Ihmiset

Kännitoilailut olivat viedä hengen, kunnes huhtikuinen aamu muutti kaiken – ”Äiti oli sanonut kuolinvuoteellaan, että pitäkää huolta, ettei viina vie Aria”

Ari Meriläisen kosteisiin vuosiin mahtui kännitoilailuja, jotka olisivat pahimmillaan päättyä erittäin huonosti: Meriläinen nukahti pakkasella bussipysäkille, hän putosi jääkylmään Suntiin, kaatui polkupyörällä sairaalakuntoon ja ajoi autolla kännissä.

Ari Meriläinen katsoo ruumiita vain poikkeustilanteissa. Jos ruumispussista puuttuvat tunnistetiedot, kuljettaja tarkistaa ne vainajan ranteeseen kiinnitetystä nauhasta.

Se ei sinänsä ole ongelma Meriläiselle. Hän kohtaa vainajia myös päätyössään lähihoitajana.

Sivutyönään Meriläinen ajaa vainajakulje