Mielipiteet

Outi Yli-Arvon kolumni: Sadonkorjuuaika ei anna armoa, mutta kiitos löytyy puurolautaselta

Loppukesästä vapaa-ajan ongelmia ei ole. Ei oikein tiedä, mihin puskaan tai mättääseen pitäisi ensimmäisenä rynnistää. Monet iltakäyskentelyt omalla pihalla ovat päättyneet järkytykseen vadelmapensaiden äärellä, kun suunnitelmat leppoisasta kotoilusta ovatkin vaihtuneet kiivaaseen sadonkorjuuseen.

Ajankäytön lisäksi huolta aiheutti tänä kesänä se, että Luonnonvarakeskus povasi Keski-Pohjanmaalle tavallista huonompaa mustikkasatoa. Pelko oli kuitenkin turha, sillä mustikat löytyivät vanhoilta, tutuilta paikoilta. Mustikoiden poimiminen ja varsinkin puhdistaminen on oma hommansa töiden ja kaiken muun ohella, mutta se ei käy liian raskaaksi, kun jakaa metsäreissut pariin, kolmeen kertaan.

Sadonkorjuussa on ollut tänä kesänä muitakin haasteita. Vadelmien valmistuessa niiden kimpussa oli epäilyttävän paljon ampiaisia. Se palautti mieleen erään kesän muutaman vuoden takaa, kun suuret ampiaisjoukot aterioivat kaikella mahdollisella mitä puutarhasta vain löysivät: vadelmilla, karviaisilla ja lopulta omenoillakin.

Tällä kertaa syy löytyi omasta pihapiiristä, josta sattui löytymään kaksi ampiaispesää. Toinen, valtavan kokoinen paikantui räystäslautojen sisälle, toinen löytyi orapihlaja-aidan juurelta. Enpä ole pensaasta koskaan ennen ampiaispesää löytänyt! No, näiden pesien hävittäminen vähensi huomattavasti ylimääräisten tunkeilijoiden määrää, ja vadelmasadon korjaaminen jatkui taas normaalisti.

Jokainen kesä on erilainen. Tänä kesänä pettymyksen tuottivat avomaankurkut.

Jokainen kesä on erilainen. Tänä kesänä pettymyksen tuottivat avomaankurkut, joiden taimista yhden tuhosi harakka, ja loput eivät ole kummemmin satoa antaneet. Positiivisen yllätyksen ovat puolestaan tarjonneet perunat, joita innostuin tänä vuonna istuttamaan kahden kasvulaatikon verran. Voiko mikään enää paremmalle maistua kuin oman maan peruna!

Kysymysmerkkejä on vielä ilmassa kuluvan kesän sadon suhteen. Mitä tehdä salkopavuille, joita kokeilin nyt ensimmäisen kerran? Entä milloinkahan valmistuvat talvikurpitsat vai ehtivätkö valmistua näillä leveyspiireillä lainkaan?

Vaikka sadonkorjuuaika on kiireistä, työ palkitsee tulevan talven aikana monet kerrat. Kun puurolautaselle kokoaa kauniin asetelman omin pikku kätösin kerättyjä marjoja, on se todellakin kaiken vaivan väärti. Kaupan päälle olen saanut raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa.

Seuraavaksi sienimetsään!

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan toimittaja.