Kolumnit

Jyrki Rantalan kolumni: Liike on lääke — myös työyhteisölle

On työntekijöitä, jotka kaipaavat liikettä, ja joille jatkuva muutos on motivaation ja sitoutumisen lähde. Liikkeestä huolimatta myös pysähtyminen on tarpeellista.

Tapasin eläkkeellä olevan, melkein kahdeksankymppisen opettajan, joka valitteli, ettei viime talvena tullut hiihdettyä kuin tuhat kilometriä. Emerituksella oli ollut nimittäin olkapää kovin kipeä, eikä siihen ollut auttanut fysioterapia eivätkä jumppaohjeet. Hän oli kuitenkin sitkeästi hiihtänyt lähes päivittäin, ensin tasatyöntöä kun ei muuhun pystynyt, mutta sitten eräänä päivänä oli vaan huomannut, ettei vuorohiihtokaan enää sattunut. Liike lääkitsi.

Otsikkoni klisee – liike on lääke – voi nostaa allergisia näppylöitä joidenkin lukijoiden iholle. Kaikille liike ei ole sisäsyntyistä, mielihyvää tuottavaa, palkitsevaa – osalle valitettavasti terveydellisistä syistä liikkuminen ei ole edes mahdollista. Itse kiipeilisin seinille pahaa oloa puhkuen, ellei minulla ole säännöllistä liikkumisen mahdollisuutta lähes päivittäin. Kaikkien ei tarvitse tavoitella huippukuntoa, mutta pienikin liikkumisen lisääminen päivittäin voi tuottaa suuria tuloksia. Säännöllinen liikunta parantaa tutkitusti sydämen kuntoa, vahvistaa lihaksia ja luita, lievittää stressiä ja piristää mielen hyvinvointia. Liikunnalla on myös ennaltaehkäisevä voima esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin tai osteoporoosiaan.

Liikun mieluiten yksin tai kaksin – harvoin isommassa ryhmässä. Toki uimahallissa aamu-uinnilla käynnissä on myös sosiaalinen ulottuvuutensa, kun vaihdamme muiden aamuvirkkujen kanssa vähintään sääkuulumiset oven kahvassa paria minuuttia vaille kuusi. Kansalaisopiston tai urheiluseuran liikunnan, joogan tai tanssin tunnit tai kuntosalilla käynti tuovat ihmisiä yhteen ja luovat parhaimmillaan yhteisöllisyyttä, joka sitoo sosiaalisesti yhteen jopa vuosikausiksi.

Itse kiipeilisin seinille pahaa oloa puhkuen, ellei minulla ole säännöllistä liikkumisen mahdollisuutta lähes päivittäin.

Työpaikoilla olemme koko ajan muutosliikkeessä. Jatkuva parantaminen ja eteenpäin, tulevaisuuteen nojaava liike vahvistavat organisaatiota ja sen sydäntä, henkilöstöä. Toisaalta muutos haastaa ja aiheuttaa epävarmuutta, mutta samalla se on välttämätöntä työpaikan menestymisen kannalta. Liike kannustaa uudistumaan, kasvamaan ja oppimaan. Liike luo tilaa uusille ideoille ja innovaatioille, kun taas paikalleen jämähtäminen voi johtaa näivettymiseen ja energian vähenemiseen – happi ei enää kulje yhtä raikkaasti.

On työntekijöitä, jotka kaipaavat liikettä, ja joille jatkuva muutos on motivaation ja sitoutumisen lähde. Yhtä tärkeää kuin heille on oma oppiminen, on sitä myös organisaation oppiminen ja uudistuminen. He kokevat mielihyvää ollessansa osa dynaamista, kehittyvää ja tavoitteellista työyhteisöä.

Joskus työpaikalla liikkeen muutokseen tarvitaan alkuräjähdystä. Useimmin muutos etenee ja kasvaa kuin pienet pulpahtelevat kuplat kiehuvassa vedessä. Kun muutosliike etenee tasaisen varmasti ja hitaasti, kuten alussa mainitun opettajan hiihtolenkki, muutosta ei vuosien kuluessa aina edes havaitse. Tällöin työyhteisössä on tärkeää palata taaksepäin ja muistuttaa, kuinka asiat ennen olivat, ja mitä on yhdessä saatu aikaan. Osa muutoksen onnistunutta toteutusta on siis pientenkin onnistumisten huomaaminen, onnistumisen välietapeista nauttiminen ja niiden juhlistaminen.

Liikkeestä huolimatta myös pysähtyminen on tarpeellista. Pysähtyminen antaa mahdollisuuden kerätä voimia, arvioida tilannetta ja suunnitella tulevaisuutta. Muutosten jälkeen uudelle pitää antaa tilaa ja aikaa juurtua ja kerätä valoa ja voimaa – tällöin myös psykologinen turvallisuus kasvaa ja kukoistaa työyhteisössä. Luodaan siis kulttuuria, jossa viisaan pysähtymisen jälkeen liike taas jatkuu. Suuntaa on joka tapauksessa helpompi muuttaa liikkeessä.

Kirjoittaja on OP Keski-Pohjanmaan toimitusjohtaja.