Paikallisuutiset

Kysyimme lukijoilta, mikä on paras tapa muistaa opettajaa: "Joka kerta kun on tullut muistaminen, häkellyn", kertoo matikanopettaja Nipsu – Katso video

Oppilaan kiinnostuksen herättäminen opiskeluun vaatii joskus kekseliäisyyttä. Oppilaan onnistuminen on palkinto myös opettajalle.

Ylivieskalaisen Taanilan yhtenäiskoulun matemaattisten aineiden opettajaNiina Koutonen kertoo, mikä on hänen mielestään paras tapa muistaa opettajaa lukuvuoden päättyessä.

– Se on kiitos, se riittää. Ei tarvitse sanoa muuta kuin, että mukavaa kesää ja nauti ope sinäkin kesästä, Koutonen sanoo.

Hänen mielestään on ymmärrettävää, että ihmiset tykkäävät antaa tai vastaanottaa lahjoja. Opettajat kuitenkin tekevät työtään, josta heille maksetaan palkka.

– Itse en koe, että opettajaa tarvitsisi muistaa. Joka kerta kun on tullut muistaminen, häkellyn.

Lukuvuoden päättyminen on toki juhlinnan ja muistamisen paikka, kun oppilas siirtyy yhden etapin eteenpäin elämässään.

– Emmehän me opettajat ole se juhlakalu vaan nuori, joka lähtee täältä koulusta pois, Koutonen painottaa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Oppilaat ovat antaneet hänelle lempinimen Nipsu, koska hän tykkää muumeista. Kiva lempinimi kertoo siitä, että Nipsu on tykätty opettaja. Luokkahuoneen seinällä on kuvia oppilaan piirtämistä muumeista.

– Koen suurena lahjana loppukeväästä, kun oppilaat kysyvät, että mitä ope meinaat tehdä kesällä. Se on kiitosta opettajan työstä, että oppilaat ottavat open huomioon.

Hän kokee saaneensa palkintonsa jo lukuvuoden aikana, kun oppilas hymyilee tai nauraa onnistuessaan. Tai pyytää apua opettajalta ja kiittää saamastaan avusta.

– Minä tuuletan, kun huomaan, että oppilas pääsee eteenpäin.

Itse tehty kortti tai kirje saavat hänet liikuttumaan, ja niitä hän säilyttää mielellään.

– Ne ovat minulle muistoja oppilaista.

Alakouluissa opettajien muistaminen on yleisempää kuin yläkouluissa. Yhdeksäsluokkalaiset saattavat muistaa luokanvalvojaansa, kertoo perusopetuksen rehtoriJuha Salo Lohtajalta.

– Opettajien muistamisesta ei ole ollut koskaan sellaista ongelmaa, että se rasittaisi perheen tuloja. Kukkia, kortteja ja ruusuja on opettajille annettu kevätjuhlan yhteydessä, hän sanoo.

Opettajan muistaminen ei ole tarpeen, mutta joillekin se voi olla tärkeä asia.

– Ei se varmasti kenenkään mieltä pahoita, jos mitään ei saa, mutta ehkä muistaminen piristää mieltä.

Salo valittiin matemaattisten aineiden opettajaksi Lohtajalle vuonna 1988 ja vuosituhannen vaihteessa rehtoriksi. Kun eläkevuodet alkavat, hän kerää seiniltä oppilaiden tekemät kortit ja julisteet. Lempikorttiin rehtorille on tehty housut, takki ja kravatti sekä kiitokset.

– Aivan mahtavaa, että kiitetään mukavista tunneista. Tämä lähtee mukaan eläkepäiville.

Koulussa on tapana, että kahdeksasluokkalaiset tekevät yhdeksäsluokkalaisille diplomit. Opettajat saavat oppilaiden askartelemia kunniakirjoja. Rehtorin seinältä löytyy laminoituna muun muassa "Vuoden rikospoliisi" ja "Vuoden tubettaja", jotka viittaavat Salon valokuvaamisharrastukseen.

– Oppilaat ovat aika teräviä ja poimivat kaiken huomaamansa talteen. Korteissa voi olla tietoa, mitä me opettajat emme ole arvanneetkaan heidän huomaavan.

Itse askarrelluissa korteissa on nähty vaivaa.

– Ne on ajatuksen kanssa tehty. Silloin mietitään henkilöä, josta kortti tehdään.

Salon lempinimi opettaja-aikana oli Leevi. Nykyään lempinimet ovat Juhis tai Reksi.

– Tuntuu hyvältä, että rehtorillakin on lempinimi.

Nykynuoret ovat välittömiä ja keskustelun haluisia.

– Meidän pienellä koululla ollaan läheisiä. Ei ole isoa porrasta oppilaiden ja henkilökunnan välillä. Oppilaat uskaltavat tulla keskustelemaan ja usein keskustellaan muustakin kuin kouluasioista.