perjantai 27.1.2023 | 20:53
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tiina Ruotsalan kolumni: Kitaristin kirjallisuuden ylistys

Ma 5.12.2022 klo 06:30

Pari vuotta sitten väitettiin, että Teatterikorkeakoulun oppilaat eivät enää halunneet lukea klassikkoteoksia, kuten William Shakespearea. Oppilaiden mielestä on ”opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan” panna opiskelijat lukemaan kotonaan esimerkiksi Hamletia tai Romeota ja Juliaa. Näin kerrottiin aihetta käsitelleessä Suomen Kuvalehden artikkelissa. Opiskelijat älähtivät, heitä ei oltu haastateltu. He korostivat vastineessaan, että teatterikorkeakoulussa ajatellaan ja puretaan näyttämön historiaa, johon usein liittyy rasismia, kolonialismia ja seksismiä. Kukaan ei tunnistanut väitettä, että joku olisi vastustanut Shakespearen lukemista. Oli kuitenkin täysin perusteltua kysyä, miksi teos on kanonisoitu.

Niin, miksi me edelleen luemme esimerkiksi Shakespearea?

Katsoin viikonvaihteessa Yle Areenasta Dr. Feelgoodin kitaristi Wilko Johnsonista tehdyn dokumentin. Johnson kuoli reilu viikko sitten, 75-vuotiaana, ja niinpä Yle nosti ohjelmistosta jo poistetun dokumentin uudelleen katsottavaksi.

Elokuva on vuodelta 2015 ja kertoo miehestä, joka saa jatkoaikaa. Johnsonilla todettiin vuonna 2013 haimasyöpä, ja ennuste oli erittäin huono. Elokuvaohjaaja Julien Temple seurasi vuoden ajan muusikon valmistautumista kuolemaan - joka ei sillä kertaa vielä tullutkaan.

Elokuvassa pohditaan kuolemaa ja sen läheisyyttä tavalla, joka kääntää aiheen elämän ylistykseksi. Vaikka osa meistä tietääkin suunnilleen elinaikansa, on muistettava, ettei kenellekään ole edes huomista luvattu.

Johnson tuli tunnetuksi kitaristina, mutta moniko tiesi hänen opiskelleen Newcastlen yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta? Anglia Ruskin yliopisto nimitti Wilko Johnsonin kunniatohtoriksi vuosi dokumentin julkaisun jälkeen.

Dokumentissa Wilko siteeraa elämää ja kuolemaa pohtiessaan Andrew Marvellin, William Wordsworthin ja William Blaken säkeitä. Niiden tekstityksessä on Aale Tynnin suomennokset, John Miltonia (Yrjö Jylhä), Geoffrey Chauceria (Toivo Lyly) sekä Shakespeareakin (Paavo Cajander) lausutaan.

Wilko tunnustaa dokumentissa olevansa kirjallisuuden suurkuluttaja, hän lukee "lähes aina". Voisi ajatella, että dokumentin aihe on raskas. No, ehkä sen katsomista helpottaa, että Wilko sai tuomionsa jälkeen kymmenen kuukauden sijaan vielä kymmenen vuotta lisäaikaa.

Suosittelen lämpimästi dokumenttia jokaiselle. Samalla voi pohtia, miksi klassikoita tarvitaan ja miksi kirjallisuus on sivistyksen polttoainetta.

Wilko tunnustaa dokumentissa olevansa kirjallisuuden suurkuluttaja.

#

Kommentoi 1 Kommentti

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »