Paikallisuutiset

Pietarsaarelainen Martin Granholm nousi urallaan metsäteollisuuden huipulle – paperin kysynnän krooninen lasku oli nähtävissä jo vuosituhannen alussa – sen vuoksi Granholmin visio oli selvä: pidetään sellu kunnossa!

Huhtikuu on kuukausista julmin. Oli ainakin viime tiistai mustista mustin Kemin kaupungille. Suomalais-ruotsalainen metsäjättiStora Enso ei ollut nähnyt tarpeelliseksi informoida etukäteen Kemin kaupunginjohtaja Matti Ruotsalaista, joka luki tiistaiaamuna musertavan uutisen Helsingin Sanomien verkkosivuilta.

Veitsiluodon paperitehdas suljetaan. Piste. Kahdeksan kuukautta aikaisemmin, viime elokuun lopussa, toinen metsäjättiUPM ilmoitti sulkevansa Kaipolan paperitehtaansa. Piste.

Mikään etukäteistieto ei olisi tietysti pehmentänyt Kemiin kohdistunutta iskua. 670 työpaikkaa lähtee. Kaipolan tehtaan työntekijämäärä oli noin 450.

Metsä Groupin aiempi ilmoitus peräti 1,6 miljardin euron investoinnista biotuotetehtaaseen Kemiin totta kai oli Meri-Lapin kaupungille äärimmäisen positiivinen uutinen. Rakennusvaiheen työllisyysvaikutus on huomattava, mutta itse uusi tehdas työllistää suurin piirtein samat 250 ihmistä kuin nykyinenkin.

Täällä on pidetty sellu kunnossa. Se on ollut tietynlainen pelastus.

Nyt sitten tuli tupa täyteen takatalven lunta.

Inhimillinen kuriositeetti, että Matti Ruotsalaisella oli takanaan kolme ja puoli kuukautta Kemin kaupunginjohtajana. Musta tiistai heitti hänet saman tien altaan syvään päähän.

Miksi Stora Enso – sijoitusyhtiöSolidiumin kautta myös Suomen valtion osaomistama yhtiö – teki dramaattisia työllisyysvaikutuksia sisältäneen päätöksensä?

Tietyntyyppisten paperien kysyntä väistämättä laskee. Siihen ei voi poliittisilla päätöksillä vaikuttaa. Tämä on karu totuus.

Osin koronapandemian vuoksi. Mutta vain osin. Maailmanlaajuinen kulkutauti on kiihdyttänyt paperin kysynnän laskua, mutta megatrendi on ollut jo pitkään nähtävissä. Digitalisaatio on syönyt perinteisen paperimarkkinan.

Kun ei ole riittävää kysyntää, ei ole mitään liiketaloudellista järkeä ylläpitää tarjontaa. Niin tylyn yksinkertaista on markkinatalouden logiikka.

Pietarsaaressa syntynyt, kasvanut ja koulunsa käynyt diplomi-insinööriMartin Granholm, tulevana Aleksis Kiven päivänä 75 vuotta, on ollut eläkkeellä jo hyvän tovin, vuoden 2005 alusta saakka. Elämäntyönsä metsäteollisuudessa tehnyt mies seuraa edelleen tarkasti alaa.

Ei Stora Enson päätös Granholmia mitenkään yllättänyt.

– Sehän on seuraus markkinoiden muutoksesta. Siinä ei ole mitään epäselvää. Varsinkin sanomalehtipaperin kysyntähän on ollut pitkään reilussa laskussa.

Entäpä poliitikkojen vaikutusmahdollisuudet? Onko sellaisia oikeasti?

–  Kyse on digitalisaation vaikutuksesta kuluttajakäyttäytymiseen. Poliittisilla päätöksillä ei tietenkään saada kulutuksen kasvua aikaan. Tietyntyyppisten paperien kysyntä väistämättä laskee. Siihen ei voi poliittisilla päätöksillä vaikuttaa. Tämä on karu totuus.

Yleensä poliitikot alkava perätä yritysten yhteiskuntavastuuta, kun isojen teollisuuslaitosten sulkemisesta kerrotaan.

– Kun tällainen kysyntämuutos tapahtuu, se on vääjäämätön. Yhteiskuntavastuu-termillä ei siihen vaikuteta. Kyllä se yhteiskuntavastuu on sitä, että yritykset osallistuvat ohjelmiin, joilla pyritään saamaan mahdollisimman lieviksi (tehtaiden) sulkemisten aiheuttamat vaikutukset.

Vaikka paperin kysyntä on ollut vuosia ja koronan myötä yhä syventyneemmässä alenevassa kierteessä, metsäteollisuus ei ole enää aikoihin elänyt pelkästään sen varassa.

Juuri tästä Granholm haluaa muistuttaa.

