Kolumnit

Outi Airolan kolumni: Mistä saataisiin politiikkaan vähän cha cha chaata?

Suomalainen ei ole itseensä käpertynyt, kateellinen, pikkusieluinen synkkä ja jäyhä jököttäjä. Suomalainen on toisten onnesta iloitseva, yhteisöllinen ja hullutteluun taipuva hauska hemmo, joka lähtee mukaan leikkiin kuin leikkiin tehdäkseen elämästään kivaa. Tähän lopputulokseen tulin, kun seurasin Käärijän aiheuttamaa kuhinaa armaassa isänmaassamme armon vuonna 2023. Kaikenlaiset tanssivat kirurgit, konttoristit ja kalamiehet välittivät verkkoon niin hauskaa materiaalia, että oksat pois. ”Käärijä presidentiksi!” -vaatimus lähti myös hyvälle laukalle. Yhtäkkiä kaikki haluavat elää Suomessa, jossa leveä hymy, letkeä meno ja arkipäivän pöhlöys ovat ykkösarvoja.

Tähän meininkiin kannattaa nyt hallituksenkin tarttua. Jos hallitusneuvotteluihin saataisiin edes hippunen Käärijää, päätökset voisivat syntyä helpommin. Turha toisten mulkoilu ja halveeraaminen – se ei kuulu uudenlaiseen suomalaisuuteen. (Kuten huomaatte, käsitys uudesta suomalaisuudesta on jo syntynyt.)

Aivan kuten hyvän teatteriesityksen synty on osin mystiikkaa, myös hyvä meininki vaatii ripauksen taikapölyä alleen. Useimmiten kova yrittäminen, puristaminen ja pakotus eivät synnytä mitään hyvää. Hyvä lopputulos syntyy, kun kaikki on kohdallaan. Ilmiö on tuttu rakastumisesta. Ei sitäkään voi määräillä ja pakottaa.

Leikittelin ajatuksella, jossa hallitusneuvottelijat nostettaisiin tuoleistaan ja pantaisiin tanssimaan Käärijän kanssa. Olisiko tunnin session ja parin Pina Coladan jälkeen meininki parempi? Perussuomalaiset ja RKP painaisivat menemään possujunassa peräkkäin, Orpo löisi tahtia vihreissä hihoissaan, kristillisdemokraattinen Essayah mossaisi menemään pitkin käytäviä. Ehkä Eva Biaudetin happihyppelyt jäisivät vähemmälle perussuomalaisuuden synnyttämässä ilmapiirissä, joka ei varsinaista vuori-ilmaa rkp:läisille ole?

Silloin harvoin, kun joku asia saa suomalaiset innostumaan, siitä pitää yrittää repiä kaikki irti. Ilo on ilmaista energiaa, jota ei myydä missään. Resepti on kuitenkin jossain määrin olemassa. Uuteen Käärijään tarvitaan ainakin vilpittömyyttä. Ripaus rehellisyyttä on hyväksi. Hersyvä huumori nostattaa taikinaa hyvin. (HUOM! Ei ilkeää!) Halu saada aikaan hyvä meininki on rapean pohjan edellytys. Halu saada aikaan jotain, joka yhdistää ihmiset, on master chef-tason vaatimus.

Toivottavasti uudenlainen Suomi synnyttää lisää käärijöitä. Sellaisessa Suomessa olisi niin mukava elää.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaa-lehden toimittaja.

Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.