Finlandia-ehdokas Marja Kyllönen: Vainajaiset. Teos. 350 s. ”ja salo on musta kuin karrelle palanut sakasti, hiljaisuus hiiltynyttä ja lätäköt maksanmustaa vettä tai viiniä, joka minun edestäni vuodatetaan ja katso: kärryssä on ihmisen silmu ja linteä liha, ruumis joka minun edestäni annetaan, minun eteeni kannetaan; se tuo tyköni, tuo se suolle, jossa aarni palaa ja henki kytee jokaisen valkian alla, ja ne leiskuvat ja loimottavat, lipovat kuuta kuin julkeat kielet ja hirveä on hiisien roihu ja rätinä ja kiirojen kirku ja ritinä, kun sielu yhtyy sieluun, liha tulee lihaan …” Vainajaisissa lukija törmää heti alkulehdillä outoon kieleen, loppusointuiseen vuolaaseen virtaan kuin karjalaiseen runonlaulantaan.