– Uutinen sellun laajennuksesta Kemissä (Metsä Groupin biotuotetehdas) on seurausta kuidun tarpeesta. Se ei ole hävinnyt mihinkään, mutta se ohjautuu nyt eri tavalla kuin aikaisemmin.

Lienee tässä yhteydessä syytä todeta mitä sellu määritelmällisesti oikein on.UPM:n verkkosivuilla se on kerrottu näin:

Sellu on puukuiduista koostuvaa kuitumateriaalia. Sellua valmistetaan keittämällä puulastuja kemiallisesti, jotta kuidut erottuvat puusta. Kuitujen pituus ja kestävyys vaihtelevat puulajin mukaan, minkä vuoksi sellulla on erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin soveltuvia ominaisuuksia.

Palataan ajassa muuta vuosikymmen taaksepäin. Diplomi-insinööriksi vuonna 1971 Åbo Akademista valmistunut Martin Granholm toimi yli kaksi vuosikymmentä eri tehtävissä Oy Wilhelm Schauman Ab:n tehtaalla Pietarsaaressa.

Keskellä 1990-luvun lamaa Granholm kutsuttiin Kymmene Oy:n toimitusjohtajaksi. Vuonna 1996 UPM ja Kymmene yhdistyivät. Martin Granholmille se tiesi seitsemän vuoden (1996–2003) pestiä yhtiön varatoimitusjohtajana. Viimeisen työvuotensa (2004) ennen eläköitymistään hän toimikonsernijohdon neuvonantajana.

Tämä hyvin pelkistetty versio CV:stä kertoo, että viimeisen päälle metsäteollisuusmiehestä on kyse. Myös miehestä, jolla oli näkemys tulevaisuuden suunnasta.

Annetaan Granholmin harrastaa hieman talousjournalismin kritiikkiä. Vaikka ei hän sitä sellaisena esitäkään.

– Jos otan esimerkiksi Pietarsaaren tehtaat. Silloin aikoinaan – varsinkin kun tuli lehdistön edustaja vastaan – kysymys kuului: milloin rakennetaan seuraava paperikone?

Kysymys on kuvaava. Juuri kukaan oppivelvollisuutensa suorittanut suomalainen ei ollut välttynyt kuulemasta, että "Suomi elää metsistä". Se taas pelkistyi yleensä paperin valmistukseen. Siksi tuo kysymys, johon Granholm antoi ehkä odottamattomankin vastauksen.

– Minun vastaukseni alkoi olla, että ei rakenneta uutta paperikonetta vaan pidetään sellu kunnossa. Se oli yksi visio, joka on osoittautunut tämän paikkakunnan kannalta hyvin... (onnistuneeksi). Täällähän oli piirretty pihalle lisätilaa useallekin paperikoneelle. Niitä ei sitten toteutettu. Täällä on pidetty sellu kunnossa. Se on ollut tietynlainen pelastus.

OK, Granholm puhuu ehkä ns. omassa asiassaan ja hieman kehaiseekin itseään, mutta lieventävänä asianhaarana puhuu totta.

Sellu on kannattanut pitää kunnossa.

Miten hyvin suomalainen metsäteollisuus kokonaisuutena näki aikojen muutoksen vaikkapa vuodenvaihteessa 2004–2005, kun Martin Granholm jäi – 58-vuotiaana muuten – eläkkeelle?

Granholmin vastausta pitää aavistuksen tulkita, mutta kyllä, hieman aikaisemminkin ala olisi voinut herätä aikojen vääjäämättömään muuttumiseen.

– Oli pitkä vaihe, joka oli tietyllä tavalla vaarallinen. Siinä mielessä, että ei satsattu kovin paljon asiakaspäähän. Ei myöskään panostettu tutkimukseen ja kehitykseen.

Vanha ja kulunut vitsihän muistuttaa, että ennustaminen on vaikeaa. Erityisesti tulevaisuuden. Metsäteollisuus ei muodosta poikkeusta säännöstä.

– Ennakoiminen oli vaikeaa, mutta visiohan oli...

Granholm keskeyttää hetkeksi ja siirtyy yritysten johtamisen ytimeen.

– Strateginen työ yrityksissä on osaltaan aika mekaanista hommaa. Sitä tekevät kaikki ja siihen liittyy usein konsulttiapua. Haastehan on siinä, että yrityksen päättäjien on otettava kantaa enemmän vision perusteella kuin strategian perusteella.

Ja se visio oli...

– Kyllä se visio oli aika aikaisin selvä, että sellukuidun käytöstä yhä suurempi osa tulee menemään kartonki- ja pakkausteollisuuteen. Rohkeus on siinä, että uskaltaa vision pohjalta tehdä päätöksiä. Pitkässä juoksussa se on hyvin tärkeää.

Et pidä yritysten strategioita niin olennaisina asioina (verrattuna visioihin)?

