Paikallisuutiset
Kokkolan jalkapallo perimmäisten kysymysten äärellä – Matti Laitinen ei jättänyt KPV:n edustusjoukkuetta akatemiavalmentaja Aki Lyyskin junioritoimintaa arvostelleiden tviittien vuoksi: "Ei ollut pikainen päätös, en ole somemiehiä" – Katso myös video KPV:n perjantain harjoituksista
Ei siitä ole kuin kolme vuotta. Pari viikkoa yli. Keskipohjanmaassa julkaistiin laaja juttu kokkolalaisen ja koko maakunnan jalkapallon eteen avautuneesta todellisesta jackpotista.
IK Myran oli noussut naisten jalkapalloliigaan. KPV:n miehet olivat pohjustamassa nousua Veikkausliigaan ja GBK Kakkosesta Ykköseen.
Vertauskohtaa moiseen jutussa haettiin aina vuodesta 1969. Tulikirjaimin kokkolalaiseen jalkapalloon kirjoitettuun numeroyhdistelmään. Silloinhan KPV juhli ehkä eniten urheilevassa maailmassa muisteltua mestaruuttaan.
.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }
Pelaajienkin on haluttava kehittyä. Olisi saatava myytyä pelaajille ajatus, että se mitä teet joukkueen harjoituksissa ei riitä alkuunkaan. Tapio ”Ekku” Raatikainen pelaaja-agentti
Ja kyllä. KPV todellakin nousi lähes kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen pääsarjaan. GBK joutui pettymään ratkaisevan ottelun rankkarikisassa, mutta silti. Ei siis ihan täydellinen pajatson tyhjennys – mutta melkein.
Kolme vuotta voi muuttaa paljon. KPV:n liigavisiitti jäi ranskalaiseksi. IK Myranin pääsarjataru oli yhtä lyhyt.
Vielä karumpaa oli edessä. Omilla rahoillaan yhtiönsä (KPV Yhtiöt Oy) kautta KPV:n edustusjoukkueen toimintaa rahoittanut varakas liikemiesMatti Laitinen ei lannistunut putoamisesta 2019. Ei siitäkään, että pikainen nousu jäi haaveeksi seuraavalla kaudella.
Viime tiistaina 19. lokakuuta KPV:n perinteinen otteluinfo sitten päättyi dramaattisesti. Laitinen ilmoitti, että 11 vuotta KPV:ssä sai nyt riittää. Hän lähtee.
Lue lisää:
Ensimmäiset kolme vuotta Kannuksen Ohennevan suuri poika istui KPV:n hallituksessa. Kunnes sitten marraskuussa 2013 vuokrasi KPV:n junioreilta edustusjoukkueen ja alkoi rahoittaa sen toimintaa.
Kaikki Kokkolan jalkapallosta kartalla olevat tiesivät, että tiistain kaltainen päivä joskus tulee. Sitä oli arvuuteltu jo useampana syksynä.
Lue lisää:
Lopullinen tieto oli silti yllätys.Ilmaan jäi paljon kysymyksiä, joista polttavin: mitä nyt? Mistä rahat ja mille sarjatasolle ne riittävät?
Entäpä viime vuodet kaupungin jalkapallossa kakkosviulua vinguttanut KPV:n ikiaikainen kiistakumppani GBK?
Punavalkoraidoille Kakkonen vuosimallia 2021 oli liian kova sarja.Ensi kaudella pikkuhiljaa satavuotiskekkereihinsä (2024) valmistautuva seura nähdään maan neljänneksi ylimmällä sarjatasolla.
Tähän on siis tultu kolmessa vuodessa.
Kun kokkolalaisia jalkapalloihmisiä jututtaa, yksi asia nousee nopeasti esille. Kaikki ei ole kunnossa kaupungin seurojen junioritoiminnassa. Korjausliikkeitä kaivataan. Mieluusti ennemmin kuin myöhemmin.
Ainakaan juniorityö ei näytä tuottavan riittävän laadukkaita pelaajia pelaamaan esimerkiksi Ykkösen kärkeä tavoittelevassa joukkueessa. Kakkoseenkin kelpaavien kanssa on niin ja näin.
Sitten viime tiistain keskustelupalstoilla ja kuppilaspekulaatioissa on nostettu esiin KPV:n Kolmosessa pelaavan akatemiajoukkueen päävalmentajaAki Lyyskin vajaat pari viikkoa sitten kirjoittamat tviitit, jossa arvioitiin kriittiseen sävyyn kokkolalaista junioritoimintaa.
Lue mitä Aki Lyyski kirjoitti Twitterissä:
https://twitter.com/a_lyyski/status/1447303355114602499
Spekulaatiot ovat velloneet villinä jopa siihen malliin, että Lyyskin kirjoitukset ns. katkaisivat kamelin selän ja saivat Matti Laitisen tekemään päätöksensä.
Se ei pidä paikkaansa. Keskipohjanmaa kysyi asiaa suoraan Laitiselta perjantaina tekstiviestitse. Vastaus:
”Oli kyllä harkittu, mutta ei pikainen päätös.”
Tarkentavan kysymyksen ”Lyyskin kirjoitukset eivät siis ratkaisseet?”, Laitinen kuittasi näin:
”En ole somemiehiä.”
Tietenkin Lyyski ymmärsi itsekin, että on herkkien asioiden äärellä aloittaessaan kymmenen viestin Twitter-ketjunsa näin:
Kokkolalainen jalkapallo, mihin olet menossa? Ykkösjoukkueessa pelaa kolme paikallista pelaajaa, heistä yksi lainamiehenä. 27 sopimuspelaajaa. Kymmenkunta ulkomaalaista pelaajaa, omat junnut ilman peliaikaa. Ei yhtään sopimusta kaudelle 2022. Ei edes valmentajilla.
– Tiedän, että aihe on arka. Minulla vain on hirveä huoli tilanteesta. Minun kannaltahan aikajana meni ikävästi sitten, että aluksi tulivat meikäläisen tviitit. Siitä puolitoista viikkoa eteenpäin Matti Laitinen ilmoitti lähtevänsä, Lyyski sanoo.
Haastattelua (torstaina) tehtäessä Lyyski ei ollut tietoinen Laitisen perjantaisista vastauksista Keskipohjanmaan kysymyksiin. Hän korostaa, että ”avautuminen” Twitterissä ei ollut hyökkäys ketään vastaan.
– Minun tviittini eivät kohdistuneet Matti Laitiseen eivätkä kehenkään muuhunkaan. Olen todella huolissani meidän pelaajatilanteestamme. Olisi Matti Laitinen jatkanut tai ei, isoin työhän meillä on junioripuolella, Lyyski korostaa.
Laitiselle Lyyski antaa ison kiitoksen viime vuosista.
– Olen sanonut kaikille, että arvostan ihan käsittämättömän paljon sitä mitä Matti on tuonut. Eihän Kokkolassa olisi Veikkausliigaa pelattu välttämättä koskaan enää, jos hän ei olisi ollut täällä. Matti on hoitanut sen puolen. Meidän tehtävämme on hoitaa junioripuoli.
Tviiteissään Lyyski esitti purevan karuja lukuja kokkolalaisesta juniorityöstä ja sen tuloksista:
Molemmilla edareilla on tilanne, jossa joukkueessa on useampi nuori pelaaja, joilla on takanaan pian enemmän sopimusvuosia, kuin otteluita.
Lyyski ei tarkoita pelkästään KPV:tä tai GBK:ta, vaan sekä että.
On toisaalta ymmärrettävää, että huomattavat summat rahaa KPV:hen upottanut Laitinen todennäköisesti pahoitti mielensä. Lyyski ymmärtää tämän kyllä.
– Totta kai se katsotaan kritiikiksi, jos kirjoitan Twitteriin, että edustusjoukkueessa on 27 pelaajaa, joista 10 ulkomaalaisia ja kolme kokkolalaista.
Sitten seuraa mutta.
– Mutta onko se Matin vika, että siellä on tuollainen määrä ei-kokkolalaisia pelaajia? Minun mielestäni se ei ole. Silloinhan me emme ole pystyneet tuottamaan pelaajia tälle (Ykkösen) tasolle. Se on se ongelma tässä.
Lyyski itse on akatemiavalmentajana juniorityön ytimessä. Hän siis arvostelee omaakin onnistumistaan.
– Vuosina 1995–2000 syntyneitä pelaajia on Kokkolassa todella vähän. Tällä kaudella heitä on ollut Ykkösessä ja Kakkosessa viitisen kappaletta, Lyyski toteaa.
