Mielipiteet

Professori Tomi J. Kallion kolumni: Tiede tuottaa tietoa poliittisten päätösten tueksi, mutta päätösten tekijät valitaan vaaleissa

Mitä suuremmista päätöksistä on kyse, sitä vähäisemmän informaation varassa päätös usein tehdään.

Samalla, kun maamme valmistautuu valitsemaan uudet kansanedustajat, on syytä hetkeksi pysähtyä pohtimaan päätöksenteon logiikkaa.

Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan todeta, että me ihmiset olemme melko hyviä tekemään päätöksiä yksinkertaisista asioista. Tällaisten päätösten tueksi kykenemme usein myös hankkimaan tarvittavaa lisäinformaatiota. Esimerkiksi autovakuutusten hinnan ja sisällön vertailu on nykyään internetin ansiosta suhteellisen helppoa.

Kuitenkin, mitä suuremmista päätöksistä on kyse, sitä vähäisemmän informaation varassa päätös usein tehdään. Monet ilmiöt, kuten vaikkapa ilmastonmuutos, ovat niin monimutkaisia, että harvalla on kykyä ymmärtää niitä kaikkia tekijöitä, jotka määrittävät sen hillintää. Siksi tällaisia päätöksiä ei myöskään tule jättää yksittäisten kansalaisten vastuulle tai vaatia heitä ottamaan kantaa asioihin, joiden seurannaisvaikutuksia he eivät ymmärrä. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa kansalaiset päättivät jo 1980-luvulla neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä asteittain sulkea ydinvoimalat. Koska sähköä kuitenkin tarvitaan edelleen, ei päätöstä ole Ruotsissa pantu täytäntöön.

Edustuksellisen demokratian vahvuutena on, että yksittäisten kansalaisten ei tarvitse tehdä päätöksiä monimutkaisista asioista tai elää siinä toivossa, että yksinvaltiaat kykenevät tekemään hyviä päätöksiä. Kansalaisten roolina on valita itselleen edustajat – kansanedustajat – jotka virkamieskunnan tukemina tekevät päätökset heidän puolestaan.

Suomessa olemme siinä onnellisessa asemassa, että maamme päätöksentekojärjestelmä on suhteellisen toimiva, eikä merkkejä ajautumisesta yksinvaltiuteen, esimerkiksi Unkarin ja Turkin tavoin, ole nähtävissä. Kuten päätös liittyä Natoon osoittaa, kykenemme tekemään nopeastikin suuria päätöksiä.

Tilanne on toinen esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kaksipuoluejärjestelmä on halvaannuttanut päätöksenteon. Koska uusien lakien läpivienti Yhdysvalloissa edellyttää määräenemmistöä kahdessa kamarissa sekä lisäksi presidentin myötämielisyyttä, voi toinen puolueista tehokkaasti estää toisen puolueen lakiesitykset.

Yhdysvalloissa on ajauduttu tilanteeseen, jossa korkein oikeus todellisuudessa tekee poliittisia päätöksiä – kuten määrittää kansalaisten oikeuden aborttiin – koska maan päätöksentekojärjestelmä ei toimi. Tämä kehitys on erittäin huolestuttava, sillä vallan kolmijaon periaatteiden mukaisesti oikeuselimen tulisi keskittyä käyttämään vain tuomiovaltaa. Kuten käytännössä kaikista muistakin instituutioista, edustuksellisesta demokratiasta ja oikeusjärjestelmästä puuttuu systemaattinen itseään korjaava mekanismi.

Vaikka tieteellä on kaikkien ihmisten luomien instituutioiden tavoin omat puutteensa, on se kuitenkin yhdessä suhteessa täysin ainutlaatuinen: siinä on itseään korjaava mekanismi. Osana itsekorjautuvuutta uusille tutkijasukupolville opetetaan omien tutkimustulosten systemaattinen epäily. Tieteellisenä kehityksenä voidaan uuden tutkimustiedon ohella yhtä lailla pitää sen osoittamista, että jokin tapa hankkia tietoa on puutteellinen. Juuri itseään korjaava luonne on mahdollistanut tieteen huiman menestyksen.

Tiede toimii erinomaisesti kuitenkin ainoastaan niin kauan kuin se pitäytyy sille ominaisessa roolissa. Tieteen tulee tuottaa tietoa päätösten tueksi, ei tehdä päätöksiä itsessään. Se, että monimutkaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia voi tuskin koskaan ratkaista yksinkertaisin menetelmin, ei luonnollisesti ole tieteen vika. Tiede voi kuitenkin auttaa päätöksentekijää myös tässä, sillä se voi tarjota analyysejä siitä, millaisella todennäköisyydellä erilaiset ratkaisukeinot tuottavat toivottuja lopputuloksia, kuten myös siitä, millaisia ei-toivottuja sivuvaikutuksia erilaisilla toimenpiteillä voi olla.

Nykyään erilaiset algoritmit usein ohjaavat tiedon kokoamista ja jäsentämistä. Liike-elämässä algoritmit yhä useammin tekevät myös varsinaiset päätökset ihmisten puolesta. Esimerkiksi rahoitusmarkkinoilla osto- ja myyntipäätöksistä vastaa usein algoritmi.

Toistaiseksi tämä ei ole johtanut vielä siihen, että ihminen olisi muuttunut päätöksentekijänä tarpeettomaksi. Esimerkiksi arvovalinnat – kuten oikeus aborttiin – jäävät vielä nykyisellään ihmisten tehtäväksi. Kuten esimerkiksi vaalikoneet osoittavat, tiede ja teknologia voivat myös tukea kansalaisia näiden tehdessä arvovalintojaan. Myös kansanedustajilla olisi paljon nykyistä laajempi mahdollisuus hyödyntää tieteen tuottamia mahdollisuuksia työssään.

Kirjoittaja on Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kauppatieteiden professori.