Talous

"Jäitä hattuun" ‒ Mitä sijoittajan pitäisi nyt tehdä, kun maailman osakekurssit syöksyvät?

Pelon ja paniikin välimuoto. Jäitä hattuun.

Ruotsalaisen nettipankki, osake- ja rahastovälittäjä Nordet Ab:n osakestrategi Jukka Oksaharju tapaa vastata kun kysytään, puhuu paljon ja sujuvasti eikä yleensä jätä vastauksiaan muutamaan sanaan.

Elokuun lopussa 38 vuotta täyttävä Oksaharju on tavallaan ”Keski-Pohjanmaan vävy”, sillä hänen vaimonsa (Jenna Oksaharju, os. Kivi) on kotoisin Ylivieskasta. Ylivieskaan Oksaharjujen perhe myös matkaa pääsiäisen viettoon. Kesälläkin reissuja on tulossa, sillä vaimo on hankkinut ”mökin puolikkaan” Kalajoen Vasankarista.

Oksaharjun oma sijoittajapolku käynnistyi jo yläasteikäisenä, joten näkökulma sijoittajana ja työnkin puolesta markkina-analyytikkona ja -strategina on jo neljännesvuosisadan mittainen.

Vaan ajankohtaiseen asiaan, joka todellakin kuuluu Oksaharjun osaamisen ytimeen. Kysymys ei ole sen kummemmasta kuin, että mitä piensijoittajan tulisi tehdä maailman osakekurssien syöksyessä kolmatta peräkkäistä markkinapäivää Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin massiivisten tullikorotusten jälkeen?

Ostaako, pitääkö vai myydäkö omistuksiaan? Kyse ei ole ihan pienestä joukosta suomalaisia, sillä osakesijoittajien määrässä puhkaistiin reilu kuukausi sitten miljoonan raja.

Oksaharju kuvaa maanantaina aamupäivästä tilannetta ”pelon ja paniikin välimuodoksi”. Silti hän kehottaa panemaan ”jäitä hattuun”.

– Kun mietitään menestyvää sijoitustoimintaa, suurin onnistuminen pitää tapahtua sijoittajan korvien välissä. Jos yhteen prinsiippiin kiteyttäisin, menestyvä osakesijoittaja tekee samoin kuin muut, mutta toimii hieman ennen heitä – sekä kurssinousuissa että -laskuissa.

Tämä ei nyt ole vielä vastaus akuuttiin tilanteeseen, jossa monen piensijoittajankin varallisuus on ollut viime päivät likimain vapaassa pudotuksessa. Hermot ovat koetuksella.

Antakaamme Oksaharjun perustella tarkemmin.

– Jäitä hattuun ja maltillisia liikkeitä. Ymmärrän kyllä täysin, että joku haluaa riskienhallintasyistä ja yöunet palauttaakseen keventää riskiä sijoitustoiminnassaan. Osa sitä kasvattaa. Jokaisella on oma yksilöllinen riskinsietokykynsä.

”Lopullisista ratkaisusta” maailmanhistoriassa on traagisia esimerkkejä, mutta pysytään yksittäisen suomalaisen osakesijoittajan huolessa. Olisiko aika hypätä kokonaan sivuun?

Siitä vaan, mutta ei se Oksaharjun mielestä ole juuri koskaan ihanneratkaisu. Toki yksittäiset ihmiset tekevät niin kuin parhaaksi katsovat. Tappionsietokykykin vaihtelee. Niin kuin sijoitushorisonttikin.

– Koko sijoitusvarallisuudella äänestäminen puolesta tai vastaan harvoin tuottaa parasta lopputulosta.

Suomessa on siis yli miljoona osakesijoittajaa. Kuinka monen heistä arvioit panikoivan juuri nyt?

– Uskaltaisin väittää, että puhutaan yksittäisistä prosenteista, jotka suurella osalla sijoitusvarallisuuttaan poistuvat markkinoilta tai äänestävät markkinakuopan tilapäisyyden puolesta ostamalla merkittävästi lisää.

Kylmäpäisimmät ja riskinottokykyisimmät saattavat nähdä juuri nyt oston paikkoja. Ostetaan halvalla ja myydään kalliilla on perussijoitusohjeena pätevä aina. Vaan milloin lasku on juuri kääntymässä nousuksi tai huippu jo saavutettu, sen arvioiminen ei ole helppoa varsinkaan tällaisina päivinä ja aikoina.

Ihan lyhyen aikavälin muutoksesta ei Oksaharjun mielestä ole nyt kyse.

– En usko, että tullipanikointi on päivän tai viikon juttu. Se on enemmän kuluvan vuoden asia. Siinä missä Trumpin hallinto on vaatinut, että Nato-maiden tulisi nostaa puolustusbudjettinsa viiteen prosenttiin bkt:sta, realismi lienee kolmen, kolmen ja puolen prosentin välillä. Suhtautuisin samalla logiikalla tähän tulliavaukseen. Lähdetään hakemaan näyttävällä avauksella keskusteluasetelmaa.

Yllätyksiäkin voi tapahtua.

– En pidä utopistisena myöskään sitä skenaarioita, että parin viikon päästä mediassa ihmetellään, miten nopeasti kuopasta noustiin. En pidä sitä pääskenaariona, mutta ei ole täysin poissuljettua, että tästä nopeastikin elvyttäisiin. Markkinareaktiot eivät tällaiseen äkilliseen tilanteen normalisoitumiseen perusskenaariona usko. Se ei ole Trumpin hallinto huomioiden silti lainkaan poissuljettua, Oksaharju pohtii.

Entäpä sitten osakemarkkinoiden iso kuva? Jukka Oksaharju muistuttaa, että vaihtoehtoisista sijoituskohteista ei ole runsaudenpulaa.

– Varallisuuden pitää aina olla jossain. Yleinen korkotaso ei ole lyhyellä aikajänteellä menossa ylös- vaan alaspäin. Tunnemme hyvin Suomen asuntomarkkinat, jossa on takana kolme erittäin heikkoa vuotta. Osakemarkkinoiden ulkopuolella ei oikeastaan ole havaittavissa mielekästä tuotto–riski-suhdetta.

Kun Yhdysvaltain presidentti jotain lausuu, sillä tapaa olla vaikutusta myös oman maan osakemarkkinoihin. Oksaharju muistuttaa viime vuosien pörssikehityksestä Atlantin takana. Nyt ollaan putoamassa todella korkealta. Oikeastaan korkeammalta kuin on koskaan oltu.

– Monet suomalaisetkin pohtivat tällä hetkellä, uskaltaako amerikkalaisia osakkeita tai osakerahastoja enää omistaa? Kääntäisin kysymyksen niinpäin, että uskaltaako niitä pitkällä aikajänteellä olla omistamatta?

Oksaharju tuo esille Yhdysvaltain markkinoiden ns. Magnificent Seven -seitsikon, jonka muodostavat Apple, Microsoft, Amazon, Alphabet, Tesla, NVIDIA ja Meta Platforms.

– Tämän seitsikon yhteenlaskettu pörssiarvo on jotakuinkin yhtä suuri kuin koko euroalueen bruttokansantuote. Microsoft tekee kolmessa kuukaudessa enemmän tulosta liiketoiminnassaan kuin koko Helsingin pörssilista yhteensä tekee tänä vuonna.

Siinä perspektiiviä ja asioiden suhteita.

Hajauttaminen on järkevän ja menestyvän sijoittajan perushyve ja lähtökohta. Ei siis kaikkia munia samaan koriin.

Mutta mitä hyötyä on hajauttamisesta, jos kurssit putoavat joka puolella?

– Erittäin osuva kysymys! Oikeastaan aika pitkälle koronapandemiaakin mukaillen markkinareaktioissa eri maantieteelliset markkinat tai toimialat eivät ole tarjonneet hajautushyötyä.

Hajauttaa voi tosin muutenkin. Historiallisesti yksi tapa on toimiva ja menestyksekäs.

– Hajauttamisen suurin hyöty tulee ajallisen hajauttamisen kautta. Absoluuttista pohjaa on mahdoton kenenkään nähdä tuulilasista. Peruutuspeilistä voi myöhemmin nähdä milloin se tuli.

Oksaharju puhuu myös sijoitussuunnitelmasta, jossa on syytä pitäytyä. Vaan jos kartta (suunnitelma) ja maasto ovat ristiriidassa, melkein kannattanee luottaa maastoon?

Makeaa naurua:

– Allekirjoitan täysin tämän!

Hän muistuttaa, että ottaa aikansa ennen kuin tiedämme millaiseksi ”maasto” on mahdollisesti muotoutunut.

– Harva tekee faktojen varassa ja aukottoman objektiivisesti ratkaisujaan. Enemmän on pelkoa, epävarmuutta ja paniikkia. On epätietoisuutta, onko tässä kyse keskustelun avauksesta vai seisooko Trumpin hallinto loppuun asti näissä tullilinjauksissaan.

Se on asia, joka kuuluu ”jää nähtäväksi” -osastolle.

– Jos ajatellaan Trumpin hallinnon retoriikkaa ja nopeita käänteitä, en usko maaston vielä muovautuneen siihen asentoon, jossa se tulee vaikkapa ensi jouluna olemaan.

Monta ”diiliä” saattaa sitä ennen syntyä.