Paikallisuutiset

Hiihtohissit takaisin? Kokkolan Roskarukalla laskettelukeskusta pyörittänyt Erkki Niskanen: "Mäestä olisi muuhunkin kuin pulkkailuun"

Laskettelukausi on pian parhaimmillaan Kaustisen, Sievin ja Vimpelin rinteissä.

Musiikki voisi soida ja hiihtohissit nytkähdellä Kokkolassakin, uskoo Roskarukalla eli Halkokarin lähiliikuntapaikan rinteessä laskettelukeskusta pyörittänytErkki Niskanen.

Lunta ainakin riittäisi eri tyyliin kuin 1990-luvun alkuvuosina.

– Sikäli on harmittanut, että Kokkolassa olisi valmis mäki ja penskoja pilvin pimein. Totta kai laskettelumäen voisi elvyttää, jos talvet ovat tällaisia, Niskanen sanoo.

Aikakaudelleen tyypillisesti nimetty Halkkis-laskettelukeskus toimi Kokkolassa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Meno oli hurjaa, sillä hisseillä pääsi rinteen harjalle myös Vetelissä ja Ylivieskassa.

– Kokkolan rinne oli profiililtaan mietitty ja muotoiltu. Kokoonsa nähden se tarjosi maksimihyödyn. Saman tyyppinen laskettelurinne on Ouluun avattu Ruskotunturi, sanoo Niskanen.

Miksi Kokkolan laskettelukeskuksen toiminta loppui? Vastaus löytyy sääolosuhteista.

– Aluksi oli mahdotonta trafiikkia, mutta sitten tuli lauhoja talvia. Jos rinteen sai lumetettua, lumi suli heti. Jossain vaiheessa toiminta ei ollut enää kannattavaa.

Erkki Niskanen kuvailee Kokkolan sijaintia ilmastollisesti haasteelliseksi.

– Ensimmäisenä vuonna lumetus pysyi rinteessä koko kauden. Sitten alkoi sataa. Kun meri on auki, sade tulee lännestä vetenä. Sulan meren lämmittävä vaikutus hankaloitti keinolumen tekemistä.

Niskasen mukaan Kokkolan rinteessä oli kahvio, välinevuokraamo ja kolme hissiä. Hän laskee saavutukseksi sen, että seudun nuorille tarjoiltiin talvisin väylä energian purkamiseen.

– Mäessä saatiin liikuntaa, oli vähemmän energiaa potkia rännejä. Kasvatustyötä yritimme tehdä siinä mielessä, että rinnettä ei pidetty auki iltamyöhään. Lapset ehtivät nukkumaan.

Kaustisen Hiihtokeskuksen yrittäjäTapio Varila yllättää. Laskettelumäki Kokkolassa ennemmin ruokki kuin söi Kaustisen-kävijöitä.

– Harmi, että se loppui. Kokkola toi meille lisää kävijöitä, Varila sanoo.

Kaustisella laskettelukausi avattiin joulun välipäivinä. Ajankohta oli tavallista myöhäisempi, mikä johtui kunnan päätöksenteon pitkittymisestä liittyen rinteen maakauppoihin.

– Ilman ongelmia olisi jo itsenäisyyspäivänä lasketeltu. Nyt käytössä ovat kaikki kolme hissiä ja viisi rinnettä. Noin 70 prosenttia kävijöistä laskettelee suksilla. Kävijät ovat noin sadan kilometrin säteeltä. Hiihtolomiin asti käyttö painottuu viikonloppuihin.

Varila yllättää toistamiseen: kova lumentulo ei suinkaan päästä rinneyrittäjää helpolla.

– Parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä pitää ajaa, että rinne pysyy kunnossa. Viime kausi oli yksi parhaista, mutta nyt jo kolmena viikonloppuna on ollut vesisadetta tai kovaa pakkasta.

Sievin Louekalliolla on lasketeltu tammikuun puolivälistä. Luonnonlumen riittämisestä huolimatta pohjat pitää tehdä tykkilumesta.

– Meillä vakioporukasta enemmistö on lautailijoita, mutta kokonaiskävijöistä suurin osa laskettelee suksilla, sanoo yrittäjäKari Niemi.

Sievi on tunnettu vahvasta lumilautakulttuuristaan. Esimerkiksi sieviläissyntyinen Markku Koski ponnisti Louekallion rinteiltä olympiapronssille asti.

2000-luvun alkupuolen rinnekulttuuria on hankala toisintaa.

– 10–15 vuotta sitten oli kävijöitä eri lailla. Ei ollut nettiä. Kaverit nähtiin rinteessä. Sellaiseen ei päästä enää koskaan, sanoo Niemi.

Vaikka Kokkolan Roskarukalla ei ole hissejä, eivät lumilautailijat ole hylänneet rinnettä.

– Lautaporukka on sellaista. Olen yhä sitä mieltä, että paikasta olisi muuhunkin kuin nassikoiden harjoittelumäeksi. Tärkein eli hissit puuttuvat, sanoo Erkki Niskanen.