tiistai 7.7.2020 | 22:35
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Jätti jäljen: Minä & Lenin

Outi Airola
La 2.2.2019 klo 08:55

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kun olin lapsi, elämääni mahtui kaksi suurmiestä, Jeesus ja Lenin. Isä oli ajatellut, että Lenin huolehtikoon yhteiskunnallisesta kasvatuksesta, Jeesus hengellisestä. Pioneereissa ja pyhäkoulussa miehet menivät välillä sekaisin: muistikuvissani Leninillä oli lampaita ja Jeesus heilutti punalippua.

Molemmat olivat pelottavia ja etäisiä, samalla kiehtovia. Lenin oli ehkä kiehtovampi, koska hän näytti pelottavalta. Hänestä tehdyt laulutkin olivat kummallsia. ”Leninillä on niin suuri otsa, että siihen mahtuu koko maa – ja taivaskin. Kun Lenin-setä hymyilee, niin silmät loistavat ja hän nauraa niin kuin setä Ho Tsi Minh.” Outoa, sillä kaikissa kuvissa Lenin oli vakavaakin vakavampi.

Isä itki, kun Neuvostoliitto romahti. Siinä menivät unelmat paremmasta maailmasta. Perholainen suurperheen poika, joka oli palelluttanut itsensä jo lapsena metsätöissä, oli pannut toiveensa siihen, että jonakin päivänä köyhä syö samaa leipää kuin rikas. Neuvostoliiton hajoaminen jätti ikävän kutinan takaraivoon: Huijattiinko meitä? Mikä se Lenin oikein olikaan?

En tiedä, kuinka moni oikeasti siirsi kirjahyllystä lipaston laatikkoon ne pienet Lenin-patsaat, joita oli Leningradin reissuilta tuotu matkamuistoiksi maatuskojen mukana. Itse löysin isän jäämistöstä vain Marxin Pääoman, venäläisiä romaaniklassikoita ja Raamatun. Ainoa patsas oli velipojan saama Hymypoika-patsas – mihin se Lenin joutui?

Lenin eli perheessämme koko 1960-ja 1970-luvun. Hänestä tuli tuttu mies monella tapaa. Hän tuntui olevan kyydissä, kun ajeltiin Moskvits Elitellä (väri: tupakka) työväentalolle rientoihin. Hän oli paikalla kun kotona pimputettiin pianoa. Hän tuijotti meitä kamarin seinältä aamuisin, kun kouluunlähtö oli vaikeaa: ”Opi perusasiat! Niille, joiden aika on tullut, se ei koskaan ole liian myöhäistä!” Hän tuli mukaan pianotunneille ja vaati muuttamaan ”pienet klassiset sävelmät” yhteiskunnallisemmaksi musiikiksi. Kun lauloimme kirkon parvella sunnuntaiaamuisin, hän tuijotti vihaisesti katon rajasta.

Sittemmin Leninin patsaiden kaatelu tai McDonalds-hahmon roikkuminen ristillä (taideteoksessa) on saanut minussa aikaan vilunväreitä. Ei näitä miehiä saisi häväistä!

Luin Suomen Kuvalehdestä, että ihmisen aivoissa on omat lokeronsa tunteille, tiedolle ja myös hengellisille asioille. Nämä kaikki saivat ravintoa meikäläisen lapsuudessa. Ehkä siitä on tullut tämä täyteläinen olo: tuntuu, että kaikkea on ollut tarpeeksi.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »