Kotimaa

Li Andersson jäähyväispuheessaan: Ympäristökriisistä tulee koko poliittista päätöksentekoa määrittävä kehys

Äärioikeiston luomat viholliskuvat johtavat harhaan ja pönkittävät vain eliitin asemaa, Andersson varoittaa.

Vasemmistoliiton puheenjohtajan paikalta väistynyt europarlamentaarikko Li Andersson jätti sunnuntaina jäähyväisensä puheenjohtajuudelle, jota hän ehti hoitaa kahdeksan vuoden ajan.

Jäähyväispuheessaan hän asetti vasemmistoliiton tärkeimmäksi kysymykseksi suhtautumisen ympäristökriisiin, jonka vakavuuden ymmärtämisessä vasemmistoliitto on Anderssonin mukaan ollut puolueiden joukossa edelläkävijöitä.

– Tulevien vuosien ja vuosikymmenien aikana tämä ymmärrys tulee entistä tärkeämmäksi, kun joudumme löytämään tapoja elää ja rakentaa yhteiskuntaa sopeutuen aiheuttamaamme ympäristökriisiin, Andersson sanoi.

Kysymys on myös siitä, miten parlamentaarisen järjestelmän uskottavuus säilytetään nuorten sukupolvien silmissä.

– Hyvinvointimme rajat eivät määräydy velkalaivan kannen koon mukaan, vaan maapallon kantokyvyn mukaan. Ja niitä rajoja olemme liian pitkään räikeästi rikkoneet. Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin partaalla ja siirtymässä ilmastokriisin uuteen ja ennalta-arvaamattomaan vaiheeseen.

– Ilmasto on jo lämmennyt niin paljon, että äärimmäisiin sääolosuhteisiin, ilmastosiirtolaisuuteen, maatalouden vaikeuksiin sekä uusiin tauteihin on varauduttava niin Euroopassa kuin globaalisti.

Anderssonin mielestä vasemmistoliitto on osannut sisäistää punavihreyden ja ympäristökriisin vakavuuden niin, että se määrittää kaikkea puolueen politiikkaa.

Rajalaki vaarallinen esimerkki

Andersson näki monia huolestuttavia kehityskulkuja niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Kautta historian fasistiset ja äärioikeistolaiset liikkeet ovat saaneet polttoaineensa siitä, kun ihmisten luottamus ja tulevaisuudenusko romuttuvat. Näiden liikkeiden vastaus vie huomion yhteiskunnan ongelmien todellisista syistä.

– Nämä liikkeet hyödyntävät politiikan teossaan sekä nostalgiaa että helppoja viholliskuvia yhdistettynä konservatiiviseen ja ulos sulkevaan arvomaailmaan. Viesti on, että rajoja sulkemalla, muualta tulleiden ihmisten määrää vähentämällä palataan sellaiseen vanhaan kunnolliseen aikaan, jolloin ihmisillä on ollut töitä, hyvinvointipalvelut pelasivat ja köyhistä pidettiin huolta.

Tällainen puhe vie katseen pois niistä tekijöistä jotka määrittävät miten köyhistä pidetään huolta tai hyvinvointipalvelut toimivat, Andersson sanoi.

– Ympäri maailmaa näemme miten miljonäärien ja miljardöörien asiaa ajavat johtajat, kuten (Donald) Trump, (Javier) Milei tai (Riikka) Purra onnistuvat houkuttelemaan työväenluokkaa äänestämään vaihtoehtoa jossa eliitin vastaisen kuoren alta paljastuu politiikkaa, joka nimenomaan pönkittää vallassa olevia taloudellisia eliittejä.

Rajalaki on Anderssonin mukaan esimerkki siitä, miten viholliskuvien käyttö tekee poliittisesti mahdottomasta poliittisesti mahdollista. Aggressiivisen naapurin pelko yhdistettynä turvapaikanhakijoista rakennettuihin viholliskuviin sai Suomen luopumaan kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteistaan.

– Ennakkotapauksena tämä on mielestäni vaarallisin kehityskulku ja vaarallisin yksittäinen esimerkki mitä itse olen koko politiikassa olemiseni aikana nähnyt. Raja todella ylitettiin, ja kun se on kerran tehty, niin se voidaan tehdä uudestaan.

Takki ei käänny

Lopuksi hän kehotti vasemmistoliiton jäseniä ja kannattajia olemaan vajoamatta synkkyyteen ja ajamaan uudistuksia, jotka parantavat yhteiskuntaa pysyvästi. Esimerkkinä hän mainitsi oppivelvollisuuden laajentamisen.

Andersson sanoi, että yksi hänen omista keskeisistä oivalluksistaan puoluejohtajana liittyi rakenteelliseen uudistamiseen, joka on termi, jota vasemmistoliitossa on opittu vierastamaan.

– Mutta myös meidän pitää miettiä, miten me muutamme yhteiskunnan rakenteita tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta lisäävään suuntaan. Jos me vallassa ollessamme taistelemme vain määrärahalisäysten puolesta, niin kovin helppoa on leikata pois, seuraavan kerran kun valtaan tulee joku hirmuinen oikeistoporukka.

Andersson sanoi, ettei hänellä, eikä kenelläkään muullakaan puoluejohtajalla ole vastausta siihen miten puolueen kannatus saadaan nousuun. Suunta on vasemmistoliitolla kuitenkin ylöspäin.

– Uskon, että vasemmistolainen liike tulee vain voimistumaan tulevien vuosien aikana. Me olemme vahvimmillamme silloin, kun pidämme kiinni omasta luotettavuudestamme. Kun äänestäjä voi luottaa siihen, että meidän arvomme eivät ole myytävänä, meidän takki ei käänny eikä väri vaihdu kun pääsemme valtaan.

Anderssonin seuraajaksi vasemmistoliiton puheenjohtajana valittiin lauantaina kansanedustaja Minja Koskela.

- Tiedän, että Minjasta saamme älykkään, omistautuneen, huumorintajuisen ja osallistuvan johtajan, Andersson kannusti.