Paikallisuutiset

"Muutaman minuutin katselin, ettei tule mitään yllätyksiä" – Lehmät, lampaat, leivokset, tatuointipöytä ja lipunmyyntikoju tekivät neljästä paikallisesta nuoresta ammattiosaamisen suomenmestareita

Mestaruustason ammattitaitoon ei tarvita taikatemppuja, vaan innostavaa opetusta.

– En vieläkään usko koko asiaa. Kyllä se yllätyksenä tuli, Taitaja 2019 -kilpailussa viime viikolla eläintenhoidon kultamitalin voittanutJonna Luoto kertoo. Hän opiskelee Kannuksessa Keski-Pohjanmaan ammattiopisto Kpedussa.

Taitaja-kisat ovat opiskelijoille suunnatut vuosittaiset ammattiosaamisen suomenmestaruuskilpailut. Luodon lisäksi Keskipohjanmaan levikkialueelta omien alojensa mestareiksi selviytyivät tällä kertaa leipuri-kondiittoriopiskelijaJenna Kattilakoski Pietarsaaren Optimasta sekä koulutuskeskus Jedun opiskelijatAleksi Viirelä jaWiljam Niskakangas. Viirelä opiskelee Haapavedellä talonrakentajaksi ja Niskakangas Kalajoella levyseppähitsaajaksi.

Neljän kultamitalin lisäksi alueen opiskelijoille kertyi yhteensä kaksi hopeaa ja kolme pronssia eläinten- ja hevosenhoidon, puusepäntyön, talonrakennuksen ja putkiasennuksen aloilta.

Jonna Luodon opiskelija-asuntoon menestystä pakkautui, sillä hän asuu opiskeluviikot Kannuksessa eläintenhoidon pronssimitalistiPihla Pavaksen kämppäkaverina. Hänen mukaansa asunnolla ei kuitenkaan vietetty suuria voitonjuhlia.

– Juhlimme ajamalla viisi tuntia Joensuusta takaisin Kannukseen, hän naurahtaa.

Kolmipäiväinen kilpailu on tiukka suoritus, jonka aikana tehdään täysipäiväisesti töitä. Ammattiosaamista mitataan monipuolisesti erilaisilla tehtävillä.

Kilpailutehtävien pisteytys perustuu kunkin ammatin tutkintovaatimuksiin, joten ne vastaavat oikeita työtehtäviä. Esimerkiksi eläintenhoidossa piti tänä vuonna lypsää, hoitaa lampaita ja antaa jyrsijän- ja koiranhoitoneuvoja, talonrakennuksen kirvestyössä rakentaa lipunmyyntikoju ja hitsauksessa valmistaa tukipyörähaarukka ja tatuointipöytä tarviketelineineen.

Töiden oli luonnistuttava ripeästi. Aleksi Viirelä kertoo, että tehtävänä olleen kojun piirustukset sai vain hetkeä ennen kilpailun alkua ja aikaa koko projektiin oli yhteensä 20 tuntia. Viirelä tarttui toimeen ammattilaisen ottein.

– Muutaman minuutin katselin ja suunnittelin, ettei tule mitään yllätyksiä. Sitten lähdin heti tekemään pohjaa, hän kertoo työskentelystään.

Kondiittorikisassa vaadittiin kädentaitojen lisäksi myös luovuutta.

– Meidän piti keksiä itse leivoslajitelma ja suunnitella kakkuun juhlakoristelu. Käytössä olevista tuotteista ja kakusta ei ollut tietoa etukäteen, Jenna Kattilakoski kuvailee. Hän keksi tehdä lajitelmaansa suklaamousse-, marsipaani-, päärynä- ja fazerinaleivokset.

Jännitystä lisäsi se, että kilpailijat eivät saaneet tietää osatehtäviensä pisteitä eivätkä tuomarit antaneet suorituksista palautetta matkan varrella. Mukana olleet opettajat saattoivat toki valmentaa kasvattejaan.

