Kolumnit

Jonna Rantasen kolumni: Oletko tietämättäsi lohtukatselija?

Oletko huomannut, miten paljon katseltavaa ympärillä on?

Välkkyvillä mainosruuduilla tarjouksia ja riemukkaita kasvoja. Huolella valittuja graafisia ilmeitä, jotka ovat olemassa vain sinun huomiotasi varten. Uutisissa seurataan maata kuohuttavia tapahtumia. Voisiko kaikki olla hetken aikaa ihan rauhassa?

Menen kauppaan. Kassalla kysytään, löytyykö kännykästä meidän sovellusta. Oletko jo klubijäsen? Antaudun ja hankin kyseisen kaupan sovelluksen. Hetken kuluttua saan olla kahlaamassa läpi sovelluslistaa etsien vaihtoehtoa, joka vaimentaa sovelluksen aiheuttaman viestitulvan. Ei ihme, kun päivän jälkeen pään tilalla on silkkaa kohinaa.

Keitän teetä, kastelen sisäkasveja ja koetan maadoittua. Parvekkeen alta kuuluu bensamoottorien hurinaa ja ohikulkevien matalaa jutustelua. Kohina laskee mutta ei katoa.

Rysähdän sohvalle ja avaan Netflixin. Palvelin on pulleana uutuuksia, vain yksi napin painallus ja saat eteesi mitä vain. Kaikki näyttää kiintoisalta. Mutta ei kuitenkaan. Onko tuo oikeasti hyvä? Olenko oikeassa mielialassa? Kappas, Brooklyn Nine-Nine. Painan play. Kohina katoaa.

Comfort Watch kääntyy suomeksi mukavuuskatseluksi. Psykologi Anne Haikola on tutkinut median vaikutusta ihmismieleen. Tämän päivän elämä tuottaa niin paljon ärsykkeitä, että luontaisesti uteliaskin olento uupuu. Vastareaktiona voi syntyä halu syventyä asioihin, jotka ovat helppoja ja tuttuja.

Päivittäisessä elämässä kaikkia tapahtumia ei voi kontrolloida. Tutun median parissa jännitys tulevasta katoaa. Aivot voi rauhassa pistää narikkaan ja nauttia vain tutuista juonenkäänteistä ja suosikkihahmoistaan.

Jokaisella on vähän erilainen valikoima mukavuussarjoja. Yhdistävä tekijä on halu katsoa samaa sarjaa tai elokuvaa uudelleen ja miten mukava olo sitä katsellessa tulee. Itselleni mukavuutta tuovat seikkailuelokuvat, indie rokki ja videopelit, joissa voi kerätä asioita ja viljellä maata.

Olen nähnyt originaalin Indiana Jones -trilogian aivan liian monta kertaa. Aika kuluu ihastellen elokuvantekoa ajalta, jolloin tehosteet olivat käytännön magiaa ja toimintakohtaukset oikeasti tapahtuivat. Muistan suosikkikohtaukseni ja paikat, joissa kuului nokkelimmat lausahdukset. Kadonneen arkin avaaminen on palanut verkkokalvoilleni vähän liiankin hyvin. Hymyilen silkasta ajatuksesta.

Comfort watch ei tarkoita, että katseltava olisi yksinomaan kevyttä ja helppoa. Monet tuttavani kuuntelevat true crime -podcasteja iltaisin sängyn syvyyksissä. Yhdistelmä kuulostaa vähän karulta, mutta ymmärrän mistä kiinnostus kumpuaa. Murhamysteerit ruokkivat luontaista uteliaisuuttamme turvallisen välimatkan päästä.

Uutisvirran kuohuessa ympärillä on luontaista ajautua tutun ja turvallisen äärelle. Tänä iltana makoilen sohvalla ja lohtukatselen Princess Briden. Entäs sinä?