Paikallisuutiset

Kokkolalainen Tuomo Puumala istui eduskunnassa 12 vuotta – Putoaminen tuli "puun takaa" – Uusia suunnitelmia on, mutta niistä hän ei vielä kerro

Asiat on syytä suhteuttaa. Kukaan ei ole kuollut. Aurinko nousee. Kevät etenee. Kesä saapuu pian perässä. Valoa kohti mennään.

Sunnuntaina, huhtikuun 14. päivän iltana hieman kello kahdeksan jälkeenTuomo Puumala ei pysty ajattelemaan mitään näistä. Tajunnassa on vain ennakkoäänien määrä. Niitä piti olla vähintään 2 500. Oli melkein, mutta ei ihan.Tarkasti ottaen 2 492 kansalaista oli antanut ennakkoon äänensä kolme kautta ja 12 vuotta Keski-Pohjanmaan ja kotikaupunkinsa Kokkolan asioita ajaneelle Puumalalle.

Se oli liian vähän. Nopeasti tilanne alkoi upota Puumalan ja vieressä vaalien tulospalvelua seuranneen vaimo Päivi Tiittasen tajuntaan. Yes but no. Suomen keskusta otti dunkkuun niin ettei mitään rajaa.

Sen pesuveden mukana huuhtoutui monta unelmaa joko kansanedustajauran alkamisesta tai sen jatkumisesta.

Olihan se kova paikka.

– Minulla oli tosi vahva usko, että läpi mennään ilman muuta. Teimme loistavan kampanjan ja ihmisten palaute oli positiivista. Putoaminen tuli ihan puun takaa ja isona yllätyksenä, Puumala juttelee puhelimeensa oikeastaan yllättävänkin seesteisesti ja analyyttisesti.

Eletään tiistain myöhäisiltapäivää. Auto kuljettaa entistä kansanedustajaa kohti Helsinkiä. Illan kähmässä siellä odottaa työhuoneen siivous.

Ehkä ylidramatisointia, mutta vähän kun putsaisi pöydän seuraavaa elämää varten.

Nyt jaksaa silti jo ajatella asioiden suhteita.

– Niin kauan kuin on terve ja läheisiä ihmisiä ympärillä, kaikki on hyvin. Vaikka politiikka onkin ollut minulle puoli elämää, ne asiat ovat kuitenkin pienempiä murheita. Olen onnellinen, kun kaikkein tärkeimmät asiat elämässä pysyvät kunnossa.

Identiteetti. Siitä Tuomo Puumala aloittaa ja siihen useamman kerran palaa. Vastattavaksi hän on saanut kömpelösti ja kakistellen muotoillun kysymyksen, jonka esittäminen tuntuu jotenkin kiusalliselta.

Miltähän se putoaminen nyt mahtaa tuntua, kun on kiertänyt pää märkänä maakuntaa, jutellut ihmisten kanssa, ymmärtänyt heidän huoliaan ja palautteen perusteella uskonut vakaasti, että hommat jatkuvat?

Tarvitseeko tuota nyt kysyäkään. Kysytään kuitenkin. Niin että minkälaiset ovat fiilikset?

– Juteltiin vaimon kanssa pitkään maanantaina ja hän osasi sen hyvin kuvata. Itsellenikin on hahmottunut, että kyllähän tässä tavallaan on nyt kyse uuden identiteetin rakentamisesta. Se on aika raju juttu näin yhtäkkisesti. Olisi varmaan kenelle tahansa.

Kaustisella 37 vuotta sitten syntynyt kokkolalaispoika kiinnostui jo lukiossa yhteisten asioiden hoitamisesta. Syksyllä 2000 Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Eduskuntavaaliehdokkaaksi 2003. Neljä vuotta myöhemmin, paria viikkoa ennen 25-vuotiaspäiväänsä Tuomo Puumala oli kansanedustaja.

Sitä pietiä siis kesti 12 vuotta.

– Yli puolet elämästäni ja koko aikuisikäni olen tehnyt politiikkaa, hoitanut yhteisiä asioita. Olen identifioinut itseni sitä kautta. Sellainen minä olen. Se on hyvin iso osa persoonaani.

Tai oli. Ainakin toistaiseksi.

Sitten tulee yksi huhtikuinen ilta ja tulevat ennakkoäänet. Sekin pitää muistaa, että tulee iso äänipotti. Tarkalleen 5 078 ihmisen luottamus. Se ei riitä kuin varapaikkaan. Urheilumiehenä Puumala tietää, että lähellä ei lasketa. Koripallomiehenä myös, että raudoissa kimpoilevan pallon on pudottava sukkaan.