Kun riittävän hyviä pelaajia ei tule riittävän paljon, se on tietysti ongelma. Elimellinen osa ongelmaa se, että Lyyskin mielestä ns. pelaajapolku on ollut pielessä kokkolalaisessa junioritoiminnassa. Yksilölle ei ole ollut tarjota uskottavaa, järkevää ja ennen kaikkea yksilöä kehittävää suunnitelmaa edetä. Ja jos onkin, sen toteuttaminen on tökkinyt.
Se ei vielä ole suunnitelma, että tehdään sopimus joukkueeseen, jonka vaihtopenkillä istutaan valtaosa kaudesta.
– Pahimmassa tapauksessa käy niin, että junioripelaajat eivät pelaa missään. Meiltä on puuttunut pelaajien kehityssuunnitelma miten me viemme yksilöä eteenpäin. Saman asian hän totesi Twitterissä näin:
Pelaajien kuuluukin ansaita minuutit edustuksessa, mutta mitä jos taso ei vielä riitä? Onko ok pitää heitä mukana ja penkillä? Onko ylipäätään järkeä nostaa 16-vuotiasta suoraan edustuksen riveihin ilman vastuuta pelaajan kehittymisestä?
Lyyskin mielestä käy liian usein niin, että pelaajien eli yksilöiden edun edelle menee kollektiivin eli juniorijoukkueen etu.
– Pelaajan kehittyminen on äärimmäisen herkkä asia. Kollektiivi ajaa usein yksilön edelle. Näitä on läpi linjan. Junioripuolella meillä on todella paljon kehitettävää, mutta niin on myös (yhteistyössä) edustusjoukkueen suuntaan.
Selvää on, että kovan motiivin omaavat poikkeuslahjakkuudet lyövät läpi, oli junioritoiminta kuinka kehnolla tolalla hyvänsä. Poikkeuslahjakkuuksia kuitenkin syntyy harvoin. Muutenhan jalkapallomaailma olisi täynnä pelejä, maradonia ja messejä.
Kokkolassa jos missä horisontin pitäisi olla laajempi.
– Junioripuolella meidän pitää pystyä korjaamaan asioita niin, että saadaan pelaajatuotanto kuntoon. Talon rakennus pitää alkaa pohjatöistä, Lyyski pelkistää.
Sama Twitter-sanoin:
Jos tätä rinnastaa rakennusprosessin, niin kyllähän kestävä kivijalka on kaiken a ja o. Sen jälkeen hyvät ja vahvat tukirakenteet ennen laadukasta kattoa. Ei auta tuijotella naapurin taloa. Pitää kääriä hihat ja alkaa hommiin. Kaikkien.
– Onneksi KPV:ssä on nyt alettu satsata pelaajakehitykseen. Pyrkimys on, että jokaisella pelaajalla on mahdollisuus saavuttaa oma potentiaalinsa, Lyyski kiittelee uusia linjauksia.
Pitkän linjan KPV-läinen ja pitkän linjan pelaaja-agenttiTapio ”Ekku” Raatikainen on samoilla linjoilla Aki Lyyskin kanssa. Kokkolalaisen jalkapallon junnutyössä on rutkasti parannettavaa.
Annetaan Raatikaisen kuitenkin ensin kommentoida Matti Laitisen ratkaisua sekä Aki Lyyskin kommentteja.
– Valitettavaa, että näin (Laitinen lähti) kävi. Ry:llä ei ole valmiuksia hoitaa edustusjoukkueen touhua, jokainen tietää sen. Rahan hommaaminen on vaikeata, todella vaikeata.
Laitisen kaltaisia yksittäisiä mesenaatteja ei tietysti ole löydettävissä, mutta Raatikainen pohtii asiaa laajemminkin.
– Joskus aina miettii, kuinka paljon tässä kaupungissa on kokonaisuudessaan sellaisia futisihmisiä, jotka pystyisivät tuomaan lisää taloudellisia resursseja tai joilla olisi sellaisia yhteyksiä, joiden avulla taloutta pystyttäisiin parantamaan.
Laitinen joka tapauksessa lähti. Raatikaisen arvio oli, että mitta vain tuli täyteen.
– Jos lyöt tolkuttomasti rahaa peliin, teet asioita sekä oikein että väärin – niin kuin kaikissa asioissa tapahtuu, yrityselämässä ja muuallakin – ja tulee paskaa päälle koko ajan... Jossakin vaiheessahan se mitta vain tulee täyteen.
