Kulttuuri

Tia Kouvoa kiinnostaa ihmisten käyttäytyminen ‒ Kokkolan Kinojuhlilla perjantaina nähtävässä Mummola-elokuvassa alkoholismi vaikuttaa perhedynamiikkaan

Maailmassa on monta jouluelokuvaa, mutta ei taatusti sellaista, kuin Tia Kouvon esikoiselokuva Mummola.

Oikeastaan Mummola ei kyllä ole jouluelokuva, vaan elokuva perhedynamiikasta. Siinä aikuiset siskokset saapuvat perheineen jouluksi vanhempiensa luo. Vastassa ovat liikaa juova isä ja kaikesta huolehtiva äiti.

Mummola perustuu samannimiseen lyhytelokuvaan, jonka Kouvo teki vuonna 2018. Siinä ei vietetty joulua, vaan tavallista viikonloppua, mutta teemat olivat pitkälti samoja.

Elokuva käsittelee perheen toimintamalleja ja ihmisten kohtaamattomuutta sekä sitä, miten alkoholismi näyttäytyy perheenjäsenten näkökulmasta. Tyylilajina on tragikomedia.

Tia Kouvo on aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten käyttäytymisestä. Hän alkoikin ensin opiskella sosiaalipsykologiaa.

– Tiesin jo tuolloin, että halusin tehdä taidetta, mutta en tiennyt, mitä se voisi olla, Kouvo sanoo.

Hän kirjoitti, teki musiikkia ja kuvasi ystäviensä kanssa pieniä elokuviakin. Sitten hän ymmärsi, että kaikkea ei voisi tehdä. Oli siis valittava, ja Kouvo valitsi elokuvan.

Kouvo on opiskellut elokuvaa Göteborgin yliopistossa Valand-akatemiassa. Sinne hän hakeutui sen painotusten vuoksi.

– Koulua mainostettiin sanomalla, että koulutamme elokuvan samuraita. Siellä haluttiin toimia elokuvan konventioita vastaan ja kuoria pois se, mitä luulee tietävänsä elokuvasta. Kysymykseksi jäi se, mitkä ovat tärkeitä kuvia, mitkä kuvat haluaa näyttää.

Mummolassa Kouvo haluaa näyttää ainakin sen, miltä alkoholismi perheenjäsenten näkökulmasta oikeasti näyttää ja tuntuu.

– Haluan, että ihmisellä on mahdollisuus reflektoida omaa rooliaan. Mitä itse voisi tehdä tilanteessa, tai onko jotain mitä ei voi, Kouvo sanoo.

Alkoholismia voisi ajatella häiriötilana, johon vähitellen totutaan. Näin perheelle vakiintuu toimintamalleja, jotka huomaa vasta ulkopuolelta katsottuna.

Ulkopuolinen katse näyttäytyy elokuvassa pitkinä kohtauksina, joissa kamera ei liiku lainkaan. Näyttelijöille Kouvo mainitsi tyylin vertailukohtana Roy Andrsonin elokuvat ja Rubens Östlundin Muiden mukana -elokuvan.

– Tällaisessa toteutuksessa ottoja tulee paljon. Varoitin näyttelijöitä etukäteen, että siihen kannattaa varautua. Näyttelijöille ei myöskään kuvauksissa tule sellaista, että jes, mahtavaa, nyt meillä on se, koska leikkaushuoneeseen tarvitaan erilaisia versioita, Kouvo kertoo.

Elokuvan dynamiikka syntyy vasta leikkauspöydällä, kun valitaan, mikä otoista kokonaisuuteen sopii parhaiten. Kouvo ja leikkaaja Okku Nuutilainen katsoivat joka ainoan oton ja tekivät muistiinpanot niistä. Jokainen kohtaus vaikuttaa kokonaisuuteen, joten sitäkin Kouvo on katsonut monta kertaa monina versioina.

Kouvon tyyliin kuuluu autenttisuuden ajatus. Lähtöajatuksena Mummolassa oli kotivideonomaisuus, siis se, että ihmiset ovat kuvissa aamutakeissaan eivätkä välitä siitä, että kuvataan.

Kouvon katse on samaan aikaan kriittinen ja objektiivinen. Hän ei halua ohjata tiettyyn tulkintaan.

– Katsoja saa itse muodostaa mielipiteensä. Jollekin tilanne voi olla ihan tavallista ja toiselle painajaista. Haluan, että katsojilla on mahdollisuus mennä tilanteisiin oman taustansa kautta, hän sanoo.

Mummola voitti viime viikolla Soulin kansainvälisillä naisten elokuvajuhlilla pääpalkinnon 10 000 euroa. Palkintoperusteluita Kouvo ei oikeastaan tiedä, sillä tilaisuudessa juontaja puhui koreaa.

Mummola-elokuvan ympäristö mäntyisine mökinseinineen ja ostoskeskuksineen tuntuu kovin suomalaiselta, mutta ilmiselvästi elokuvan teemat aukenevat myös muualla.

– Korealainen yleisö kiitteli elokuvan yhtymäpintaa. Siellä tuli palautetta, että meillä on ihan samanlaista, että ollaan hiljaa ongelmista, Kouvo sanoo.

Berliinissä puolalainen katsoja taas oli kommentoinut, että Puolassa asioista puhuttaisiin ja riideltäisiin suoraan.

Kouvo on paitsi käsikirjoittanut ja ohjannut, myös itse roolittanut elokuvan. Valtaosa näyttelijöistä, mm. Elina Knihtilä, Tom Wenzel ja Leena Uotila sekä Sakari Topi oli mukana jo lyhytelokuvassa, mutta kahta lapsinäyttelijää hän kävi etsimässä elokuvaan Lahdesta eri kouluista.

Lahdessa oltiin siksi, että kuvaukset tehtiin pääasiassa siellä. Elokuvassa vanhan parin koti, jonne suku kokoontuu, on oikeasti talo, jossa Kouvon isovanhemmat eläessään asuivat.

– Kirjoitin käsikirjoituksen suoraan siihen paikkaan. Sillä tavalla pystyin saamaan mukaan paljon yksityiskohtia ja kuvittelemaan mielessäni esimerkiksi, miten tyttö voi verstaan ikkunasta seurata vanhempiensa kävelyä talolle, Kouvo kuvailee.

Hän upotti tekstiin myös pieniä Lahteen liittyviä reaalimaailman yksityiskohtia. Lisäksi hän halusi, että elokuvan talon sisustuksessa näkyy oikeita, hänelle itselleen merkityksellisiä esineitä.

Kokkolan Kinojuhlilla Kouvo osallistuu Mummolan ensi-illan lisäksi lauantaina klo 10 Kahvila Sahassa järjestettävään keskusteluun omakohtaisuudesta taiteessa. Keskustelua vetää Laura Airola, ja siihen osallistuvat Kouvon lisäksi toimittaja-kirjailija Anu Silfverberg ja kirjailija Jussi Seppänen.