Mielipiteet
Jyrki Rantalan kolumni: Perintöä odotellessa
Kuolema on surullinen asia ja siksi elämän raskaassa käännekohdassa hyvin tehty perintösuunnittelu helpottaa läheisten elämää.
”Että mä vihaan länsimaista lääketiedettä – pitää ihmiset väkisten hengissä”, toteaa Kummelissa toinen aikamiespoikaveljeksistä perintöä odotellessa. Vanha isä hoitelee maatilan hommia ja siinä sivussa nuorikkoaan, kun taas poikia ei kiinnosta niinkään työnteko, vaan mieluummin kortinpeluu ja isän kunto, tai mieluummin hengenlähtö.
Eräänlaista perintösuunnittelua tuokin. Vakavammassa mielessä suosittelen kuolemaan varautumista ja perintösuunnittelua kaikille.
Kuolema on surullinen asia ja siksi elämän raskaassa käännekohdassa hyvin tehty perintösuunnittelu helpottaa läheisten elämää.
Keskimääräinen tietämys perintölainsäädännöstä on varsin ohutta. Kuinka moni tietää, ettei perimys yllä serkkuun asti? Jos ei ole lapsia eikä sisaruksia, ja vanhemmatkin ovat jo kuolleet, menee omaisuus valtiolle. Tämä tuskin on monenkaan tahtotila.
Vaikka asiakirjapohjia löytyy kirjoista ja netistäkin, kannattaa testamentti, avioehto tai muu juridinen asiakirja laatia aina huolellisesti pohtien ja asiantuntijan kanssa. Näin vältetään monta tulevaa mahdollista riitaa ja turhaa epäselvyyttä.
Perintösuunnittelu ei ole koskaan liian aikaista. Perintösuunnittelun avulla pystytään turvaamaan oman lähipiirin taloudellinen asema, suojaamaan omaisuutta ja ehkäisemään riitoja. Hyvä perintösuunnittelu on myös järkevää verosuunnittelua.
Tilastokeskuksen väestöennuste kertoo, että suurten ikäluokkien myötä kuolleisuuden ja perinnönjakojen kasvu kiihtyy ja perinnönjakojen lukumäärän huippu Suomessa olisi vuonna 2043.
OP:n lokakuussa 2022 tekemän kyselyn mukaan 23 prosenttia suomalaisista on tehnyt testamentin. Huolestuttavaa on se, että jopa 35 prosenttia avio- tai avoliitossa olevista kertoo, että ei ole saanut aikaiseksi tehdä testamenttia. Vastaavasti 21 prosenttia puolestaan ei ole tullut edes ajatelleeksi asiaa. Moni ei siis ole tehnyt testamenttia eikä ajatellut esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksen tekemistä.
Tyypillisin syy tehdä testamentti on varmistaa, että omaisuus jää vain omille lapsille, ja rajata lasten puolisot perinnön ulkopuolelle. Omaisuudesta tietyn siivun testamenttaaminen hyväntekeväisyyteen on myös yleistynyt.
Vanhuus ei tule yksin, se tulee pehmenneen luonteen kanssa kyyneleet silmissä.
Toivottavasti mahdollisimman monelle vanhenemisen vuodet ovat sisältörikkaita ja arvokkaita. Perintösuunnittelu on toki tärkeää, mutta kuitenkin vain yksi elämän osa-alue. Viidenkympin rajan ylitettyäni kaiken rajallisuus on itsellänikin enemmän mielessä.
”Vanhuus ei tule yksin, se tulee pehmenneen luonteen kanssa kyynelet silmissä.” Tätä taannoin lukemaani ajatusta lainasin isäni muistotilaisuudessa. Moni asia sai viime vuosina kyyneleet papan silmiin. Minusta se oli jotenkin hienoa.
Aina tunteita ei ole meillä näkyvästi osoitettu, ei ääneen sanottu, mutta tunteet näytettiin teoilla. ”Rakastan sinua” ei lipsahtanut papan perisuomalaisilta huulilta, mutta sanoitus tuli toista kautta: ”Olipa taas hyvää ruokaa”, ”Kyllä meidän mummu osaa” tai kuten ihan viimeisinä sanoina mummulle: ”Koita sie pärjätä”. Rakkauden osoitukset muurari-isäni näytti tekojen kautta rakentamalla ensin perheelle uuden kodin ja myöhemmin meille pojille omia koteja.
Perinnöksi jää elämään perheenjäsenten hyvien välien tärkeys, liikunnallinen elämäntapa, kiitoksen ja kiitollisuuden merkitys, työnteon moraali, hiihdon tasatyöntötekniikka, perinnevihdan sitominen – ja tietenkin possunläskistä tehty leivänkaste. Oman perintöni olen kiitollisena kuitannut.
Kirjoittaja on OP Keski-Pohjanmaan toimitusjohtaja.
Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
