Mielipiteet

Jyrki Rantalan kolumni: ”Sanoituksia” — Sanat ovat kuin alkusoitto

Sanat voivat purra, pistää, viiltää, satuttaa, oksettaa, herättää kysymyksiä. Sanat voivat lohduttaa, kiittää, naurattaa, opettaa, osoittaa rakkautta. Sanoissa on voimaa, viisautta, hulluutta, tyhjänpäiväisyyttä, luonnetta tai luonnottomuutta.

Viime aikoina poliitikot ovat joutuneet sanoistaan tilille. Tilipäivä on koittanut niin vuosien takaisista sanoista kuin tuoreemmista lausahduksista. Sanat ovat osoittaneet voimansa, mutta samalla on pohdituttanut, mitä sanoilla on tarkoitettu ja mihin niillä on pyritty. Ovatko sanat olleet pelkkää leukojen louskutusta, kun ministeritason suulla on taannoin puhuttu väkivallan käytön mahdollisuudesta tai maahanmuuttajien mustista säkkiasuista. Mitä naapurimaan presidentti tarkoitti alkuvuonna 2022 juuri ennen sotaa sanoillaan historiallisesta Venäjästä ja siitä, ettei itsenäistä Ukrainaa ole edes olemassa?

Aina sanojen semantiikan ei tarvitse liittyä edellä mainittuihin rajuihin ja rujoihin esimerkkeihin. Anders Chydenius -säätiön hallituksen puheenjohtaja Björn Vikström pohti Kokkolassa kuukausi sitten muun muassa sanojen suvaitsevainen, hyväntekijä, esihenkilö ja maahanmuuttaja merkityksiä. Ne itsessään voivat kertoa jotain suhtautumisestamme asioihin muihin nähden ylempää. Sanat voivat viestiä subjektista eli tekijästä ja objektista eli vastaanottajasta. Näin ei tarvitse olla. Voimme samaan aikaan olla isäntä ja vieras osoittaen ymmärtävää vuorovaikutusta ja tasa-arvoa. Maahanmuuttaja-sanalla usein ilmennetään joko haettavaa tai saatavaa hyötyajattelua, kun sen sijaan voisimme yksinkertaisesti puhua uusista naapureistamme, kanssaihmisistä, jotka haluavat rakentaa omaa ja yhteiskunnan tulevaisuutta. Sanat voivat siis yhdistää ja luoda yhteisiä kulttuureja, mutta sanat voivat myös erottaa ja kasvattaa eroja ihmisten välillä.

Sanat ovat voimakkaita, ne voivat inspiroida ja muuttaa osaltaan maailmaa, mutta kuitenkin ne ovat vain sanoja

Sanat ovat voimakkaita, ne voivat inspiroida ja muuttaa osaltaan maailmaa, mutta kuitenkin ne ovat vain sanoja. Sanat ovat kuin alkusoitto, kun kaikki odottavat varsinaista konserttia, tekoja. Niin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, perhe-elämässä kuin työyhteisöissä sanojen ja tekojen yhteys ratkaisee. Enää ei päde kompastelleen entisen papin lausahdus: älkää tehkö kuten minä teen vaan tehkää kuten minä sanon. Teot vaikuttavat syvemmin kuin pelkät sanat. Kun teot ovat linjassa sanojen kanssa, ne saavat aikaan myönteisen, merkityksellisen ja vaikuttavan yhteyden. Päinvastoin - jos johdon sanat ja puheet töissä ovat yhtä ja käytös ja teot kokonaan toista, on luottamuspääoma työkavereiden silmissä nopeasti syöty. Johtaminen on pitkälti sanoilla ja teoilla viestintää, minkä on oltava johdonmukaista ja jatkuvaa, vaikkei aina olisi varsinaista tiedotettavaa. Sanat ja teot siis kietoutuvat yhteen, jolloin päästövastuu lausumistaan ja tekemisistään on meillä jokaisella.

Jääköön jo sinänsä arvosteltavat ja tuomittavat huonot ja kielteiset sanat tuuleen huuteluksi ilman yhteyttä pahoihin tekoihin. Sanat voivat olla suuria, mutta hyveet ovat arjessa pienissä teoissa.

Kirjoittaja on OP Keski-Pohjanmaan toimitusjohtaja.