Paikallisuutiset

"Hankin ennemmin taidetta kuin elektroniikkaa", toteaa kokkolalainen taiteentuntija Pirkko Stenman – Taide uhka vai mahdollisuus sisustuksessa?

"Riittää, että köyhyys tuntuu, ei sen tarvitse näkyä", sanoo Pirkko Stenman ja vinkkaa etsimään löytöjä vaikkapa kirpputoreilta.

Kokkolan kaupunkikeskustassa Pitkänsillankadulla seisoo Kuparitaloksi kutsuttu kerrostalo. Kuparitalo oli aikanaan Outokummun toimihenkilöiden eläkesäätiön rahoittama, ja paikalle se rakennettiin vuonna 1967. Talo oli alkujaan vuokra-asuntoina, nyttemmin se on ollut osaketalona jo vuosikymmeniä.

Rappukäytävään pääsee summeria painamalla, vastassa kotiovella on nauravainen oman kotinsa valtiatar.

Pirkko Stenmanin koti sijaitsee Kuparitalon kolmannessa kerroksessa. Reilun kuudenkymmenen neliön asunto tuntuu todella paljon isommalta, siitä on kiittäminen hyvää arkkitehtuuria ja isoja ikkunoita.

– Aikanaan, kun etsiskelin itselleni ja pojalleni osaketta, tunsin tässä talossa heti jo alakerrassa, että se on tässä. Minun oma kotini. Rakastuminen ensisilmäyksellä. No, ehkä jossakin vaiheessa ajattelin, että asunto olisi voinut olla korkeammalla, mutta jälkeenpäin ajateltuna tämä on juuri hyvä tässä.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Elämää Kuparitalossa kokkolalaisnaisella on tullut eletyksi jo yli kolmekymmentä vuotta. Vaikka asunto aikanaan oli pintaremontin käynyt, on viime aikoihin monenlaista remonttia mahtunut.

– Olen ihan väsynyt näihin remontteihin. Ikkuna- , putki- , kylpyhuone- ja keittiöremontti vähän ajan sisällä ihan pyörrytti. Aivan kamalaa, ja samalla ihanaa. Tottakai on ihanaa saada uutta ja hienoa pintaa esimerkiksi kylpyhuoneeseen, mutta kaikki työ maksaa. Onhan siinä ollut ihan hirvittävä järjestely, että kuinka selviän kaikista eteeni tulleista remonteista.

Vaikka remontteja on paljon asuntoon tehty, ei sitä ole remonteerattu hengettömäksi. Talon alkuperäinen henki hönkii muun muassa upeassa keittiön lattiassa. Lattian syvän sininen linoleumi on täydellinen väri muutoin vaaleassa keittiössä. Mukavaa rosoa tuovat pienet kulumat lattiassa, ne kertovat, että täällä on kävelty ja kuljettu.

– Ihan hirvittää katsella useita sisustusohjelmia. Asuntoja, jotka on sisustettu kertakannolla. Kaikki tavarat on tuotu samalla kertaa sisälle ja niillä on sisustettu. Tietysti koti on jokaisen oma juttu, mutta itse pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että kerroksellisuus näkyy.

Pirkko Stenman on ilmiö itsessään. Tyylikkyydellään edelleen hurmaava nainen on entinen galleristi ja taidetuntija. Hän on sellainen henkilö, kenen voi kuvitella olevan tiptop heti aamulla herätessään. Kokkolalaisnainen innostui vielä yli seitsemänkymppisenä mallin hommistakin. Stenmanin kanssa haastattelu on aina kokonaisvaltainen kokemus, siinä pääsee kurkistamaan niin monialaisesti elämän monelle kantille.

Ei elämä ole Pirkko Stenmania helpolla päästänyt, jos on mahtunut paljon riemua, liki kahdeksaankymmeneen elettyyn vuoteen, niin on niihin mahtunut suruakin. Silti vahvan naisen ympärillä leijuu kyky nähdä pintaa syvemmälle, löytää kauneutta ja upeutta asioista ja esineistä, joita jokainen ihan heti hoksaisikaan.