– Kyllä strategia pitää olla suunnitelmana olemassa. Ennehän strategia oli hyvin salassa pidetty asia ja kilpailutekijä. Nythän firmojen strategiat ovat enemmän tai vähemmän julkisia. Minun näkemykseni on, että se missä firmat eroavat toisistaan on kyky visioida ja kyky tehdä päätöksiä visioiden perusteella.

Sanomattakin selvää, että se ei ole helppoa. Voi nimittäin se visio olla virheellinenkin. Sitä ei taas voi etukäteen tietää.

Se perusvisio, johon Granholm jo aiemmin viittasi siis oli "pitää sellu kunnossa".

– Nyt puhutaan paljon bioasioista. Sellu on edelleen sellua, mutta kyllä kuidun ympärille liittyy merkittävä tutkimuspanos, joka tehdään hyvin paljon suomalaisvoimin. Se tapahtuu hyvin paljon startup- ja pienissä kasvuyhtiöissä, jotka kehittävät yhteistyömahdollisuuksia isojen firmojen kanssa. Minä olen yhden sellaisen firman hallituksen puheenjohtaja.

Mikä se firma muuten on?

– Se on Kaarinassa sijaitsevaMetGen, joka on – kun itse saa sanoa – maailman johtavia ligniinin käsittelyn asiantuntijoita.

Mitä on ligniini? Se on puissa olevaa sidosaineitta, jota on puiden massasta noin 20–30 prosenttia. Sitä käyttämällä on mahdollisuus esimerkiksi korvata muovituotteita, joista yhä isompi osa on päätynyt valtaviksi roskapyörteiksi valtameriin.

Tutkimuksen ja tuotekehittelyn tarve koskee tietysti käytännössä kaikkia yrityksiä. Metsäteollisuudessa siihen havahduttiin Granholmin arvion mukaan hänen eläkkeelle jäämisensä aikoihin.

– Varsinkin suurten metsäfirmojen tutkimuspanos kasvoi huomattavasti. Nykyisin se on varsin järeää.

Oleellista tässäkin bisneksessä on huomioida asiakkaiden tarpeet.

– Käytännössä valmistava ja myyvä bisnes kytkeytyvät hyvin ratkaisevasti ja suoraan kuluttajakäyttäytymiseen. Näin on metsäteollisuudessakin. Kartongin kysyntä on suurta esimerkiksi nettitilausten ja valmisruuan pakkaamisessa. Kartonkituotteiden kehitystyö tehdään sataprosenttisesti kuluttajien ehdoilla.

1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkuvuosien suuri kansallinen menestystarina on varoittava esimerkki asiakkaiden tarpeiden huomioimisesta. Sen nimi oli Nokia.

– Jälkeenpäin kaikkea on tietenkin niin helppo arvioida. Nokia pystyi rakentamaan supertehokkaan toiminnallisen konseptin eli hyvin tehokkaat alihankintaketjut ja pystyi saamaan tätä kautta erittäin tehokkaan tuotantokoneiston.

Mutta...Apple alkoi kehittää kosketusnäyttöjä, joille Espoon Keilaniemessä aluksi lähinnä naureskeltiin.Kun nauru loppui, olikin jo liian myöhäistä reagoida.

– Nokian kehittämä erikoisosaaminen, jossa se oli paljon kilpailijoitaan tehokkaampi ei ollut enää ratkaiseva tekijä. Ratkaisu tuli loppukäyttäjältä.

Nokia jäi jumiin omallepalavalle öljylautalleen.

Usein keskustelu suomalaisen teollisuuden kilpailukyvystä ja menestysmahdollisuuksista pelkistyy erilaisten uhkien maalailuun.

Vieläkö vastaisuudessakin "Suomi elää metsistä", Martin Granholm?

– Näitä voi tietenkin pitää perusinsinöörin ajatuksina. Minusta pohjoismainen hyvinvointi on rakennettu vahvan perusteollisuuden varaan. Suomessa se on ollut metsä- ja metalliteollisuus. Ihan sotakorvauksista lähtien on luotu tällainen selkäranka. Mielestäni emme ole oikein löytäneet tapaa millä pitää yllä pohjoismaista hyvinvointivaltiota – puhumattakaan kehittää sitä – sillä, että ollaan palvelupohjaisessa taloudessa.

Ruotsissa teollisuuden rakenne on hieman erilainen kuin Suomessa. Yhtä kaikki perusteollisuus on ollut länsinaapurissakin vahvaa.

– Se on näkynyt siinä, että tämän kirotun koronan ympärillä Suomi ja Ruotsi ovat pärjänneet muuta Eurooppaa paremmin. Palvelusektorihan sai iskun ensimmäisenä. Perusteollisuus on pystynyt pitämään pyörät kutakuinkin pyörimässä.

Nyt lopulta alkaa näyttää koronankin suhteen paremmalta.