Kolumnit
Paula Erkkilän kolumni: Joskus vaihtamalla paranee, mutta työpaikan vaihto on silti aina riski
Lomakauden lopun häämöttäessä on Linkedinistä yhä tiiviimpään tahtiin saanut lukea postauksia uusiin haasteisiin siirtymisestä. Työpaikan vaihtoviikot näyttävät kasautuvan kesälomien jälkeen. Ja syystä: kesä tietyllä tapaa nollaa työvuoden ja uutta energiaa puhkuen on mielekästä suunnata uusiin tehtäviin.
Pari vuotta sitten puhuttiin erityisesti Yhdysvalloissa suuresta irtisanoutumisaallosta, the Great Resignation. Aalto lähti liikkeelle koronapandemian jälkeen, kun valtaisa määrä ihmisiä lopetti vapaaehtoisesti työnsä. Palkkojen jämähtäminen, urakehityksen tyssääminen, joustamattomat etätyökäytännöt ja työn merkityksettömäksi kokeminen olivat suurimpia syitä.
Monet jäivät, mutta antoivat sitoutumisen työhön – intohimon – hiipua. Tämä tietynlainen protesti työuupumukseen ajavalle kulttuurille sai nimen hiljaiset loparit, Quiet Quitting. Kyse ei ollut konkreettisesti työn lopettamisesta, vaan tiukempien rajojen vetämisestä oman hyvinvoinnin parhaaksi.
Vaikka kummankaan ilmiön laineet eivät lyöneet kunnolla Yhdysvaltojen ulkopuolelle, muuttivat ne laajasti tapaamme suhtautua työntekoon. Suomessa Barona teetti alkuvuonna kyselyn, jonka tulosten mukaan peräti yli kolmannes työssäkäyvistä suomalaisista pohti työpaikan vaihtoa.
Ja kyllä, joskus vaihtamalla paranee. Työpaikan vaihto on silti aina riski, jossa voivat hävitä sekä työntekijä että työnantaja. Kokonaisoptimoinnin näkökulmasta luu voi jäädä vetävän käteen, ja vaikkapa palkan noustessa muut pelimerkit heikkenevät. Siksi vaihtopenkillä istuvana työntekijänä metodi kirjata umpirehellisesti plussat ja miinukset on yllättävän hyvä. Jos plussapuolelle jää vain parempi palkka, pitäisi varoituskellojen kilkattaa.
Työnantajan näkökulmasta vaihtoruletti sekoittaa aina pitkäksi aikaa pakkaa työpaikalla.
Työnantajan näkökulmasta vaihtoruletti sekoittaa aina pitkäksi aikaa pakkaa työpaikalla. Varsin vähän puhutaan silti siitä mitä lysti maksaa. Erään laskelman mukaan tapahtumaketju, jossa työntekijä korvataan uudella, maksaa yritykselle noin 9–11 kuukauden palkkaa vastaavan summan. Lisäksi tulevat kaikki muut rekrytoinnista aiheutuneet kustannukset, kuten ilmoitukset, konsultit ja soveltuvuustestit.
Jos nykyisessä työssä on miinuksia, mutta myös isoja plusmerkkejä, kannattaa ennen lopullista päätöstä käydä vielä avoin keskustelu työntekijän ja työnantajan välillä. Se voi parhaimmillaan avata uusia näkökulmia tehtävien sisältöön tai vastuisiin – uusia haasteita, uudesti syttyvää intohimoa ja myös mahdollisesti parempaa palkkaa voi löytyä lähempää kuin etukäteen osasi toivoakaan.
Kirjoittaja on Pohjanmaan kauppakamarin toimitusjohtaja. Keskipohjanmaan kolumneissa hän tutkailee elinkeinoelämän ilmiöitä, työelämän trendejä ja kuumia puheenaiheita kokkolalaisella laajemman horisontin twistillä.
Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukevalla lomakkeella.
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
