Paikallisuutiset

Alavieskasta löytyy harvinainen clt-puusta tehty talo, jota ei maalata lainkaan – Lapsiperheen rakennusratkaisut yllättävät muutoinkin: "Täällä ei ole käytetty muovia ollenkaan"

Liisa ja Joni Takkusen perheen kuusesta tehty koti on skandinaavinen talo betonilattialla ilman ensimmäistäkään listaa.

Ei noin voi tehdä. Siinä on lause, jota monet toistelivatLiisa jaJoni Takkusen kodin rakentamisen edetessä useassa eri vaiheessa. Ratkaisut olivat epätyypillisiä, mutta pariskunta tiesi tarkkaan, mitä halusi ja piti tiukasti kiinni unelmiensa toteuttamisesta.

Vaalea, suuri-ikkunainen rakennus pomppaa esiin Alavieskan peltomaisemasta. Norjalaistyylinen räystäätön talo on tavallista kapeampi, jotta kattojen jyrkkyys korostuisi. Rakennus on erikoisuus näillä lakeuksilla, mutta vaikka se erottuu, se myös sulaa maisemaansa ja se on tarkoituskin.

– Ulkoverhous näyttää siltä, että moni varmaan ihmettelee, että eikö ne saa maalattua tuota ollenkaan, Joni naurahtaa.

– Siihen on laitettu aine, mikä harmaannuttaa pinnan. Siitä pitäisi tulla hopeanharmaa, vähän kuin nuo peltojen ladot, mutta prosessissa menee kaksi, kolme vuotta. Se menee ensin aivan keltaiseksi ja lähtee siitä vaalenemaan, hän jatkaa.

Norjalainen pintakäsittelyaineen taika perustuu siihen, että sade saa hakata ja aurinko polttaa seinien pintaa.

Talon sisällä vallitsee valo, joka pääsee kulkemaan läpi talon, koska ikkunoita on niin runsaasti, mutta väliseiniä vain vähän. Valoisuus korostuu, kun kaikki pinnat ovat vaaleaa puuta. Puu on nykyaikaista hirttä eli clt-puuta, ristiinliimattua massiivipuuta. Se on niin paksua, ettei sen kanssa tarvita muuta eristystä.

– Siellä ei ole mitään höyrynsulkumuoveja tai muuta. Täällä ei ole käytetty muovia koko talossa ollenkaan, Joni toteaa.

Pinnan olisi voinut jättää myös ulkoapäin semmoiseksi, mutta Takkuset tietävät, että clt-puu saattaa ajan kanssa halkeilla, eivätkä he halunneet ottaa sitä riskiä. Ulkosaunan kohdalla riski päätettiin ottaa kokeilumielessä. Se on mahdollista vuorata myöhemmin, jos tarve vaatii.

– Haluamme tietää, miltä se tulee näyttämään. Jossain vaiheessa mietittiin, jos se vuorattaisiin päreellä tai paanulla, Liisa mainitsee.

Clt-puiset talot ovat alueella harvinaisia. Joni tietää, että Oulussa on joitain clt-taloja ja Ylivieskan kirkossa on käytetty kyseistä materiaalia.

– Clt:n pitäisi olla hengittävä ja terveellinen sisäilman osalta, Joni kertoo materiaalin hyödyistä.

Liisa on kiinnostunut myös siitä, minkälainen vaikutus puulla on materiaalina ihmiseen. Hän on huomannut, että luonnonmukaiset pinnat rauhoittavat mieltä.

– On kuin asuisi metsässä, hän kuvailee.

Mielikuvaa auttaa se, että toukokuussa valmistuneessa talossa tuoksuu edelleen puulta. Takkuset ovat itse jo tottuneet siihen, mutta jos he ovat pitempään poissa, tullessa raikas tuoksu leijailee jälleen nenään.

Puu on tänä päivänä arvokasta, erityisesti clt, mutta Takkuset kokevat, että se on ollut hintansa väärti. Heidän toiveissa oli täyspuinen talo, mutta he eivät halunneet mökkimäistä fiilistä. Clt:n sileä pinta miellyttää silmää enemmän.

Lattia on talon seuraava erikoisuus. Se on jätetty betonille, joka hiottiin niin, että pintaan jäi myös kiveä näkyviin. Voisi kuvitella, että se tuntuisi kylmältä jalkaa vasten, mutta kylmä ja kova tunnelma jäävät vain ajatuksen asteelle. Kesällä lattia suorastaan hohkaa lämpöä sisään tulvivan valon ansiosta. Talvella lämmöstä pitää huolen lattialämmitys.

– Liisa oli haaveillut betonilattiasta niin kauan kuin olen tuntenut hänet, Joni paljastaa.

– Aina, Liisa myöntää.

Lattian lopputulos jännitti etukäteen niin Takkusia kuin muitakin.

– Päätimme, että kokeillaan ainakin, Joni toteaa.

Betonilattian kohtaloksi voi koitua pinnoite, jonka laittaminen on haastavaa. Takkuset päättivät käyttää pinnoitteen sijaan impegrointiainetta, joka imeytyy betonin huokosiin ja näin suojaa lattiaa, mutta pitää sen kuitenkin hengittävänä.

– En ole nähnyt kenelläkään vastaavanlaista käsittelyä. Se jää nähtäväksi, miten se käytössä toimii, Liisa kertoo.

– Betoni imee helposti lian, jos se jää siihen pitkäksi aikaa seisomaan. Se on pintana ehkä tarkempi, mutta pitkäikäisempi ja helppohoitoinen.

Lattian halkeilu estettiin tuplaverkotuksella. Betoni valettiin ennen seinien asentamista, että seinät saatiin ikään kuin betonin päälle niin, ettei lattian ja seinän väliin jää rakoa. Takkuset nimittäin halusivat, ettei talossa tarvitsisi käyttää listoja ollenkaan. Tähän tavoitteeseen päästiin, vaikka monet arvelivat, etteivät he kestä katsella katon ja seinän välisiä rakoja. Niitä ei kuitenkaan jäänyt esiin häiritsevästi. Listattomuus on paitsi ilo silmälle, se helpottaa myös siivoamista, sillä robotti-imurilla on esteetön kulku tilasta toiseen.

Lista ei ole esteenä myöskään suihkuun mentäessä. Kylpyhuone laatoitettiin nimittäin samalle tasolle betonilattian kanssa. Huoneen yllättäjänä on lattiasta katon liepeille ulottuva ikkuna. Alavieskan perukoilla ei ole kovin suurta vaaraa siitä, että suihkutteluhetkeä tulisi todistamaan joku muu kuin oman perheen jäsen.

Vaikka perhe on seitsemänhenkinen, kylpyhuoneeseen ei ole haaskattu neliöitä.

– Se ei ole varmaan kuin muutaman neliön kokoinen, mutta hyvin mahtuu käymään suihkussa, Liisa vakuuttaa.

Suihku on talon päässä, jonka vierestä löytyy ovi takapihalle. Sinne on tarkoitus rakentaa kulku ulkosaunaan. Sisäsaunan perhe koki tarpeettomaksi. Ulkosauna on heille arjen luksusta.

Jos suihku on kompakti, ilmiö pätee myös monessa muussa paikassa taloa. Esimerkiksi pyykkihuolto on tiivistetty parin metrin säteelle. Kaikki lastenvaatteet on yhteisessä seinästä vedettävillä kuivaustelineillä varustetussa vaatehuoneessa alakerrassa ja aivan vieressä käytävällä on pyykkikoneet. Pyykit saa nostella suoraan oikeisiin säilytyskoreihin sen sijaan, että niitä kertyisi pitkin pöytiä ja ne kuskattaisiin sen jälkeen yläkertaan, mikä on lasten valtakuntaa. Siellä on vain muutamia vaatteita sievillä rekeillä tytärten Neelan ja Linnen huoneissa. Vanhempien vaatteidensäilytys puolestaan on piilotettu makuuhuoneen sängynpäätynä toimivan väliseinän taakse.

Tilansäästöratkaisut mahdollistavat sen, että varsinaisiin oleskeluhuoneisiin on riittänyt neliöitä sopivasti. Myös harmoninen, vähäeleinen ja sisustus tuo tilantuntua. Liisasta tuntuisi vaikealta asua kodissa, jossa olisi värien sekamelskaa ja tavaranpaljoutta.

–Minulle koti on rauhoittumispaikka, missä voi latautua.

23.9. kello 9.34 Muokattu otsikkoa.