Paikallisuutiset

Teuvo Tuorila ei päätynyt diplomaatiksi Etelä-Amerikkaan, vaan rehtoriksi synnyinpitäjäänsä Himangalle – "Opettaja voi hyvin monella tavalla avata nuorelle polkua aikuisuuteen ja hyvään elämään"

Himangan Raumankarin koulun rehtoriTeuvo Tuorila on lauantaina viimeistä kertaa juhlimassa koulun joulujuhlaa ennen eläkepäiviään.

– Tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Opettajan töitä voisi tehdä vaikka kahdeksankymppiseksi jos kuntoa riittää, mutta rehtorin tehtävä on laaja ja monitahoinen. Ja minähän olen nyt jo kuusi vuotta vanhempi kuin isäni oli kuollessaan ja kaksi vuotta vanhempi kuin isäni isä, Tuorila miettii.

Rehtorin viimeinen joulujuhla sai lisämaustetta apulaisoikeusasiamiehen kannanotosta, jonka mukaan koulun joulujuhlaa ei saa järjestää kirkossa. Raumankarin joulujuhla oli tarkoitus pitää Himangan kirkossa, mutta nyt se siirrettiin koulun saliin.

Seurakunnan luottamushenkilönäkin toimiva Tuorila kertoo olevansa hyvin murheellinen joulujuhlakeskustelusta.

– Apulaisoikeusasiamiehen lausunnot eivät mitään järisyttävää muutosta tuoneet, mutta murheellista on se trendi, että kirkko marginalisoidaan ja tehdään jotenkin kummalliseksi.

Himangalla joulujuhlaa on usein vietetty kirkossa, mutta ei säännöllisesti, koska sinne ei kaikenlainen ohjelma sovi. Joskus on oltu urheiluhallilla ja joskus jopa ulkona. Koulun sali on pieni 314 oppilaan yhteiselle joulujuhlalle.

– Noin 130 oppilasta esiintyy tänä vuonna juhlassa. Esiintyjät joutuvat odottamaan vuoroaan ruokalassa, mutta ohjelma striimataan heille sinne, Tuorila selvittää järjestelyjä.

Koulun juhlat ovat Tuorilan mukaan tärkeämpiä kuin koululaitoksessa usein ymmärretäänkään. Niissä opetellaan yhteistoimintaa, rakennetaan yhteishenkeä ja saadaan esiintymisrohkeutta, jota Tuorila pitää keskeisenä nyky-yhteiskunnan vaatimuksena.

Esiintymisen merkityksestä oppilaille kertoo jotain se, että nykyään jo 4. luokalla valinnaisaineena oleva draama kuuluu koulun suosituimpiin aineisiin.

– Sen merkitys oppilaille on paljon suurempi kuin jonkin toisen aineen. He voimaantuvat sisäisesti niillä tunneilla.

Tuorilan oma opintie alkoi Himangan kansakoulusta. Kuudennella luokalla hän ymmärsi pitävänsä historiasta, kun siitä kerran oli todistuksessa kymppi. Hän arvelee perineensä kiinnostuksen historiaan esi-isältään Väinö Pöyhtäriltä, jonka kansakoulutodistuksessa 1800-luvun lopulla oli lähinnä kuutosia mutta historiasta 9.

Nuori Teuvo olisi halunnut lähteä kansakoulun jälkeen naapurikunnan oppikouluun, mutta kun lapsuuskoti ei ollut varakas, hänen oli tyytyminen kunnalliseen ja maksuttomaan keskikouluun. Onneksi Himangalla oli sellainen.

– Se pelasti minun koulu-urani ja mahdollisti lukioon pyrkimisen, Tuorila toteaa.

Kannuksen lukiosta Tuorila valmistui serkussarjansa toisena ylioppilaana ja isänsä suvun ensimmäisenä. Oulun yliopistossa hän opiskeli historiaa ja kansantaloustiedettä, mielessään kolme ammattivaihtoehtoa: tutkija, diplomaatti tai opettaja.

Diplomaatin uraa varten Tuorila opiskeli espanjan kieltä. Ajatukset Etelä-Amerikasta unohtuivat kuitenkin saman tien, kun hän pääsi pitämään viiden minuutin opetustuokion.

– Se oli kuin huumetta. Tajusin, että tätä haluan tehdä. Opettaja voi hyvin monella tavalla avata nuorelle polkua aikuisuuteen ja hyvään elämään – se on se suuri juttu!

Useimmat opiskelijat halusivat tuolloin lukion opettajiksi, mutta Teuvo Tuorila valitsi heti peruskoulun.

– Peruskoulun oppilaat ansaitsevat opettajan, joka haluaa opettaa heitä eikä ole siellä vain siksi, ettei päässyt lukion opettajaksi.

Tuorilaa miellyttää se, että peruskoululaiset antavat opettajalle palautetta.

– Sitten tietää, onko onnistunut vai ei. Vuorovaikutus on tärkeä asia.

Synnyinpitäjäänsä Tuorila tuskin olisi asettunut, jos ei hänen isänsä olisi kuollut niin nuorena. Hautajais- ja muut järjestelyt toivat hänet vuodenvaihteessa 1985–86 useaan otteeseen Himangalle, missä silloinen rehtori sattumoisin tarjosi hänelle opettajan sijaisuutta. Sen jatkoksi avautui vakipaikka.

Kotiseudulle jääminen ei kaduta.

– Kerran olin laittamassa papereita Pirkanmaalle, mutta vaimo sanoi, että et sinä täältä oikeasti halua mihinkään. Paperit jäivät lähettämättä.

Vuonna 2007 Tuorila haki Kokkolan Kiviniityn koulun rehtoriksi siksi, että Himangalla suunniteltiin opettajien lomauttamista neljänä vuotena peräkkäin.

– Lomautukset tappavat luovuuden ja innon tehdä mitään muuta kuin minimi. En haluaisi olla koulussa, jossa ei ole kuin "leipäpappeja", Tuorila perustelee.

Kokkolan paikka jäi lopulta niukasti saamatta, mutta eivätpä lomautuksetkaan toteutuneet. Tuli kuntaliitos Kalajoen kanssa ja uudet kuviot.

Raumankarin yhtenäiskoulu aloitti toimintansa vuonna 2004, ja uudet tilat valmistuivat 2005. Tuorila on ollut yhtenäiskoulun rehtorina alusta alkaen.

– Minä olen tämän luonut, hän naurahtaa.

Kunnanvaltuutettuna hän oli koulun rakentamistoimikunnassa. Yhtenäiskoulu oli myös se visio, jonka vuoksi hän haki rehtorin paikkaa.

– Se oli ja on yhä ylivertainen ratkaisu pedagogisesti ja taloudellisesti.

Vastustusta hanke tietysti herätti, kuten uudet asiat yleensäkin.

– Sanottiin, että yhdeksäsluokkalaiset alkavat kiusata ekaluokkalaisia – sehän on ihan naurettava ajatus! Kuin metsästäjät lähtisivät navettaan ampumaan lehmiä. Kyllä isommat oppilaat haluavat suojella pienimpiä.

Koulunkäynnin suurimpana muutoksena uransa aikana Tuorila pitää sitä, että siitä on tullut yhteistoimintaa.

– Oppilaat, opettajat ja muu henkilökunta tekevät nykyään yhdessä töitä, ja oppilaita osallistetaan huomattavasti paljon enemmän kuin ennen.

Heikkenevistä PISA-tuloksista Tuorila on huolissaan. Niistä ei kuitenkaan hänen mukaansa pidä syyttää uutta opetussuunnitelmaa.

– Siihen asetettiin suuria toiveita, jotka eivät ole täysin toteutuneet. Mutta ei opetussuunnitelma ole syy siihen ettei pärjätä – ellei sitä sitten toteuteta aivan pöljästi.