Wiljam Niskakankaan tunnelmat vaihtelivat kilpailun aikana, vaikka hän saikin pidettyä päänsä kylmänä. Hänelle voitto oli iloinen yllätys kuten Luodollekin.

– Oli ristiriitaisia fiiliksiä. Alussa tuntui menevän huonosti. Teräsrakennetehtävä sujui kuitenkin hyvin, miksei muutkin. En osannut arvata voittoa, hän kuvailee kilpailun aikaisia ajatuksiaan.

Kattilakoski ja Viirelä sen sijaan suhtautuivat lopputulokseen hieman suuremmalla itsevarmuudella. Kumpikin arveli jo tehtävien loppupuolella päätyvänsä mitalisijoille.

– Ehdin tauolla katsoa, mitä muut olivat tehneet. Näin, että osa jäi vähän jälkeen. Minulla ongelmia ei ollut, vaan homma kulki, Viirelä kertoo.

Hän osallistui finaaliin nyt toista kertaa. Edellisellä kerralla hän sijoittui viidenneksi.

Taitaja-kisoihin suhtaudutaan ammattikoulumaailmassa arvokisoille sopivalla vakavuudella. Mitalit ovat ylpeyden aiheita paitsi opiskelijoille itselleen, myös heidän opinahjoilleen. Ne tuovat kouluille hyvää mainetta, sillä kansallisissa mittelöissä menestyvät opiskelijat ovat eläviä osoituksia siitä, että oppilaitos tarjoaa laadukasta koulutusta.

Monissa kouluissa Taitaja-kilpailuihin tähdätään koko koulutuksen ajan. Jedun apulaisrehtoriErkki Juola katsoo, ettei varsinainen valmentautuminen ole välttämättä tarpeen.

– Meillä opiskelijat kehittyvät suomenmestareiksi tavallisessa opetuksessa.

Opiskelijoiden mielessä kilpailut saattavat kuitenkin siintää mielessä opintojen alusta lähtien. Kisaamiseen intohimoisesti suhtautuvat opettajat innostavat myös opiskelijoitaan kilpailuhenkisyyteen.

– Suhtautuminen kisoihin vaihtelee vähän alasta toiseen. Ainakin eläintenhoidossa ne ovat iso juttu, Jonna Luoto toteaa.

Ammattiopetuksessa käytännönläheisyys on kultamitalistien mukaan hyvästä. Voittoisat taidot on kerätty pänttäämisen sijaan omin käsin tekemällä.

Kennelpainotuksen takia Kannukseen opiskelemaan hakeutunut Jonna Luoto kehuu erityisesti opinahjonsa tarjoamia puitteita koirien kanssa toimimiseen. Koululla on myös oma navetta, jossa työskentelemällä Luoto on kehittänyt esimerkiksi kilpailussa vaadittua lypsyrobotin käyttötaitoa.

Leipuritaituri Jenna Kattilakoski kiittää osaamisestaan myös opettajien tukea.

– Meillä ei ole ollut liikaa teoriaa, vaan olemme menneet alusta asti leipomoon ja päässeet tekemään. Opettajat ovat hommassa sataprosenttisesti mukana. Näkee, että he oikeasti tykkäävät työstään, hän kertoo.

Henkilökunnan asenne vaikuttaa opiskeluilmapiiriin ja sen myötä oppimistuloksiin.

– Opettajalla on suuri osa. Jos opettaja on kannustava ja motivoitunut, se motivoi myös opiskelijoita, Wiljam Niskakangas tiivistää.

Kilpailumenestys ei toki ole ammattitaidon pääasiallinen käyttötarkoitus, vaan taitajat vievät sen mukanaan työelämään. Niskakangas ja Viirelä tekevät jo tällä hetkellä täyttä häkää töitä omilla aloillaan.

Tulevaisuuden työnhakuja ajatellen suomenmestarin titteli näyttää hyvältä ansioluettelossa.

– Se kertoo ainakin, että on oma-aloitteisuutta ja kykyä toimia yksin, Aleksi Viirelä arvelee.