha ja alkoi jatkosota yhteistyössä Saksan kanssa. Asevelvollisuuteni alkoi maaliskuussa 1943, jolloin olin täyttänyt 18 vuotta. Alokaskoulutus tapahtui Juupajoella. Komppaniamme sai jalkaväkikoulutusta, aseena kivääri. Minusta tuli myös konepistoolimies sekä myöhemmin komppanian kirjuri.

Alokasajan päätyttyä saimme siirron Itä-Karjalaan, jonka suomalaiset olivat ottaneet haltuunsa jo sodan alkuvaiheissa. Etelässä alueen rajana oli Syvärijoki ja idässä Äänisjärvi. Nykyinen Petroskoi, suomalaisten Äänislinna, sijaitsi alueen pohjois-koillisrajalla. Syvärin rintamalla vanhemmat ikäluokat valvoivat tilannetta. Muu alue jäi meidän 1925 syntyneiden huostaan. Kaikkiaan meitä oli siellä erilaisissa tehtävissä yksi pataljoona, viisisataa miestä.

Äänislinnan–Syvärin rautatietä partioimme yötä päivää. Radanvarteen pääsi vain yksi vihollispartio, joka koki siinä paikassa kohtalonsa. Karjalassa kului noin kahdeksan kuukautta kestänyt asemasodan vaihe, jolloin taisteluja ei juurikaan käyty. Löytyi muitakin töitä. Hakkasimme halkoja Karjalan päällekaatuvissa metsissä, ja mieskohtainen urakka oli kaksi kuutiota päivässä. Puuta kertyi paljon, kun hakkaajiakin oli paljon. Puut lastasimme rautatievaunuihin, joilla oli märänpäänä Lahti, Helsinki, Turku tai Tampere, paikat joissa puuta tarvittiin. Junatkin kulkivat tuolloin halkojen voimalla.

Saksa eteni itärintamalla Ukrainaan saakka, mutta siihen eteneminen päättyi. Sotaonni siirtyi viholliselle. Alkoi saksalaisten perääntyminen, ja tiedettiin, että myös Suomi häviää sodan. Meidänkin pataljoonamme siirrettiin vanhan Suomen puolelle. Pääosa siitä etulinjaan, jossa Ihantalan ja Talin taistelut voitettiin ja vihollisen suora tie Helsinkiin katkaistiin. Minun komppaniani jätettiin takalinjaan linnoitustöihin. Liekö syy ollut siinä, että sitä johti reservin luutnantti ja muita sotaintoiset aktiiviupseerit.

Monttuja emme ehtineet paljonkaan kaivaa, kun lapiot piti heittää pois. Alkoi välirauha. Kirvesmiehet tekivät korsua, mutta se jäi maan päälle, koska sille ei ehditty tehdä monttua. Seurasi asetoverien, saksalaisten, karkottaminen maasta. Työ jäi meidän 1925 syntyneitten tehtäväksi, kun vanhemmat ikäluokat määrättiin kotiutettaviksi.

Minun sotani kesti kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta. Sen jälkeen siviilissä odottivat monet tehtävät. Opiskelin agronomiksi, opetin maatalouskouluissa ja pidin kursseja viljelijäväelle. Lapin maatalouden kehittämisestä tuli työrupeamani päätehtävä, ja Lapin maatalouskeskuksen työ vei minut karjaväen ja eläinten pariin. Kirjoitin sorkkaoppaan ja kiersin kursseilla kaikissa Lapin kunnissa.

Jäädessäni eläkkeelle vuonna 1988 Lappi oli noussut karjojen keskituotoksissa valtakunnan kärkeen. Lapin navettarakennukset uusittiin, maitomäärät lisääntyivät, ja perustettiin useita pitäjämeijereitä, joiden tuotteet virtasivat eteläiseen Suomeen palatakseen rahavirtoina takaisin vaurastuvaan Lappiin.

Erkki Raudaskoski

Rovaniemi

Asevelvollisuuteni alkoi maaliskuussa 1943, jolloin olin täyttänyt 18 vuotta.

#

Kommentoi 2 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »