Kokkola-lehti

Ykspihlajan kesäteatterin Yxpila-Bronka on rakkauden roihua

Pihlajalaisissa iltamissa on ilmaisten ämpärien taikaa.

★ ★ ★

Yxpila-Bronka – lauluja satamassa . Käsikirjoitus ja ohjaus Outi Airola. Orkesteri Ikuinen Liekki: Jiri Kuronen (piano, harmonikka), Ari Tarvainen (basso), Tiiti Jokela (klarinetti), Tommi Lahtonen (rummut), Sami Heinonen (kitara), Tuomas Airola (sello), Outi Airola (kitara). Rooleissa: Tuomas Airola, Sara Airola, Sami Heinonen, Minna Mustonen, Jaana Paananen, Jiri Kuronen, Saija Arokallio, Arma Karvonen, Usva Ojala. Sävellykset Heimo Anttiroiko, Sami Heinonen, Tommi Lahtonen, Pekka Hietalahti, Piazzolla, Vysotski, Garcia, Doyle, Kirnu, Leiber & Stoller, Cartola, Brooks, Solovev-Sedov, Nikolaev. Ykspihlajan kesäteatteri, Kokkola. Ensi-ilta 4.7.

Sanoihan jo Tsehovkin, että jos teatterikappaleen alussa näytetään ilmainen ämpäri, on sitä lopussa käytettävä. Ykspihlajan kesäteatterin ämpäri on kukkuroillaan tarinoita, lauluja ja satamaväkeä. Yxpila-Bronka jatkaa tutulla, hyväksi todetulla linjalla, mutta nyt konkarivoimin. Tuloksena on kunnon pihlajalaista iltamaviihdettä.

Ensi-iltaa varjostivat synkät sadepilvet, mutta ne väistyivät sopivasti kesäillan auringon tieltä. Se paistoi tervetulleena yllätysesiintyjänä näytelmän kohokohdissa. Hyvä niin, sillä sekä yleisö että näyttelijät ovat kesäteatteriperinteen mukaisesti taivasalla. Vain orkesterilla on katto pään päällä pihalle rakennetulla kotoisalla kuistilla, joka samalla toimii näppäränä lavastusratkaisuna ulkoilmaesitykselle.

Taitaa olla jo 21. peräkkäinen vuosi, kun Airolan suvun luotsaama Ykspihlajan kesäteatteri järjestää täysin omapohjaisen, itse käsikirjoitetun näytelmän kaupunkilaisten ja kauempaakin tulleiden iloksi. Muutamina viime kesinä asialla ovat olleet omat ja lainatut nuoret teatterikoululaiset. Heidän valmistuttuaan ja työllistyttyään muualle, on tekemisen valtikka palautettu taas Outi Airolalle. Hän vastaa Yxpila-Bronkan kirjoittamisesta ja ohjaamisesta sekä soittaa ja laulaa näytelmän vankkana selkärankana toimivassa seitsenhenkisessä kesäteatteriorkesterissa.

Monen kokkolalaisille tutun muusikon vahvistuksena on nyt Olavi Uusivirran ja Tuure Kilpeläisen yhtyeissä soittanut Jiri Kuronen harmonikassa ja pianossa. Hänellä on myös rooli tohtori Lampena, ”tiukemman maahanmuuttopolitiikan kannattajana”. Näyttelijäkunta koostuu niin pitkän linjan harrastajista kuin vanteilla taituroivista pikkutytöistä (Arma Karvonen, Usva Ojala). Sara Airola toimii eräänlaisena jokerimaisena juontajana ja hyödyntää hommassa sirkustaiteilijan osaamistaan.

Yxpila-Bronkaa ei kannattele niinkään juoni kuin teema. Se liittyy kaupunginosan värikkääseen historiaan – yllätys, yllätys. Purjelaivamuistot, kertomukset, argentiinalainen tunnelmointi ja sataman ihmiset sekä elävät legendat välittyvät ilmeikkäästä vuoropuhelusta ja tunteisiin käyvistä lauluista.

Jos ensi-illassa oli osin vielä pientä hapuilua – kenraaliharjoitus jouduttiin vetämään kaatosateessa – lisäesitykset varmasti liimaavat nämäkin saumat. Pohjana näytelmälle on mitä ilmeisemmin käytetty Outi Airolan mainiota Ykspihlaja-kirjaa (Art-Print, 2004). Sen sivuilta tunnistettavia hahmoja vilisee silmissä, kuten Sami Heinosen esittämä Kokkolan viimeinen poliisimestari, joka aloitti uransa satamapoliisina. Dramatiikkaa luo kirje, jossa tunnustetaan vuoden 1973 Esson öljyvaraston palo tuhopoltoksi. (Näin suurta lemmenroihua tukevia muita todisteita tosin ei ole.) Taiteellista vapautta on käytetty henkilöiden tyypittelyissä, onpa mukana joukko edellisten kesänäytelmien hahmojakin.

Herkullinen on Juho Kuosmasen lyhytfilmeistä tutun Jaana Paanasen ”l-l-l-luisteleva” Lady Finland. Miehensä 1950-luvulla kadottanut Minna Mustosen parturi-kampaaja on jo ammattinsa puolesta monen jutunjuuren alkulähde. Saija Arokallion useampikin tyyppi muodostaa yltiöpäisessä komiikassaan kuin sillan nuorten teatterikoululaisten aiempien kesien esitysten ja veteraanien paluun välille. Näyttelijän upea äänenkäyttö kuuluu myös sille paikalle numero 247 – joka muuten on lempipaikkani. (Kuten kälviäläinen teatterilegenda Kalervo Nissilä aina tapasi sanoa.)

Yksittäiset irtovitsit asettunevat nekin toimivammin yhteyteensä esityskertojen myötä. Loistelias orkesteri Ikuinen Liekki (Jiri Kuronen, Ari Tarvainen, Tiiti Jokela, Tommi Lahtonen, Sami Heinonen, Tuomas Airola, Outi Airola) sitoo hajanaisen, mutta vain hetkittäin tyhjäkäyntisen kokonaisuuden joka paikassa joustavalla, tyylitajuisella ja lämpimällä soitollaan. Se ei jää pelkäksi säestykseksi, vaan kohoaa Yxpila-Bronkan tähdeksi.

Sellainen on itseoikeutetusti myös Tuomas Airola, jonka hienona laulullisena comebackina näytelmä toimii. Kun sielukkaankarheiden Piazzolla-tulkintojen jälkeen Airola vielä vetää esiin tutun sellonsa Outi Airolan ja Sami Heinosen sointuvasti yhteen laulamassa Vysotskissa, on vaikea olla liikuttumatta. Mutta liikuttua saakin, sillä kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja kesäteatterissa.

Kritiikki kuuluu kaikille!

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin jul

kaisemisessa.

Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi