Paikallisuutiset

Rikos metsän siimeksessä – Metsästysrikollisuudelle on leimallista pieni yhteisö ja vaikenemisen laki, mutta nyt kulttuuri on muutoksessa: "Joka nurkalla alkaa olla kameroita"

Piilorikollisuuden suuri määrä on tyypillistä metsästysrikollisuudessa.

Osittain se johtuu paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa esiintyvästä niin sanotusta vaikenemisen laista. Poliisin kansallisen ympäristörikosten seurantaryhmän mukaan ilmiö konkretisoituu erityisesti niin sanotuissa haulisusissa.

Lopetetuista tai luvallisesti kaadetuista susista saattaa löytyä vanhoja hauleja.

– Maaseudulla on vaikenemisen kulttuuria. Mitä tiiviimpi yhteisö, sitä korkeampi rikoksesta ilmoittamisen kynnys. Huutelija voi joutua kärsimään. Käräyttäminen tapahtuu usein niiden kautta, joiden siteet yhteisöön eivät ole vahvat. Esimerkkinä mökkiläiset, sanooOuti Ratamäki, dosentti ja ympäristöoikeuden ja -politiikan yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistosta.

Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2013 teettämän arvioinnin mukaan Suomen suurpetopolitiikka, erityisesti susipolitiikka, koettiin epäonnistuneena. Laittomalle tappamiselle oli laaja alueen asukkaiden tuki, koska poikkeuslupien myöntäminen oli vähäistä ja byrokraattista.

Esitutkintaviranomaiset kirjasivat Suomessa viime vuonna 162 metsästysrikosta. Määrä oli suurempi kuin kahtena edellisenä vuonna mutta pienempi kuin vuosina 2014 ja 2015.

– Tyypillinen rikos liittyy hirvenmetsästyksen vahinkoihin. Ammutaan hirvinaaras, jota seuraa alle vuoden ikäinen vasa. Törkeät rikokset ovat harvinaisempia, sanoo erityisasiantuntijaTapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Viime vuonna epäiltyjä törkeitä metsästysrikoksia kirjattiin 12 kappaletta.

Laittoman metsästyksen kohteina olivat viime vuonna kolmessa tapauksessa ilves ja karhu, neljässä tapauksessa susi ja yhdessä tapauksessa metsäpeura.

Pääsääntöisesti metsästysrikokset tapahtuvat Suomen pohjoisosissa.

Outi Ratamäen mukaan rikoksille on kolmenlaisia motiiveja. Yksi on taloudellinen.

– Hirven- ja karhunlihalle voi olla piilomarkkinoita. Riistaa kaadetaan myös omaan käyttöön. Sitten on taparikollisuutta. Tunaroidaan ja hölmöillään päähänpistosta, ammutaan eläimiä ilman lupia ja päämäärää. Systemaattisempi salametsästys taas lähtee suurpetojen vastustamisesta. Suden lisäksi etenkin ahma on vihattu eläin. Poronhoitoalueella ahmoja saatetaan tappaa työn ohessa, ei metsästyksen ohessa, Ratamäki sanoo.

Pietarsaaren seudulla tapahtunutta salametsästystä hän pitää "poikkeuksellisena". Kolmen miehen epäillään ampuneensatoja kissoja ja villieläimiä luvatta autosta vuosina 2016 ja 2017.

– Empatiakyvytöntä toimintaa, Ratamäki toteaa.

Metsästysrikoksiin syyllistyvältä löytyy yleensä metsästyskortti.

Joskus tilaisuus tekee varkaan.

– Suurpetojen ja hirvien salametsästys ilmiönä kietoutuu joskus yhteen laillisen metsästyksen kanssa. Ammutaan vaikka yli kiintiön ja piilotetaan saalis, sanoo Ratamäki.

Hänen mukaansa salametsästystä kitketään vain "hyvin voimakkaalla sidosryhmäyhteistyöllä". Suunta onkin parempaan päin, näkee Tapani Veistola.

– Suomen Metsästäjäliitolla on selvä kanta laittomaan tappamiseen. Sellainen on järjestäytyneiden metsästäjien edun vastaista ja vie suunnitelmalliselta kannanhoidolta pohjaa, heikentää laillisten metsästäjien saalismahdollisuuksia, Veistola sanoo.

Mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. Ongelmia aiheutuu etenkin taparikollisuudesta.

– Itä-Suomessa jengit kaatoivat takavuosina hirviä. Sellainen on vähenemässä, koska törkeä metsästysrikos on saatu rikoslakiin. Rajut tutkintatoimenpiteet telekuunteluineen ovat mahdollisia. Suomessa lakia kunnioitetaan. Menneiltä sukupolvilta tuttuja ylilyöntejä ei helposti tehdä.

Veistola katsoo isompaa kuvaa, jossa "rahvaan ja säätyläisten" metsästyskulttuurit lähtivät aikoja sitten sulautumaan yhteen.

– Lepsusta suhtautumisesta laittomaan pyyntiin on tultu kohti systemaattisempaa riistanhoidon suunnittelua. On myös nykytekniikka, jonka ansiosta lainrikkojat saadaan nopeasti kiinni. Joka nurkalla olevat kamerat tekevät metsästysrikoksista katoavaa kansanperinnettä, Veistola kertoo.