Kolumnit

Tiina Ojutkankaan kolumni: Veteraanin iltahuuto — Kuinka voisi kyynelittä kuunnella, kun 9-vuotias sitä laulaa

Kansallinen veteraanipäivä 27. huhtikuuta ei ole mikä tahansa päivä. Tässä nykyisessä maailmankaikkeudessa se saa uudenlaisia sävyjä eri-ikäisten ihmisten mielissä, kun Euroopassa soditaan ja ihmisten sydämet särkyvät ukrainalaisten puolesta.

Muistan montakin veteraanipäivää ennen kaikkea siksi, että isäni oli sotiemme veteraani ja Savonlinnan kunniaveteraani. Hän joutui vuonna 1925 syntyneenä mukaan sotaan aivan liian nuorena. Sotavuodet ja siihen yhdistettynä Karjalan ja oman kodin menetys, evakon elämä, eivät voineet olla vaikuttamatta.

Aatos-isä oli aina rauhan mies. Hän ei kehunut sotasaavutuksilla ja korosti aina rauhan merkitystä. Huoli Venäjän toimista ja läheisyydestä oli kuitenkin mielessä, sillä hän asui varsin lähellä itärajaa. Sekin kävi monesti vanhan veteraanin ajatuksissa, että lapsuudenkoti Elisenvaarassa oli poltettu kiviportaita lukuun ottamatta.

Vauraan kotikylän tapahtumat olivat kirkkaina mielessä ja tulivat eläviksi myös jälkipolville. Onneksi suvun vanhimpien muistot kiinnostivat jopa siinä määrin, että juuria käytiin tutkimassa paikan päällä. Laatokkakin tuli ihailtua. Nyt sinne ei enää mennä kuuntelemaan, kuinka Karjalan käki kukkuu.

Isäni oli lähes elämänsä loppuun asti mukana veteraani- ja perinnetoiminnassa kuten monet ympäri Suomen. Säännöllinen kokoontuminen nyttemmin perinneyhdistyksen tiloissa oli odotettu tilaisuus. On hienoa, että perinneyhdistykset jatkavat toimintaansa myös sen jälkeen, kun veteraanit ovat aikanaan siirtyneet ajasta iäisyyteen. Toivon oman isän tuolta jostain katselevan, kun veteraaniystävä Martti osallistuu näihin tilaisuuksiin.

Veteraaniystävykset olivat vuonna 2015 innoissaan, kun pääsin valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Vihdoin tyttö meni armeijaan, sanoi isä-Aatos. Kurssin jatkokurssi siirtyi aikoinaan koronan vuoksi, ja ensi viikolla on aika päivittää ajankohtaiset kokonaisturvallisuuteen liittyvät tiedot.

Veteraanipäivän teemaan kuuluvia muistoja on myös se, kun tutut veteraanit olivat hyvin iäkkäinä mukana sotaveteraanikeräyksissä, joissa kavereiksi tulivat nuoret varusmiehet. Oli kiehtovaa katsoa, kuinka nuorukaiset hämmästyneinä kuuntelivat itseään noin 75 vuotta vanhempien sodan nähneiden miesten juttuja.

Ympäri Suomea on veteraanipäivän tilaisuuksia.Kannuksen kirkossa järjestetään kansallisen veteraanipäivän iltana isänmaallisen musiikin konsertti. Konserttiin on kutsuttu veteraaneja, heidän puolisoitaan, lottia ja sotainvalideja. Toivottavasti myös muuta yleisöä on mahdollisimman paljon.

Olen kuullut Veteraanin iltahuudon viimeksi isäni siunaustilaisuudessa marraskuussa. Mietin jo etukäteen, kuinka pystyisin kyynelittä kuuntelemaan, kun 9-vuotias Voitto Karvonen esittää tämän tunteikkaan laulun veteraanipäivänä Kannuksessa. Onneksi saa kyynel vierähtää.

“Rannalle himmeän lahden, aurinko laskenut on.”

Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkella.

Kirjoittaja on viikonvaihdeliitteiden tuottaja.