Tuorila näkee trendin taustalla lisääntyvän liikkumattomuuden ja lukemattomuuden.

– Suomalaisista isistä kuusi prosenttia lukee lapsille kirjaa, venäläisistä 67 prosenttia. Pojat eivät näe lukevan miehen mallia. Se on ongelma, jota olen itse yrittänyt poistaa lukemalla eka- ja tokaluokkalaisille kirjaa.

Tuorila arvelee, että jos tyttöjen lukutaito olisi poikien tasolla, siitä olisi syntynyt hirveä haloo.

– Nyt ei oikeasti tehdä mitään. Poikien aivot tosin kehittyvät hitaammin kuin tyttöjen, eikä sille asialle voi mitään.

Liikkumattomuus on terveyden ohella kytköksissä myös kognitiivisiin taitoihin.

– THL:n kouluterveyskyselystä paljastui, että 4.–5.-luokkalaisten tyttöjen liikkuminen on romahtanut. Nettiriippuvuus on kasvanut saman verran.

Aamupäivällä pulpettiin nukahtelevien lasten määrä on kasvussa, ja usein koululaiset kertovat itse syyksi pelaamisen.

– On aivan hullu ajatus ratkaista ongelma siirtämällä koulupäivän alkua. Pelaaminen vain siirtyisi myöhemmäksi, Tuorila puuskahtaa.

Rehtorille tulee kesken haastattelun ilmoitus parista pojasta, jotka ovat livistäneet joulujuhlaharjoituksista ja häiriköivät koulun käytävällä. Hän soittaa opettajan hätiin noutamaan pojat pois.

– Kaikki ovat nyt vähän väsyneitä, Tuorila ymmärtää.

Hän kertoo, että joskus huonon käytöksen taustalla on väsymystä isompiakin asioita. Jos koululaisen kotona on huolta ja murhetta, se pitää tiedostaa ja ottaa huomioon.

Kun Tuorilalta kysyy hänen uransa tähtihetkistä, vastauksena ei tule listaa koulun hienoista hankkeista tai uudistuksista. Suurinta iloa hän on kokenut opettajien ja oppilaiden onnistumisista.

– Paljon on jäänyt hyviä asioita mieleen. Kun se pieni oppilas on oppinut lukemaan, jolle se oli vaikeaa. Tai joku on vihdoin oppinut ajamaan pyörällä. Tai oppilas pääsi haluamiinsa jatko-opintoihin, vaikka oli huoli, ettei se onnistu. Tai kun ylioppilas kertoo, että kirjoitukset menivät hyvin ja että hän selvitti monta kysymystä sillä, mitä oli minulta saanut.

Eläkkeelle ja sitä ennen lomilla Teuvo Tuorila on todennäköisesti jäämässä joskus tammi-helmikuun vaihteessa. Sen tarkemmin hän ei ole työpäiviään laskenut.

– Jos rupean niitä laskemaan, niin se jarruttaa työntekoa. Se ei olisi oikein työyhteisöä eikä oppilaita kohtaan.

Nähdäänkö Tuorilaa Raumankarin koululla vielä eläkepäivillä?

– Jos pyydetään asiantuntija-apua historian ja yhteiskuntaopin puitteissa, niin mikä ettei. Teen mielelläni museo-opastuksia ja tarinakävelyitä ja kerron kirkon historiasta. Mutta seuraaja pitää jättää rauhaan, ettei hänestä tunnu siltä, että edeltäjä hengittää niskaan.

Kalajoen kaupunginhallitus on tällä viikolla valinnut Raumankarin koulun uudeksi rehtoriksi FM Anna-Maria Palon.

Eläkkeellä Teuvo Tuorila aikoo jatkaa historian tutkimusta ja siitä kirjoittamista. Päässä on seitsemän kirja-aihetta ja ensimmäisenä työn alla Himangan seurakunnan historia.

– Tavoitteena on myös tehdä ruoka valmiiksi, kun vaimo tulee töistä. Ja minusta pitäisi pian tulla isoisä! Se on iso asia.