Paikallisuutiset

"Se oli aivan hurjaa!" Alavieskalaiset tekivät talkoilla ravintolan Liisa Kangasvierelle, joka paistoi avajaispäivänä sata pitsaa

Avajaispäivänä alavieskalaisessa Lissun baarissa oli valtavasti lounasasiakkaita. Mutta eipä arvannut ravintolan omistajaLiisa Kangasvieri, mitä piti tapahtuman marraskuisen illan alkaessa.

– Se oli aivan hurjaa. Mietin, että lähtisinkö karkuun takaoven kautta. Mutta tekemällä siitä selvittiin!

Alavieska oli ollut pitkään vailla lounaspaikkaa, baaria ja ravintolaa, josta saa pitsoja. Ensimmäisen illan aikana Lissu työkavereineen pyöräytti reippaat sata pitsaa.

– Siinä ei uunikaan pysynyt mukana vaan uuni hyytyi muutaman kerran. Onneksi asiakkaat olivat ymmärtäväisiä. Oli se kyllä mahdoton meininki, Kangasvieri muistelee.

Yritän kaikkeni, että saan tämän ravintolan pidettyä ja kehitettyä sellaiseksi kuin halutaan. Jokainen on tänne niin kuin kotiinsa tervetullut.

Ravintola avasi ovensa marraskuussa ja pian sen jälkeen alkoi pikkujouluaika. Uusi ravintola ja uusi yrittäjä saivat vauhdikkaan alun toiminnalleen.

– Se oli heti täyttä rytinää. Nytkään lounasaikaan ei ole vaikuttanut yhtään se, että luulisi, että ihmiset tammikuussa syövät porkkanoita kotona.

Lissun baarissa eli virallisemmin Lounas&Bar Lissussa käy päiväsaikaan syömässä niin työikäisiä kuin eläkeläisiäkin. Heille sekä ohikulkeville on iso asia, että paikkakunnalla on tasokas lounasravintola.

Kangasvieri huomioi iäkkäät asiakkaat auttamalla tarjottimen kannossa.

– Vaikka olisi kuinka kiire, istun hetkeksi alas ja höpöttelen mukavia. Onhan se paljon mukavampi kuin syödä yksin.

Iltaisin ja viikonloppuisin baariin tullaan illan viettoon myös muilta paikkakunnilta. Viikonloppuisin on usein tarjolla elävää musiikkia tai karaokea. ravintolan maine hyvänä pitsapaikkana on jo levinnyt viidakkorummun kautta.

Lounasravintolan menestyminen Alavieskan kokoisella paikkakunnalla on uutinen, mutta vielä isompi juttu on se, miten kaikki saatiin aikaan. Yrittäjän taival Alavieskassa olisi loppunut lyhyeen ellei talkooväki olisi tullut apuun.

Kun alavieskalaiset kuulivat, että Lissu tarvitsee nopeasti uudet tilat, he riensivät apuun. Kangasvieri oli toiminut lounasyrittäjänä Alavieskassa vain kolmen ja puolen viikon ajan, kun häneltä menivät vuokratilat pois alta. Kangasvieri oli vaarassa pudota tyhjän päälle ja luovuttaa.

VeljeksetTero jaMika Sipilä kokosivat talkooporukan perustamalla WhatsApp-ryhmän, johon ilmoittautui hetkessä noin sata talkoohommista kiinnostunutta. Liisa Kangasvieri oli ehtinyt lyhyessä ajassa tehdä hyvän vaikutuksen alavieskalaisiin.

– Hatunnosto Lissulle, että hän muutti tuntemattomalle paikkakunnalle ja uskoi ihmisiä, jotka sanoivat, että me laitetaan sinulle ravintola, kertoo Tero Sipilä.

Sopivat tilat löytyivät Raasakan entisestä kaupan tiloista, jotka yrittäjä osti Sakari Raasakalta remontin laajuuden paljastuttua. Neliöitä on noin 440, joista salin osuus on noin 240 neliötä.

Suunnitelmat laadittiin ruutupaperille ja talkoot alkoivat syyskuun alussa. Talkoisiin osallistui noin 20–30 aktiivia ja työtunteja lasketaan kuluneen noin 2 kuukauden aikana noin 3 000 tuntia. Lähes kaikki ravintolassa on tehty talkootyönä.

Sipilät toimivat talkoopäällikköinä.

– Tänne oli aina kiva tulla. Huumori lensi ja paikalla oli aika monenlaista persoonaa, Mika Sipilä kertoo.

Yhden illan aikana remontti edistyi paljon, kun paikalla oli puolenkymmentä työryhmää hommissa.

– Välillä oli hiljaisempia päiviä ja aikataulutus muuttui. Töiden organisointi oli työläintä, kun ei aina tiennyt, paljonko tulee paikalle talkoolaisia, Mika Sipilä sanoo.

Vaativin työ oli keittiön remontointi, vaikka käytettävissä olivat kaupan entiset kylmätilat. Entisen lihatiskin tilalla on nyt rustiikkinen baaritiski, joka on muurattu tiilestä.

Syksyn aikana talkoolaiset käyttivät talkoisiin käytännössä kaiken vapaa-aikansa. Kädentaidot ja luovuus näkyvät ravintolan lukuisissa yksityiskohdissa. On pärekatos, aitanovi pöydän kantena sekä mosaiikkimainen laatoitus vessojen lattialla.

– Aika monelle oli jäänyt kotiin laatikollinen 10x10:n kokoisia laattoja, ja niistä sommiteltiin ja muurattiin lattia, Tero Sipilä kertoo.

Harmaan ja mustan sävyinen, kierrätysmateriaaleista rakennettu ja sisustettu baari on alavieskalaisten yrittäjien ja ammattilaisten taidonnäyte.

Ravintolan pöydät on myös tehty itse halkaistusta hirrestä, ja alavieskalainen ammattimies hitsasi pöytien jalat. Vanhat tuolit maalattiin entisen koulun tiloissa mustiksi.

Ravintolassa on myös esiintymislava, dj-koppi sekä "sikarihuone", jonka nahkasohvalla voi nauttia sisustustakan luomasta tunnelmasta.

Ravintolaan mahtuu noin sata asiakasta, ja iltamenoihin tuplasti enemmän. Istumapaikkoja jää vielä vaikka osa pöydistä raivataan tanssilattiaa varten. Iltoja varten on myös oma sisäänkäynti, jonka yhteydessä on narikka.

Baarista löytyy myös biljardipöytä, joka on kunnostettu uuden veroiseksi.

– Tämä on Alavieskan Nuopparin vanha biljardipöytä, jolla mekin kävimme aikoinaan pelaamassa, Tero Sipilä ihailee.

Talkoot jatkuvat vielä tämän vuoden puolella, sillä ravintolan takapihalle on tulossa suojainen ja viihtyisä terassi. Sen avajaisia Lissu suunnittelee vapuksi.

Miten Toholammilta syntyisin oleva, tuolloin vielä Ylivieskassa asunut yrittäjä sai tällaisen vastaanoton Alavieskassa?

– Lissu on lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä avoin ihminen, jonka voi kuvitella alavieskalaisten olohuoneen emännäksi, sanoo Tero Sipilä.

Sekä talkoolaisten että yrittäjän tavoitteena oli luoda kohtaamispaikka kaikenikäisille alavieskalaisille.

– Lissu on luonteeltaan rempseä ja hän on rohkeasti lähtenyt yrittäjäksi eikä ole perääntymässä. Ruoat ovat niin hyviä, että tuollainen kokki halutaan pitää täällä pidempäänkin, Mika Sipilä sanoo.

Talkoolaiset valoivat uskoa yrittäjään, joka mietti pärjäämistä ja alkoi uskoa talkoolaisten vakuuttelua. Talkoolaisille sataa edelleen kiitosta yrittäjältä.

– He ovat tehneet niin suuren asian, ettei sitä tahdo käsittääkään. Yritän kaikkeni, että saan tämän ravintolan pidettyä ja kehitettyä sellaiseksi kuin halutaan. Jokainen on tänne niin kuin kotiinsa tervetullut.

Ravintolassa järjestetään myös erilaisia juhlatilaisuuksia sekä tarjolla on myös pitopalvelu.

Alavieskan Yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajanPaula Tuuran mukaan Lissun baari on tuonut positiivista virettä Alavieskaan.

– Alavieskan katukuva on vilkastunut valtavasti. Ennen oli iso liiketila tyhjillään, ja nyt valot palavat ja autoja on piha täynnä, Tuura sanoo.

Tuura on ammatiltaan kampaaja ja toista vuotta yrittäjien puheenjohtaja.

– Lissun baari on kaikkien ihmisten huulilla niin sanotusti. Ei ole sellaista asiakasta, jonka kanssa ei ole aiheesta puhuttu.

Yrittäjäyhdistyksessä ollaan tyytyväisiä, että Alavieskaan saatiin kohtaamispaikka, jollaista tarvitaan.

– Se on ollut uskomattoman huippujuttu kaiken kaikkiaan. Nykyään sanotaan, että ei ole enää talkoohenkeä, mutta näin omasta kylästä on löytynyt yhteenpuhaltamisen fiilis, Tuura sanoo.

Lissun baari on avoinna joka päivä. Mikä saa yrittäjän jaksamaan?

– Minä jaksan ihmisten kiitoksella! Vaikka olisi kuinka huono päivä, niin sitä ei ovella näytetä. Samaa vaadin myös työntekijöiltä, Kangasvieri sanoo

Ravintolassa on töissä kaksi osa-aikaista työntekijää sekä lisäksi ravintolassa käy töissä viikonloppuekstroja.

Kangasvieri on tottunut kovaan työntekoon. Vanhemmilla oli grillejä ja ravintoloita Toholammilla ja Kannuksessa. Ylivieskassa asuessaan hän toimi Amican kolmen ravintolan ravintolapäällikkönä.

– Huomasin, ettei ole oma homma olla toisella töissä, kun on tottunut yrittäjyyteen.

Loppiaisena Kangasvieri kokkasi talkoolaisille juhla-aterian kiitokseksi kaikesta.

– Monelta olen kuullut, ettei voi olla tuollaista talkoohommaa ja vieläpä toiselle yrittäjälle. Kiitän kaikkia talkoolaisia ja yrityksiä, jotka ovat tähän projektiin osallistuneet, Kangasvieri huokaa.

Vaikka yrittäjän alkutaival töissä oli vauhdikas, vauhtia riittää myös kotona. Kolmikymppisen sinkkuäidin perheeseen kuuluu kolme alle kymmenvuotiasta poikaa.

Kangasvierelle riittää, että hän pystyy pitämään kymppiviikon lomaa. Muuten hän ei tunne kaipaavansa erityistä rentoutusta vaikka tiedostaakin vapaan merkityksen.

– Kun olen täällä, en tunne olevani töissä. Tämä on minulle kuin toinen koti eikä työnteko ole pakkopullaa, sanoo onnellinen yrittäjä.