Kolumnit

Jani Kautan kolumni: Kokkolan kaduilla näkee uskomattomia liikennesuorituksia

Kuvittele.

Paahtava aurinko porottaa täydellä teholla. Tuuli puhaltaa sen verran, että tomu nousee kadun pinnasta polttamaan silmiäsi. Missään ei näy ristin sielua. Kaupunki näyttää hylätyltä. Ei viserrä lintu eikä siritä sirkka, on aivan hiljaista.

Sitten hiljaisuus katkeaa. Jostain kaukaa kuuluu moottorin jyrinää. Niskavillasi nousevat pystyyn. Äänessä on uhkaava alavire.

Pian kulman takaa kaartaa kolme autoa, tomun peitossa, ruosteläikkiä täynnä, peilit teipattuina kiinni kylkiin. He kaahaavat rinta rinnan kapeaa katua, renkaat ulvoen.

Yksi heistä ajaa postilaatikot kumoon, toinen peruuttaa roskapönttöjä päin, kolmas ei muuten vain piittaa säännöistä tai länsimaisista ihanteista tuon taivaallista. Toivot vain, etteivät he huomaa sinua.

Huokaat helpotuksesta, kun he ajavat ohi. Täällä liikkuminen on vaarallista.

Kuvailinko juuri vuonna 1979 ilmestyneen Mad Max -elokuvan maailmanlopun jälkeistä Australiaa vaiko Kokkolan keskustaa?

Kaikkialla olen ajanut, mutta ei ole Kokkolan voittanutta. Maakunnissa kuulee usein kauhistelua Helsingin liikenteestä ja siitä, kuinka siellä ei ihminen uskalla ajaa. Kyllä siellä uskaltaa. Liikennettä on paljon, juu, mutta se on sujuvaa.

Haluatko vaihtaa kaistaa? Laita vilkku päälle, tilaa kyllä annetaan kun sitä ymmärtää pyytää. Etkö tiedä tarkkaa suuntaa? Kylttejä on paljon ja risteykset on selvästi merkitty.

Entäpä Kokkolassa sitten? Jos haluat vaihtaa kaistaa, on rukous vilkkua tärkeämpi työkalu. Tilaa saat, jos ymmärrät sitä ottaa. Naarmut autojen kyljissä ovat taitavan kuskin kunniamerkkejä.

Jos et tiedä minne mennä, niin harmin paikka. Kyltit ovat kuluneet ja lommoilla, eikä teillä tahi risteyksissä ole viivoista jäljellä kuin etäiset unelmat. Ei ole lainkaan tavatonta, että yhtä kaistaa ajaa samaan suuntaan kaksi vieretysten. Kahdelle kaistalle sen sijaan mahtuu kevyesti kolmekin autoa. Katsokaa vaikka ruuhka-ajan Kustaa Aadolfinkatua.

Risteysalueilla ei odotella jonoissa vaan riveissä. On kuin katsoisi antilooppilauman juoksua Serengetillä, kun rinta rinnan liikennevaloissa seisseet kolme autoa lähtevät kaikki ajamaan suoraan. Jylhä näky herkistäisi kenet tahansa.

Ja maakunnissa saa satastakin ajava varoa nahkaansa, kun paikalliset isännät vetävät vasemmalta ohi sellaista vauhtia, että äänivalli vonkuu. En tiedä mitä nämä Vetelin Vettelit pelkäävät Helsingissä... Elleivät sitten sitä, että menneisyyden haamut saavat heidät kiinni, jos hiljentävät alle sadankahdenkympin.

Olen kuullut sanottavan, että jos osaat ajaa Kokkolassa, osaat ajaa missä tahansa. Luulen, että tässä on vinha perä. Täällä näkee aivan uskomattomia liikennesuorituksia.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan kesätoimittaja.