Ihmiset

”Koti on tärkein paikka, siksi ei ole sama minkälainen se on” – Aikakaudet lyövät kättä päälle Sarinien talossa

Neristan on ehtymätön talotarinoiden lähde, johon kätkeytyy toinen toistaan uniikimpia koteja Kokkolassa.

Yksi helmi löytyy Pakkahuoneenkadulta. Komean kivijalkansa päältä, hieman korkeammalta kuin naapurinsa, se on katsellut kasvavan kaupungin menoa aina 1830-luvulta asti, vaihtanut monesti isäntäparia ja tarjonnut kodin lukemattomille sukupolville lähes kaksisataavuotisen historiansa aikana.

Nykyiset asukkaat, koulusihteerinä työskentelevä Sabina Sarin ja venefirman toimitusjohtaja Thomas Sarin, rakastuivat kaksikerroksiseen taloon vuorollaan vuonna 2003 lähtemättömästi.

Muuttomatka entisestä vanhasta talosta toiseen oli lyhyt, kulman takaa Itäiseltä Kirkkokadulta. Nelihenkinen perhe kasvoi sittemmin vielä kolmannella tyttärellä ja hän asuu lukiolaisena kotona. Huoneissa tassuttelee myös kaikkien ilo ja silmäterä, neljävuotias länsiylämaanterrieri Vanja.

– Koti on tärkein paikka. Siksi ei ole sama minkälainen ja missä se on. Me viihdymme vanhassa kaupungissa ja vanhassa talossa. Sijainti keskustan alueella on hyvä. Talothan ovat lähellä toisiaan, mikä ei kuitenkaan haittaa kun on omaa rauhaa, sanoo Sabina Sarin.

”Aikanaan seuraavat asukkaat voivat sanoa tässä asuneen joku veneenrakentajan perhe joskus 2000-luvun alkupuolella”.

Vanhassa talossa häntä viehättää aistittavissa oleva tunne, jota rakennus on säilönyt itseensä historian saatossa.

– Vaikken tiedä, kuka tämän on rakentanut ja ketkä kaikki tässä ovat alkujaan asuneet, voin kuvitella, että asuja on saattanut olla merikapteeni tai laivanvarustaja. Ja aikanaan, seuraavan kahdensadan vuoden päästä asukkaat voivat sanoa tässä asuneen joku veneenrakentajan perhe joskus 2000-luvun alkupuolella, Sarin kuvaa.

Korkean katon alle mahtuu neljä makuuhuonetta, suurehko olohuone, keittiö, pieni konttori, kylppäri, ullakkotilaa, eteinen sekä lämmin kuisti vaatekaappeineen.

Käytännössä kaikki pinnat uusittiin ennen muuttoa. Huone keittiön takana jaettiin kahtia, konttoriksi ja kylpyhuoneeksi, johon voitiin siirtää pesukone. Pesukone oli aiemmin ollut sijoitettuna keittiöön.

– Seinät olivat valmiiksi levytettyjä emmekä lähteneet niitä repimään auki. Emme halunneet myöskään ottaa seinähirsiä näkyviin, muistelee Sabina Sarin.

Lämmönlähteenä talossa on sähkö.

Vanhassa talossa täytyy osata tehdä kompromisseja.

Olohuone on ainoa läpikulkutila, jonka kautta mennään konttoriin ja nykyiseen ateljeehen, entiseen makuuhuoneeseen.

– Keittiö on turhan pieni, mutta olohuoneeseen sopi jatkettava ruokailupöytä, johon mahtuu isompikin porukka. Pikkuvessa on nimensä mukaisesti pieni, mutta toimii vintinrappusten alla.

– Vanhassa talossa täytyy osata tehdä kompromisseja, Sabina Sarin hymyilee.

Suurehkoista ikkunoista tulvii valoa aurinkoisella säällä, mikä sopii asukkaille.

– Haluan, että sisällä on mahdollisimman valoisaa, minkä vuoksi verhoja ei ole kaikissa huoneissa tai ne ovat kevyet.

Yläkerrassa on oleskelutilaa ja kaksi huonetta, jotka sijaitsevat omassa rauhassaan eri päädyissä. Väliin viistokaton kohdalle jää pitkästi varastokomeroa. Yläterassi on ahkerassa käytössä hyvällä säällä.

Sisustus on kahdessakymmenessä vuodessa ehtinyt vaihtaa ilmettään muutamaan otteeseen eikä määräävänä tekijänä ole aina pidetty sitä, mikä sopii rakennuksen aikakauteen. Talo voi olla päältä vanha, sisältä uusi.

Moderni on ollut pop viimeiset kymmenen vuotta kun salonkimaiset medaljonkitapetit vaihtuivat vaaleisiin seinäpintoihin ja pystyraitatapettiin ja vanhat raskaat perintökalusteet uusiin. Hallitseviksi sävyiksi valikoituivat Sabina Sarinin omat mielivärit; valkoinen ja beesi sekä musta tuomaan ryhtiä ilmeeseen.

– Sisustuksessa pitää olla ripaus mustaa. Tavaroita saa mieluusti olla esillä, harkittuina kokonaisuuksina tasoilla ja seinillä, mutta ei liiaksi pintoja peittäen. Eri muotoiset peilit ja isot kellot luovat kotoista tunnelmaa, Sabina Sarin kokee.

Perintökalusteita löytyy tarkalleen ottaen kolme; vaatekaappi, piianpeili ja koululaisen tuoli.

Vaatekaappi sopi matkalahkona arkistokaapiksi pieneen konttoriin. Isoisän taidokkaasti nikkaroima piianpeili löysi puolestaan paikkansa makuuhuoneen laatikoston päältä. Eteisen ovella tulijan tervetulleeksi toivottava pikkuinen puutuoli on puolestaan mummon peruja.

– Äidinäiti käytti tuolia koululaisena Teerijärvellä 1920-luvulla ja sai sen myöhemmin aikuisiällä itselleen.

Eikä Sarineilla ole ollut sydäntä luopua talonpoikaisista kalusteistaan, piirongeista, lipastoista, edestä vedettävästä puusohvasta, vaan osa on jatkanut elämäänsä kesämökillä, loput ovat odottamassa varastossa uutta tulemistaan.

– Sisustusmakuhan muuttuu ja vaihtelee, niin kuin trendit tulevat ja menevät, vaikken niin hirveästi suuntauksia seuraakaan. Moderni aikakausi on jatkunut itselläni jo aika pitkään. Kenties hetken päästä kannetaan taas perintökalusteet takaisin, Sarin naurahtaa.

Koti muuttaa myös muotoaan asukkaiden elämäntilanteen mukaan.

– Välillä lapset ovat asuneet alakerrassa ja me yläkerrassa.

Persoonallisuutta interiööriin oman kodin ”disaineri” tuo itse maalaamillaan tauluilla, joita on ollut esillä näyttelyssäkin. Taideharrastuksensa Sabina Sarin innostui elvyttämään vuosi sitten kurssilla, minkä jälkeen abstrakteja tauluja akryyliväreillä on syntynyt kutakuinkin päivittäin.

Maalaamiselle on järjestynyt poikkeuksellisen paljon aikaa puolen vuoden vuorotteluvapaalla, joka on nyt päättymässä.

– Maalaaminen on terapeuttista. Maalaaminen tuntuu hyvältä ja se tuo mielenrauhaa. Vähän samaa kuin sisustamisessa, lopputulos näkyy, mikä synnyttää tyytyväisyyttä, Sarin pohdiskelee.

– Aihe lähtee usein siitä, että jokin tila kodissa tarvitsee taulun. Silloin voi ottaa mukaan ilmaisuun myös sävyjä, jotka sopivat juuri siihen paikkaan.

Sarin kertoo vaihtelevansa tauluja usein.

– Ensi viikolla saattaa olla ihan toiset taulut seinällä.

Sohvan yläpuolella olohuoneessa on tosin jo pidempään pysynyt taulukollaasi, joka koostuu pietarsaarelaisen Sven Svanbäckin kahdesta grafiikkateoksesta ja omista tauluista.

– Taulut saavat mieluusti olla erikokoisia ja erilaisissa kehyksissä. Tärkeää on yhteensopiva värimaailma, Sarin luonnehtii.

Takavuosina hän piirsi myös Kokkola-aiheisia julisteita koordinaateilla. Sarinin käsialaa ovat niin ikään kokkolaiset rakennukset ikuistettuna leikkuulautoihin ja tarjottimiin.

Seuraavana remonttiprojektina siintää näköpiirissä keittiö.

– Työtasot kaipaisivat uudistamista. Kaapistot ovat saarnipuuta, mutta niidenkin pinnat ovat kuluneet vuosien käytössä.

Sabina Sarinin sisustajan katse mittailee myös olohuonetta sillä silmällä, että vaalean tapetin voisi vaihtaa koristepaneeliseinään - ja samalla laittaa koko kalustus uusiksi.

Muita kotiin ja asumiseen liittyviä täältä.