Paikallisuutiset

Sieniä vaikka joulupöytään, kurkkaa videolta, mikä on "yliolansieni"  – Kokkolanseudun sieniseuran sieniretkellä löytyi monenlaista suuhun pantavaa

Metsästä löytyy vatsantäytteeksi ja herkutteluun monenlaisia sieniä. Parasta aikaa sienisato on koreimmillaan. Kaikki eivät ole ruokasieniä, mutta valinnan varaa löytyy.

Jos metsään haluat mennä nyt, niin mukaan on miltei pakko ottaa kori. Mättäät, notkelmat, kannonkolot ja kuusenjuuret piilottelevat monenmoisia herkkuja. Sateet ja kuluneen syksyn sääolot ovat varmistaneet sen, että metsissä odottelee poimijaansa maan mainio sienisato.

Kokkolanseudun sieniseuran puheenjohtajaKenneth Bergroth lähti luotsaamaan viisitoistahenkistä ryhmää maastoon, sieniretkelle. Auringonpaisteisessa syyssäässä mukaan intautui niin ensikertalaisia kuin kokeneempia sienestäjiä.

Sieniseura ei ole salaseuraa, mieluusti vaihdellaan kokemuksia, reseptejä sekä osittain keruupaikkojakin.

Puheenjohtajan auton perältä paljastettu pahvilaatikollinen vasta kerättyjä suppilovahveroita herätti oitis konkarikerääjien mielenkiinnon: mistä löysit, on kysymys, joka heitetään mukamaste puolihuolimattomasti ilmoille.

– Tiedätkö sieltä, mutta ei sieltä päinkään, nauraa Bergroth ja patistelee retkeilijät liikkeelle maastoon.

Tosiasiahan on se, että paljon jaetaan, mutta erityisesti kantarellipaikat on pidetty omana tietona perhepiirissä.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Tämänkertainen yhteinen sieniretki suuntaa Kokkolan Sokojalle Lillpottenin laavulle ja sen lähimetsään.

Ennen metsään lähtöä otetaan osallistujista pääluku ja puheenjohtaja ohjeistaa pitämään muun muassa kännykän paikantimen päällä ja muistuttaa puhelimen olevan turvallisuuden kannalta jopa eräänlainen henkivakuutus.

– Nykyteknologiaa kannattaa hyödyntää myös sienimetsässä. Näin välttyy eksymiseltä, ainakin ihan totaaliselta. Itse opin vara-akun tarpeellisuuden kun ensimmäisen kerrani puhelimestani loppui virta, enkä ollenkaan tiennyt missä olin. Loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin, mutta vahingosta viisastuneena suosittelen kaikille, että puhelimen vara-akku mukaan, hymyilee sieniseuran puheenjohtaja lähtöpaikalla.

Muutama varoituksen ja ohjeistuksen sana onkin paikallaan, sillä meitä ensikertalaisia on muutamakin uskaltautunut joukkoon.

– Lähdin mukaan siksi, että on turvallista kulkea porukassa metsässä ja sienten tunnistamiseen kaipailen apua, tunnustaa ensikertalainenPirkko-Liisa Rahja.

Rahjan kanssa samoilla linjoilla on Majlis Känsäkangas, joka on muutaman kerran suppiksia eli suppilovahveroita kerännyt.

Sokojalla on erittäin kaunis metsä ja helppokulkuinen maasto.

Metsässä ei sienten keräilyssä ole sen suurempaa suunnitelmaa, kuljetaan ja katsotaan, pysähdytään ja tutkitaan, sellaistahan se sienten keräily on lyhykäisyydessään.

Jos joka vuodelle opettelisi yhden sienen, niin sillä pääsisi alkuun.

– Eiköhän meillä ole kapasiteettia enempäänkin. Kyllä sienet oppii tuntemaan ja valinnan varaa on vaikka kuinka. Minä tarkistan jokaisen sieniretkelle osallistuvan korin, ettei sinne ole mukaan eksynyt mitään ylimääräistä, sanoo retken ohjaaja Bergroth ja opastaa jokaista kysyjää.

Minna Ström innostuu löytäessään lampaankäävän.

– Aivan mahtavaa, eka lampaankääpä ikään. Niin hieno, iso ja siisti sieni. Pitää kokeilla tehdä tästä pihvejä, paistaa ihan pannulla ja lisätä suolaa, ei se taida muuta vaatia, kertoo silmät sädehtien Ström suunnitelmistaan.

Sienestäjät ovat erittäin inspiroivaa seuraa, uusia reseptejä kokeiltavaksi ja rohkeutta maistaa uusia asioita löytyy jokaiselta. Välillä rohkeus on koetuksella, mutta puheenjohtajaan luotetaan.

– Onkohan se herkkutatti? Leikataan pala ja pyörittele kielen päällä.

Pirkko-Liisa Rahja taivastelee tämän olevan ensimmäisen kerran elämässä, kun maistaa raakaa sientä.

– Sappitattihan se tämä oli, erehdyttävästi muistuttaa herkkutattia, toteaa nainen sylkäistessään palan pois.

Marjaana Bäckström on kerännyt siististi putsattuja ja suikaloituja sieniä korinsa pohjalle jo aika joukon. Varmoista otteista näkee, ettei hän ole ensimmäistä kerta sienimetsällä.

– Olen kerännyt haperoita, voitatteja ja taisipa olla muutama suppiskin joukossa, luettelee nainen

Eivätkä nämä sienet ihan huomenna ruokapöytään pääse, ne odottelevat suuremman juhlan aihetta.

– Pilkon sienet, keitän ne ja pakastan. Teen näistä sienistä sienisalaattia joulupöytäämme. Minulla on ihan yksinkertainen ohje, mutta sillä tulee hyvää. Sieniä, sipulia, kermaviiliä ja suolaa, kertoo Bäckström.

Vaikka suurin osa sienistä päätyy patoihin ja sitä kautta vatsaan, on metsässä tarjolla myös sieniä ihan muuhunkin hommaan, tietää kertoa sieniseuran puheenjohtaja.

– Arvaisitteko mitä sieniä nämä ovat? Ne ovat veriseitikkejä, näitä sieniä käytetään esimerkiksi villalankoja värjätessä, kertoo Kenneth Bergroth ja näyttää pieniä sieniä.

Mikäs on sieniseuran puheenjohtajan oma lempisieniruoka?

– Se on aika vaikea kysymys, on niin monta mistä pidän. Ehkä sanoisin, että suppiksista tekemäni pikkelssi on erityisen hyvää.