– Minä hankin taidetta, en elektroniikkaa. Niin se on, enkä välitä yhtään, että esimerkiksi jääkaappipakastimeni olen vaihtanut kahvipaketilla ja televisioni on siskon vanha. Arvaas kuinka harmitti, kun silitysrautani lipesi kädestäni ja meni rikki. Jouduin sen ostamaan ihan kaupasta. Nyt jatkuvasti kirppareilla tulee vastaan silitysrautoja muutaman euron hintaan. Taitaakin muuten olla, että silitysrauta on kallein elektroniikkavehje mihin olen rahani laittanut, kertoilee taiteentuntija.

Totisesti taiteentuntijaksi Stenmania voi tituleerata, sillä asunto on täynnä taidetta. Eikä kerätty taide ole mitään tusinataidetta, vaan tarkalla maulla valikoituja teoksia. Lattialla olevat matot ovat laadukkaita, huonekalut tismalleen asunnon aikakauteen sopivia. Jokaisella esineellä tuntuu olevan tarina, ajatus siitä miksi juuri tämä esine tai teos on tälle paikalle päätynyt.

Seinillä, lattioilla jopa lasitetulla parvekkeella on Henrik Harjun uskomattomia teoksia, hyllyillä ja lattialla Mirka Johanssonin teoksia, ja monen, monen, muunkin taiteilijan maalauksia, grafiikkaa, veistoksia vaaseja, erilaisia vateja.

Yhtään vähäisempinä eivät ole lastenlasten tekemät teokset.

– Lasia kerään ja ostelen. Jos kirpputorilta löydän jotakin, niin ilman muuta ostan, mutta harvakseltaan enää nykyään ihan superhyviä löytöjä tekee. Eniten lasiesineissä viehättää Kosta Boda ja tietysti suomalainen vanha lasi. En oikeastaan mitään erityistä keräile, hankin tunteella. No jaa, tietysti Björn Weckströmiä on muhkea kokoelma, mutta siitä on syyttäminen ihania, rakkaita ystäviäni.

Kerrottakoon, että Kosta on Ruotsin vanhin lasitehdas, perustettu jo vuonna 1742. Kosta Bodan esineissä on voimakkaat värit ja ihan oma muotokielensä. Useat kuuluisat suunnittelijat kuten Ulrica Hydman- Vallien, Bertil Vallien, Kjell Engman, Anna Ehrner, Ludvig Löfgren, Åsa Jungnelius sekä Göran Wärff ovat Kosta Bodan lasitaiteen luojia yhdessä taidokkaiden lasinpuhaltajien, hiojien ja maalareiden kanssa. Kosta Boda valmistaa sekä lasiveistoksia että käyttöesineitä. Taidelasi valmistetaan edelleen Ruotsissa ja arkisemmat mallistot Turkissa.

– Hurahdin lasitaiteeseen ihan täysin Tukholmassa osallistuessani lasitaiteilijoiden upeaan näyttelyyn. Mieluummin minä näitä ostelen, kuin jotakin muuta, kertoo Pirkko Stenman ja esittelee upeaa lasikokoelmaansa ja siellä vilahtelevat muun muassa nimet Ulrica Hydman- Vallien sekä Bertil Vallien.

Taidetta ja teoksia on monenlaisia. Eikä kaikkien taulujen tarvitse välttämättä seinillä esillä olla. Osa taiteesta voi hyvinkin olla seinän vierustalla, huolettoman rennosti odottelemassa, että milloin tulee uudelleen järjestelyn aika.

– Jos olenkin hullu, en kuitenkaan siivoushullu. Tottakai lasipöytä pitää pyyhkiä ja haluan esteetikkona, että asuntoni on siisti. Mutta se on myönnettävä, että tietty suurpiirteisyys näkyy joissakin laatikoissa ja sellaisissa nurkissa, jotka eivät näy. Koti on kuitenkin elämistä ja viihtymistä varten. En minä halua olla koko ajan siivoamassa tai puuhaamassa jotakin, joskus haluan istua ja lukea tai katsoa televisiosta ihan hömppää.

Kuparitalossa Pirkon vieraana ollessa voi ihailla vaikka Marjut Järvimiehen tekemää rautalangasta tehtyä joulukuusta. Katosta rippuvaa kuusta, jonka rautalankaoksilla kimaltelee kymmenet lasitimantit auringonvalon niihin osuessa.