Mielipiteet

Sauli Koivukosken mielipide: Kesätoimittajana vuonna 1956 – Levikkikilpailua ja tulosten metsästystä

Näinä Keskipohjanmaa-lehden koettelemusten päivinä palautuu mieleen kevät 1956. Olin päässyt ensimmäistä kertaa Keskipohjanmaan kesätoimittajaksi. Takana oli räyhäkkä presidentin vaali, ja Kekkosen valinnan seurauksena kaiken kattava yleislakko. Keväällä oli jo rauhallisempaa. Lehtikin oli hiljattain alkanut ilmestyä jokaisena viikonpäivänä, maanantainakin.

Ei maanantain lehti mikään suuri lukupaketti ollut; vielä tuolloin se ilmestyi useimmiten nelisivuisena. Etusivulla oli yleensä joku suurehko maakunnallinen tapahtuma ja / tai maailmantapahtuma. Muut sivut täyttyivät sunnuntain urheilukilpailujen ja ravien tuloksista.

Kesätoimittajan hommiksi lankesi yleensä tulosten keräys, mikä olikin melko hankala tehtävä. Ohjeena oli, että joka pitäjän kilpailut tulisi noteerata ja erityisesti Kalajokilaaksossa. Olihan meneillään rapsakka levikkikilpailu alueella oululaisen Kalevan kanssa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tuloksia piti metsästää. Puhelimia oli maakunnassa harvakseltaan. Usein kävi niin, että kilpailujen sihteeri pisti tulokset taskuunsa ja lähti kotiinsa tyytyväisenä kun oman seuran urheilijat olivat pärjänneet. Onneksi oli vielä vanhan systeemin paras osa, keskusneidit, voimissaan. Neiti yleensä tiesi kuka oli seuran sihteeri ja missä oli lähin puhelin. Sinne soitettiin ja talon vikkeläjalkaisin nuorukainen lähti asialle hakemaan henkilöä ja tuloksia paikalle. Aikaa meni, muta tulokset saatiin.

Yksi tärkeimmistä uusien työntekijöiden tietopaketeista oli teos linja-autojen aikatauluista. Lehdellä ei ollut omia autoja, joten oli liikuttava yleisillä kulkuneuvoilla, joita kulkikin pitkin jokilaaksoja ihan kiitettävästi.

Juttumatkalle saattoi lähteä aamulla, viivähtää hyvä aika kohteessa ja palata iltapäivällä toimitukseen ja kirjoittaa juttu. Eikä ollut olevinaan aina kiirettäkään. Homma sujui näinkin, ei hyvin, mutta sujui. Omia autoja Keskipohjanmaalla oli vasta vuosien kuluttua.

Joskus oli kuulemma kysytty, oliko lehden ilmestyminen joka päivä oikea ratkaisu; sehän tulee kalliiksi. Toimiin ei ryhdytty ennen kuin nyt, monin verroin rikkaampana aikana. Ilmeisesti paperilehti on kohta ylellisyystavara ja maailman asioita seurataan kaiken maailman laitteista. Paperilehti palaa vain, jos tämä suuri digitaalivyörytys kompastuu omaan näppäryyteensä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä