Mielipiteet

Peter Östman vastaa Juha Honkakosken mielipidekirjoitukseen: Ruokapula voi iskeä 2020-luvun Eurooppaan

Juha Honkakoski kysyy kenelle osoitin kysymykseni, mielipidekirjoituksessani (KP 23.3.). Kirjoituksen otsikko oli hänen mielestään hassusti muotoiltu ”Miten saamme ruokaa pöytään tänään ja tulevaisuudessa”?

Honkakosken olisi kannattanut lukea otsikko loppuun, sillä pohdintaani ja otsikkoon sisältyi myös vakava toteamus — Suomen on kyettävä elättämään omat kansalaisensa. Onko Honkakoski yhtään huolissaan aiheesta? Ilmeisesti ei. Hän ei ole myöskään kuullut tai nähnyt kysymysten lisäksi yhtään realistista ratkaisuehdotusta minulta näihin ongelmiin. Siksi mielellään kerron, mitä olen tehnyt ja puhunut aiheen tiimoilta.

Keväällä 2016 olimme todistaneet viljelijöiden traktorimarssia Senaatintorille. Kun Kristillisdemokraatit vuonna 2016 teki välikysymyksen maataloudesta, totesin ryhmäpuheessani, että ”suomalainen maatalous on pahimmassa kriisissä sitten 1800-luvun nälkävuosien”.

Käsillä oleva kriisi on paljon vuoden 2016 kriisiä syvempi. Kuuluisa Karhisen raportti julkaistiin vuonna 2019. Sen tarkoituksena oli löytää keinot lisätä maatalouden yrittäjätuloa 500 miljoonalla eurolla. Toisin kävi. Yrittäjätulo ei ole noussut, sen sijaan kustannukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Karhisen sanoin: ”Ruokaketju ilman kannattavaa alkutuotantoa ei toimi.”

Olen muistuttanut hallitusta uudelleen ja uudelleen maatalouden tärkeydestä. Kristillisdemokraatit on julkaisseet 100 keinoa huoltovarmuuden parantamiseksi, viestineet viljelijöiden hädästä ja vaatineet markkinoiden korjaamista kustannusindeksien kautta. Ne eivät synny pelkästään vetoamalla ketjun osapuoliin. Vaadimme mm. kiinteistöveron poistamista maatalouden tuotantorakennuksilta ja että rakennetaan elintarvikemarkkinoille kustannusindeksi, joka takaa tuotantokustannusten siirtymisen tuottajahintoihin koko elintarvikeketjun läpi.

Viljelijät eivät halua ensisijaisesti tukipaketteja. He haluavat korvauksen työstään markkinoilta. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että kaikkien yhteinen tahtotila ruuantuotannon pelastamiseksi voitaisiin löytää vasta tilanteessa, jossa kaupan hyllyt ovat tyhjät ja ihmiset kadulla osoittamassa mieltään nälän vuoksi. Siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Se voi tuntua kaukaiselta skenaariolta ja toivottavasti sitä onkin, mutta sellaiseen ylimielisyyteen emme saa sortua, että luulemme, ettei ruokapula voi iskeä 2020-luvun Eurooppaan.

Siksi ei ole yhdentekevää, miten Suomen maatilat selviävät kustannuskriisistä. Maanviljelijät ja ruokaturva jäivät valitettavasti tällä kaudella vihervasemmistohallituksen riitojen panttivangiksi. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen järjenkäytön ja vastuullisuuden tielle.

Kirjoittaja on luotolainen kansanedustajaehdokas (kd.).

Haluatko jatkaa keskustelua? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.