Kotimaa

Uudet ehdot torppaavat naispappeuden vastustajien pappisvihkimykset ulkomailla, arvioidaan Kirkkohallituksesta

Mitä tapahtuu, kun lähetysjärjestöjen papit tulevat eläkeikään? "Sitten joudumme miettimään uudestaan, miten toimimme", sanoo Sleyn toiminnanjohtaja.

Naispappeutta vastustavat lähetysjärjestöt ovat tuoreella piispainkokouksen päätöksellä menettäneet väylän saada työntekijöilleen pappisvihkimyksiä ulkomailla. Näin kuvaa Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtaja Kimmo Kääriäinen.

– Tämän pitäisi sulkea portit tilanteilta, joissa haetaan toisesta kirkosta vihkimys, mutta ei varsinaisesti työskennelläkään sen kirkon alueella, Kääriäinen sanoo.

Papiksi vihkiminen evankelis-luterilaisessa kirkossa edellyttää, että hyväksyy kirkon virkanäkemyksen ja suostuu tekemään yhteistyötä kaikkien kirkon pappien kanssa, sukupuolesta riippumatta. Tämä on saanut naispappeuden vastustajat etsimään pappisvihkimystä ulkomailta.

Kirkon virallisen lähetysjärjestön työntekijän tulisi pyytää pappisvihkimystä ensisijaisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnalta. Piispainkokous määritteli viime joulukuussa ehdot poikkeustapauksille, joissa vihkimys voitaisiin antaa ulkomailla.

Ehdot muun muassa velvoittavat arvioimaan, ettei kumppanikirkossa toteutettavalla vihkimyksellä pyritä kiertämään naispappeuskysymystä.

Yksi lähetysjärjestöistä on Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley). Se joutuu nyt luopumaan suunnitelmistaan saada työntekijälleen pappisvihkimys Etelä-Sudanin ja Sudanin evankelis-luterilaisessa kirkossa hoitaakseen pakolaisleiriseurakuntaa Ugandassa. Muita tällaisia hankkeita ei ole, kertoo järjestön toiminnanjohtaja Tom Säilä.

– Me kunnioitamme piispainkokouksen päätöstä ja toimimme nyt näiden periaatteiden mukaisesti.

Säilä arvioi, että Sleyllä on töissä kymmenkunta työntekijää, jotka ovat saaneet pappisvihkimyksen ulkomailla. Ajan mittaan voi tulla ongelmaksi, saadaanko nykyisten ikääntyessä uusia papiksi vihittyjä tilalle.

– Sitten joudumme miettimään uudestaan, miten toimimme. Olemme tarvittaessa valmiita käymään piispainkokouksen kanssa keskustelua asiasta.

Tarve kriteerien laatimiselle syntyi Inkerin luterilaisessa kirkossa syyskuussa 2023 tehtyjen pappisvihkimysten jälkeen. Pietarissa vihittiin papeiksi yhteensä viisi miestä. Kääriäisen mukaan vaikutelma oli, että tarkoituksena oli ensisijaisesti kiertää Suomen kirkon linjausta naispappeudesta.

– Piispainkokous totesi tuolloin, että 10–15 prosentin työpanos kumppanikirkossa ja valtaosin etänä ei ole riittävä edellytys sille, että suomalainen voitaisiin vihkiä kumppanikirkossa.

Jatkossa kumppanikirkon palveluksessa on työskenneltävä päätoimisesti yhteensä ainakin kolme vuotta ja myös asuttava sen työalueella.

Sleyn Säilä ei pidä mahdottomana, että naispappeutta vastustavakin voisi vielä saada pappisvihkimyksen ulkomailla.

– Sitä ei suoraan mainita ehdoksi, että mikä virkakäsitys ulkomailla papiksi vihittävällä pitää olla.

Mitä seurauksia lähetysjärjestöille voisi tulla, jos ne eivät noudata ehtoja? Kääriäisen mukaan kyse olisi sopimusrikkomuksesta ja siitä, voiko järjestö jatkaa kirkon virallisena lähetysjärjestönä. Ne saavat rahaa seurakunnilta ja kolehtituloista.

Esimerkiksi Sley on samaan aikaan myös herätysliike. Sitä ei voida edes teoriassa erottaa kirkosta, koska se ei ole osa kirkon organisaatiota. Sleyn kaltaiset herätysliikkeet ovat itsenäisiä järjestöjä ja vaikuttavat kirkossa ensisijaisesti siten, että niiden jäsenet ovat aktiivisia ja tulevat usein valituiksi myös kirkon päättäviin elimiin.

Suomalaisia vihitty Inkerin kirkossa papeiksi jo 1990-luvulta lähtien

Suomalaisten pappisvihkimyksillä Inkerin luterilaisessa kirkossa on vuosikymmenien historia. Pappisvihkimykset itärajan takana alkoivat 1990-luvun alkupuolella, kun seurakuntatoiminta alkoi vilkastua ja kasvaa neuvostoajan kurimuksen jälkeen, kertoo Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtaja Kimmo Kääriäinen.

Inkerin kirkko piti tuolloin parempana, että pappispulaan vastataan vihkimällä suomalaisia papeiksi ja pappisdiakoneiksi, kuin että suomalaispappeja olisi vain satunnaisesti vieraillut siellä. Tuolloin vihityt myös tyypillisesti jäivät työskentelemään näihin seurakuntiin Venäjällä, usein suomen kielellä.

– Nämä pappisvihkimykset olivat aivan eriluonteisia kuin että käväistään Pietarissa ja saadaan pappisvihkimys ja pikkuisen hoidetaan hommia siellä, mutta asutaan kuitenkin Suomessa, Kääriäinen vertaa.

Hän arvioi, että Inkerin kirkossa on koko aikana vihitty kuutisenkymmentä suomalaista pappia ja pappisdiakonia.

Kääriäisen mukaan Inkerin kirkon kanssa on keskusteltu useita kertoja ja myös vuoden 2023 kiisteltyjen pappisvihkimysten jälkeen. Kirkkoa on informoitu myös piispainkokouksen tuoreista linjauksista ulkomailla tapahtuvien pappisvihkimysten ehdoista.

Kirkkojen ja seurakuntien yhteistyö itärajan yli on nyt joka tapauksessa pitkälti jäissä, alkuun koronarajoitusten ja nyttemmin Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajan hyökkäyssodan takia.