Nyt ei pudonnut.

– Onhan tämä tietysti iso asia ja iso muutos. Lisäksi samaan yhdistyy vielä luopumisen tuska. Jos tekee tietoisen päätöksen jostakin työstä luopumisesta, siihen valmistautuu viikkoja, kuukausia, joskus jopa vuosia. Tässä se valmistautumisaika on sekunti. Silloin kun ennakkoäänet räpsähtävät tauluun, se on siinä.

Kun summeri on soinut, voi tehdä vain yhden asian. Kunnioittaa numeroita. Vaikka tekisi kuinka kipeää.

Vajaan parin päivän sulattelu on saanut näkemään mustassa ensin harmaan sävyjä ja nyt jo ihan kirkkaitakin värejä.

Auton ikkunasta avautuvat maisemat kylpevät kevätauringossa.

– Täälläkin aurinko paistaa. Elämä kantaa. Kaikenlaisia iloisia valonpilkahduksia tulee myös mieleen. Uskon, että päivä päivältä...

Puumala pelkistää pikkuhiljaa kohentuvan mielialansaTimo Jutilan klassikoksi.

– Mennään eteenpäin.

Siltikin. Pakko on vilkaista toviksi taaksepäin. Tuomo Puumala sai politiikassa nopeasti ja paljon. Todellinen jackpot oli lähellä kesäkuussa 2012 Rovaniemen puoluekokouksessa, kun neljä vuotta keskustan varapuheenjohtajana istuneenaoli nousta 30-vuotiaana puolueen puheenjohtajaksi.

Ei noussut. Suurelle yleisölle tuntematon kempeleläinen liikemies Juha Sipilä peri voiton. Sipilästä tuli kolme vuotta myöhemmin pääministeri.

Olisiko Puumalan tie ollut sama. Sitä ei voi tietää.

Sen me kuitenkin tiedämme, että hiljainen viikko vuosimallia 2019 kytki miehet taas yhteen. Sunnuntaina Puumala putosi.Tiistaina Sipilä ilmoitti jättävänsä keskustan puheenjohtajuuden.

– Tuo on hyvä havainto. Kyllähän tässä Rovaniemeltä alkanut ympyrä sulkeutuu.

Vielä yksi – sinänsä tietysti joutava – spekulaatio. Tapahtuivatko asiat kohdallasi liian nopeasti?

– En halua ajatella niin. Ajattelin silloin, että minun kohdalleni se vain nyt sattuu. On tuuriakin. Olen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Minunlaiselle poliitikolle on nyt kysyntää keskustassa. Mopo ei lähtenyt mitenkään keulimaan. Kotikasvatuksesta jo tulee, että ei minulla jalat irtoa maan pinnalta.

Tulevaisuus. Se on tunnetusti tehtävä. Mikä on Tuomo Puumalan tulevaisuus?

Lyhyellä tähtäimellä se oli tiistai-illan käynti eduskunnassa. Entäpä keskipitkä ja pitkä perspektiivi?

– Nyt polkuni haarautuu. Katsotaan mihin päin se lähtee kulkemaan. Se on varmaa, että jos se vielä politiikkaan uudelleen suuntautuu, tulen sinne uutena ihmisenä ja uudella tavalla kypsyneenä.

Hmhh... Mitä siis aiot ryhtyä tekemään?

– En sitä paljon avaa. Sen verran kuitenkin, että on hyvin selvää mitä lähiviikkoina tulee tapahtumaan. Siellä on tosi mielenkiintoisia ja iloisia asioita.

Okei.... Ja sitten...

– Pidemmässä suunnitelmassa on erilaisia polkuja. Kolme varteenotettavaa juttua. Niiden suhteen on verkkoja vesillä. Katsotaan sitten mitä polkua lähdetään kulkemaan. Näistä kaikista vähän myöhemmin lisää. Vielä en pysty raottamaan, mutta pikapuolin kuullaan mielenkiintoisia juttuja.

Liittyykö tuo ensimmäinen asia henkilökohtaiseen elämään. Kolme muuta ovat uravaihtoehtoja?

– Ei tule mitään tarkennuksia. Se mikä on sanottu, on sanottu. Mitään muuta ei tule.

Tämähän on sitten selvä. Jäämme odottamaan.