Aki Lyyskin kommentteja Raatikainen ei sano lukeneensa. Tuntuu tosin olevan niistä kohtuullisen hyvin perillä. (”En ole niitä twiittejä nähnyt, en tiedä muuta kuin mitä olen kuullut, että sellaisia on.”)
– Sellainen periaate ylipäätänsä on seuroissa ja seuratoiminnassa, että omaan pesään ei paskanneta. Seuran asiat käsitellään seuran sisällä. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää, kun aletaan seuran asioita vatvoa kaiken maailman paikoissa. Tämä koskee työelämääkin.
Tämä selvä. Mutta se junnutyö. Millä mallilla se mielestäsi on?
– Onhan meillä helvetin paljon parannettavaa. Pelkästään seuroista ei tosin ole kyse. Pelaajienkin on haluttava kehittyä. Olisi saatava myytyä pelaajille ajatus, että se mitä teet täällä (joukkueen harjoituksissa) ei riitä alkuunkaan. Pitää tehdä pirun paljon lisää töitä yksin. Kyllä tämän kaupungin parhaat pelaajat ovat harjoitelleet erittäin paljon yksin.
Kuinka iso merkitys edustusjoukkueiden sarjatasolla on junioreille?
– Jos ajatellaan intohimon syttymistä, kyllähän se syttyy siitä, että olisi menestyvä, hyvä edustusjoukkue. Sellainen, johon pelaajat haluavat mennä. Jos sitä ei ole, eteenpäin haluavat pelaajat lähtevät seuraan, josta löytyy polku edustusjoukkueeseen. Nythän se polku johtaa (ehkä) Kakkoseen tai Kolmoseen, Raatikainen pohtii.
On lopuksi kysyttävä miltä näyttää tilanne punavalkoraitaisessa leirissä. Edellisen kerran GBK siis pelasi Kolmosessa kesällä 1992. Ensi kesänä sitten taas.
Kaupungin joukkueiden kokonaistilannetta pitkäaikainen manageriTom Engberg ei kaunistele.
– Ollaan aallonpohjassa. Molempien seurojen on ruvettava rakentamaan uutta tulemista. Tässä on nyt haasteita molemmissa seuroissa.
Pitkään GBK ei halua pohjamudissa rypeä. Taloudellista riskiä seura ei silti aio ottaa.
– Mahdollisimman nopeasti ylös niin kuin vuonna 1992. Talouden ehdoilla kuitenkin mennään, Engberg pelkistää.
Oliko GBK:n putoamisen keskeinen syy pelaamatta jäänyt Kokkola Cup vuonna 2020?
– Se oli yksi syy. Meidän viime kauden budjettimme oli varmaan pienin omana aikanani. Putoamisen keskeinen syy oli paremminkin se, että sukupolvenvaihdos edustusjoukkueessa tapahtui yhdellä kertaa, eikä pikkuhiljaa. Puolet edustuksen aloituskokoonpanosta vaihtui nuorempiin ja kokemattomiin pelaajiin.
Kun Engberg puhuu ”omasta ajastaan” se aika on melkoisen pitkä. Aluksi joukkueenjohtajana ja sittemmin managerina on kulunut jo hulppeat 25 vuotta eli vuodesta 1996 lähtien.
Engbergin kohdallakin keskustelu menee nopeasti kaupungin junioritoimintaan. Petrattavaa riittää.
– Junnutuotanto pitäisi saada parempaan kuosiin, että sieltä tulisi koko ajan uusia pelaajia edustusjoukkueeseen. Junioripuolen kuntoonsaaminen on ykkösjuttu.
Olosuhteista homma ei ole Engbergin mielestä kiinni.
– Minun aikana olosuhteet Kokkolassa eivät ole ikinä olleet niin hyvät kuin nyt. Niitä ei voi kyllä syyttää. Keskuskenttä esimerkiksi on tosi hyvä.
Kauas ei tarvitse katsella, kun parempaa on nähtävissä.
– Kyllä minä sanon, että Pietarsaaressa junnuvalmennus on korkeammalla tasolla kuin Kokkolassa. Siellä tulee koko ajan hyviä nuoria pelaajia.
Naapurissa siis tekemisen täytyy olla parempaa. Geneettisesti kehnompaa ainesta Kokkolassa tuskin on.
// Kirjoitusvirheitä korjattu ja juttua muokattu 22.10. klo 21.07.
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Paikallisuutiset
