Paikallisuutiset

Vainajan mukaan pehmolelu tai erään kasvin oksa, tapoja on monia – Nivalalaisilla Riitta ja Reijo Laurilalla on elämänuran mittainen kokemus hautajaisista: "Arkkuun laittaminen on tärkeä tehtävä" – Katso video

Jokaisella paikkakunnalla ja maakunnassa on erilaisia hautajaisperinteitä. Nivalassa hautaustoimiston työntekijä ojentaa siunaustilaisuudessa kukkalaitteet omaisille, jos he pyytävät.

Perinteen aloittiRiitta Laurilan anoppi Raija Laurila, joka perusti Laurilan Kukka ja Hautaustoimiston 50 vuotta sitten.Reijo Laurilan äiti oli rohkea nainen, joka ei pelännyt uusia haasteita.

– Omaiset pyysivät anoppia jakamaan heille kukkalaitteet, jotta kaikki menisi hyvin. Siitä tuli tapa. Kun Raija kuoli, oli luonnollista, että minä sitten jatkan tehtävässä, Riitta kertoo.

Ensimmäisissä hautajaisissa vasta aloittanutta hautajaistoimistoyrittäjää jännitti kovasti. Kaikki oli hänelle uutta, mutta tukena ja opastajana toimi haudankaivaja Eino Heiska.

Omaiset pyysivät anoppia jakamaan heille kukkalaitteet, jotta kaikki menisi hyvin. Siitä tuli tapa.

Enää Riittaa ei jännitä.

– Kun menen sakastiin hyvissä ajoin, saan siellä rauhoituttua tästä hyörinästä, mitä liikkeessä on. Siellä tulee rauhallisuus.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Siunaustilaisuudessa Riitta pyrkii pysymään taustalla ja ojentamaan kukkalaitteet siinä järjestyksessä kuin omaisten kanssa on sovittu.

– Tilaisuus pysyy rauhallisena, ja omaisille on tukea siitä, että tiedetään, kenen vuoro on lähteä.

Hautajaispäivä on omaisille jännittävä ja raskas. Sovitut järjestelyt ovat tukena, mutta niissä voidaan sitten myös joustaa, jos jotain yllättävää sattuu.

– Aina on mahdollista, että joku tulee välistä laskemaan kukkia. Ei mitään hätää, annetaan hänen tulla. Se menee niin kuin menee.

Kukkalaitteiden ojentaminen on Riitalle kunniatehtävä, joka jatkuu eläkkeelläkin.

– Se on vielä minun juttuni. Minä voin mennä kirkkoon ja haluan sinne mennä.

Koronapandemian aikana hautajaisvieraiden osallistujamääriä rajoitettiin. Noin puolentoista vuoden ajan Riittaa ei näkynyt kirkossa, sillä hän ei halunnut viedä paikkaa saattoväeltä.

Aikanaan tehtävä kirkossa siirtyy Lauriloiden tyttärille. Kaksi heidän tyttäristään päättivät jatkaa vanhempiensa elämäntyötä, josta he ovat vähitellen irtautumassa.

– Me olemme päätöksestä tosi iloisia. Heille on annettu mahdollisuus mutta ei heitä ole pakotettu, Tämä ei ole helppo ammatti. Kauppa on auki seitsemänä päivänä viikossa.

Kun Laurilat aloittivat yrittäjinä noin 40 vuotta sitten, yritys jäi heidän vastuulleen yllättäen. Reijo Laurilan vanhemmat kuolivat melkein peräkkäin alle 50-vuotiaina.

– Tuntui luonnolliselta jäädä jatkamaan yritystä. Vaikka tilanne tuli eteen täytenä myrskynä, siitä on vain menty eteenpäin, Riitta sanoo.

– Meillä oli lähtökohtana, että haluamme jatkaa vanhempien yritystä. Olemme tykänneet omasta työstä ja olemme kasvaneet siihen matkan aikana, Reijo sanoo.

Reijo oli aiemmin työskennellyt yrityksessä apuna ja Riittakin noin vuoden verran. Silti oli paljon sellaisia asioita, joista piti ottaa itse selvää.

Lauriloiden kukkakauppa sijaitsee keskellä Nivalaa vuonna 1990 rakennetussa liikerakennuksessa paikalla, jossa oli ennen vanha Osuuskassa.

Kukkakauppa on avara ja valoisa, joten kukat ja kasvit viihtyvät siellä hyvin. Kukkakaupan yhteydessä on hautaustoimisto ja alakerrassa arkkuvalikoima.

Lauriloilla on ollut periaatteena yrityksessä, että kaikki tekevät kaikkia töitä, vaikka kukkakaupan pitäminen onkin ollut pitkälti naisten hommaa.

Ruumisauton kuljettaminen on Reijon työtä, mutta se sujuu myös Lauriloiden tyttäriltä kuten myös muutkin tehtävät.

Nivalassa hautajaissaatto saa hyvin tilaa liikenteessä. Keskustassa on 40 kilometrin nopeusrajoitus, ja seurakuntatalon lähellä olevassa liikenneympyrässä muilla autoilla on tapana pysähtyä, kun ruumisauto tulee.

– Yleensä periaate on se, että ruumisauton jälkeen kolme neljä autoa odotetaan. Maantieajossa olisi vaarallistakin, jos muut autot pysähtyisivät, Reijo sanoo.

Edelleen on myös tavallista, että ruumisauto käy vainajan kotipihassa, ennen kuin arkku viedään kylmiöön siunaustilaisuutta odottamaan.

Hautajaiskäytännöt muuttuvat. Ennen vanhaan isoissa hautajaisissa oli saattoväkeä noin 250 – 300, nykyään isoina pidetään noin 150 hengen hautajaisia.

Hautajaisiin on kuitenkin näillä seuduilla tapana osallistua. Arkunkantajia löytyy myös, ja tarvittaessa hautaustoimisto ja seurakunta auttavat.

– Omaiset haluavat muistaa. Muistamisella on iso merkitys, Reijo sanoo.

Myös kukkalaitteiden koko on muuttunut. Kukkalaitteet ja kukkakimput ovat yleistyneet, mutta seppeleitä käyttävät esimerkiksi järjestöt.

– Uutta ovat myös kukkakranssit ja kukkasydämet, jotka tehdään kukkasieneen, Riitta kertoo.

Kukkalaitteiden, arkun ja mahdollisesti uurnan valinta ovat asioita, joiden valinnassa hautaustoimistoyrittäjät auttavat. Jos vainaja on tehnyt hautaustestamentin tai muuten kirjoittanut ylös hautajaistoiveet, niistä on omaisille apua.

On myös muutamia tapauksia, joissa vainaja on suunnitellut omat hautajaisensa. Riittakin on puhunut läheisilleen toiveestaan tulla haudatuksi kotiseudulle Kuusamoon.

– Eihän se ole helppoa kaikille puhua omasta kuolemasta. Ei hautajaisista tarvitse puhua humoristisesti vaan siitä voi puhua asiallisesti, Riitta neuvoo.

Hautaustoimistosta saa myös apua hautaustestamentin täyttämiseen. Siihen voi merkitä hautajaisia koskevat toivomukset.

Tuhkaamisten määrä on Lauriloiden arvion mukaan hieman lisääntynyt.

– Tuhkaus on isojen seurakuntien ratkaisu, kun hautausmailla ei muuten ole tarpeeksi tilaa. Tai sitten on sukuhautoja, joihin ei mahdu enää arkkuhautauksia, Reijo sanoo.

Arvokkaintehtävä on vainajan laittaminen arkkuun. Tämä tapahtuu terveyskeskuksessa sen jälkeen, kun lääkäri on antanut hautausluvan.

– Arkkuun laittaminen on tärkeä tehtävä meille. Se on iso tehtävä omaisten puolesta, olivatpa he mukana tai ei. Yritämme toteuttaa heidän toivomuksensa, Riitta sanoo.

Arkkuun laittamisessa on mukana kaksi hautaustoimiston työntekijää. Omaiset voivat olla paikalla halutessaan.

Vainaja puetaan valkoiseen pukuun.

– Jonkin verran halutaan käyttää myös vainajan omia vaatteita. Kaikki on mahdollista, Riitta sanoo.

Vainajalle voidaan laittaa jalkaan valkoiset tarkoitusta varten neulotut taivassukat. Tai omat raidalliset villasukat.

– Arkkuun voi laittaa jotain omaa, mutta sen pitää olla maatuvaa, Riitta sanoo.

Matkaan mukaan voidaan laittaa pehmolelu tai oma nukke. Myös kukkia, kirjeitä ja piirustuksia sujahtaa usein arkkuun.

Viimeinen tervehdys voi myös olla kukka tai viherkimppu. Nivalassa on ollut vanha tapa laittaa erään tietyn viherkasvin oksia koristeeksi arkkuun tyynyn ympärille tai peiton päälle.

Unelma eli plumosus on vanha perinteinen kasvi, joka ennen oli yleinen kodin koristus, joka viihtyi esimerkiksi ulkoeteisissä. Sitä jopa kasvatettiin hautajaiskäyttöä varten.

– Se on vanha tapa mutta harvinainen, sillä kotona ei enää kasva unelmia samalla tavalla kuten ennen, Riitta sanoo.

Nivalassa elää vahva veisuuperinne, mitä pitävät yllä hyvät laulajat ja vanhat tavat. Riitta kehuu miehensä lauluääntä, joka tosin ei kouluaikana laulukokeissa päässyt esille.

– Hänen äidillään oli hyvä lauluääni, ja se on periytynyt Reijolle.

Työssään Reijo on tottunut laulamaan julkisesti. Kun vainaja on laitettu arkkuun, on tapana veisata. Reijo veisaa omaisten kanssa tai aloittaa veisuun, jos omaiset näin pyytävät.

– Arkkuun laittotilanteessa laulu on omaisille niin tärkeä asia. Se on yksi osa surutyötä. Ne ovat aika liikuttavia hetkiä, Riitta sanoo.

Hautausurakoitsijan työ vaatii hienotunteisuutta ja täyttä vaitiolovelvollisuutta. Siihen ohjaavat Suomen Hautaustoimistojen liiton eettiset säännöt, ja Laurilat kuuluvat liittoon.

Sitä kautta he ovat myös saaneet paljon tietoa alasta – hautaustoimistojen tehtävänä on järjestää eri uskontokuntien hautajaisia. Lauriloilla on esimerkiksi toimistossa kirja, jossa kerrotaan ortodoksien hautajaiskäytännöistä.

Kun kuuntelee Lauriloiden dialogia ja katsoo yrittäjäpariskuntaa, heistä aistii hartauden, herkkyyden ja hyväntuulisuuden. Kaikkien ja kaiken kanssa on osattava tulla toimeen.

Yhdessä yrittäminen on ollut Lauriloiden elämän suola, ja vuosien varrella nivalalaiset suvut ovat tulleet heille hyvin tutuiksi. Riitta on syntyisin Kuusamosta ja Reijo Kemijärveltä.

Moni vanhoista asiakkaista muistaa vielä yrityksen perustajan Raija Laurilankin. Yrityksen 50-vuotisjuhlaan on siis hyvä syy, kunhan koronatilanne hellittää.

– Jonkinlainen pieni juttu on tarkoitus järjestää – asiakkaille kahvitus tai jokin teemapäivä, Riitta sanoo.