Paikallisuutiset

Aila Ruoho tuntee hengellisen väkivallan varjot: ahdistusta, itsetuhoisuutta ja painajaisia – Myös Kokkolassa toimii uskontojen uhrien paikallisryhmä: "Hengellisen väkivallan tarkoitus on alistaa ihminen auktoriteetin alle"

Teologian maisteri ja tietokirjailijaAila Ruoho vierailee tällä viikolla Kokkolassa puhumassa hengellisestä väkivallasta.

Hengellinen väkivalta tarkoittaa väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen elementti. Yleisimmin sitä on uskonnollisen liikkeen jäsenten kontrollointi ja henkinen alistaminen. Fyysisesti se voi näkyä esimerkiksi lapsen piiskaamisena Raamatun sanalla perustellen.

– Hengellisen väkivallan tarkoitus on alistaa ihminen auktoriteetin alle. Siihen voi liittyä seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä, kuvaa Ruoho.

Taloudellista hyväksikäyttöä voi olla esimerkiksi se, että jäseniltä vaaditaan lahjoituksia pelastuksen ehtona.

Hengellisen väkivallan tarkoitus on alistaa ihminen auktoriteetin alle. Aila Ruoho

Hengellistä väkivaltaa voi esiintyä kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta. Se kytkeytyy usein valtaan.

– Riski on sitä suurempi, mitä pienempi yhteisö on kyseessä ja mitä varmempia siinä ollaan omasta totuudesta, Ruoho arvioi.

Epäterveet piirteet voivat kuulua uskonnollisen yhteisön perusrakenteisiin. Ruoho on kirjoittanut kirjat mm. vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellosta ja Jehovan todistajien karttamiskäytännöistä. Liikkeen jäsenten kontrollointi voikin tarkoittaa niin hyväksytyn ulkonäön ja käytöksen määrittelyä kuin sosiaalisten kontaktien ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rajoittamistakin.

Uskonnollisessa liikkeessä toimiminen on monelle aluksi helppoa. Ongelmia aiheutuu, kun ihmisen oma kokemus ja ajattelu ovat ristiriidassa liikkeen opetuksen välillä. Näin käy usein murrosiässä.

Asioiden kyseenalaistamista ei epäterveessä uskonnollisuudessa hyväksytä, ja ristiriita voi aiheuttaa kovaa ahdistusta, syyllisyyttä ja itsetuhoisuutta. Esimerkiksi Ruohon haastattelemat, valtaosin entiset Jehovan todistajat kärsivät usein painajaisista.

Liikkeestä eronnut ihminen voi jäädä karttamissäännön vuoksi täysin tyhjän päälle, kun koko lähipiiri katkaisee yhteydet.

– Usein yhteisössä on kontrolloitu ihmissuhteita ja demonisoitu ulkopuoliset. Voi olla, että ihmisellä ei ole juuri koulutusta, vaan työ on valittu niin, että se jättää tarpeeksi aikaa uskonnolliselle toiminnalle, Ruoho kertoo.

Jos ihminen on koko elämänsä elänyt yhteisössä, jossa ulkopuolelta sanotaan, mikä on oikein ja mikä väärin, liikkeestä lähtö voi mullistaa elämänkuvan.

– Joillakin vapautuminen johtaa siihen, että tehdään kaikkea kiellettyä. Omatunto ja oma järjenkäyttö on hukassa, Ruoho kuvaa.

Hengellinen väkivalta jättääkin usein syvät jäljet.

Elämänkatsomukseen liittyvät asiat tulevat jatkuvasti esiin kouluissa. Vanhoillislestadiolaisen perheen lapsena Ruoho istui kouluaikanaan käytävässä muiden katsoessa opetusohjelmaa televisiosta.

Hänen mielestään lapsen etu on välttää ristiriitaa koulun opetuksen ja lapsen taustan välillä.

– Kun tarjotaan vaihtoehtoja ilman, että siihen kiinnitetään huomiota, se helpottaa lapsen elämää tosi paljon.

Toisen vakaumusta on Ruohon mukaan ylipäätään kunnioitettava. Tilanteita, joissa uskonnollisen liikkeen jäsen joutuu tavallisen elämän sääntöjen kanssa ristiriitaan, ei pitäisi tehdä hänelle vaikeammiksi kuin ne ovat.

– Kyse ei ole siitä, etteikö ihminen haluaisi tehdä asioita, vaan siitä, että hän ei pysty.

Ruoho uskoo, että asioihin voi vaikuttaa puhumalla ja kirjoittamalla. Silloin ne tulevat näkyväksi.

Tervettä uskonnollisuutta on Ruohon mukaan se, minkä ihminen valitsee itse.

– Silloin hengellisyys lähtee omasta halusta. Ihminen valitsee itse, mihin hän osallistuu ja mihin ei. Siihen ei liity kiristämistä eikä painostamista eikä tarvitse merkitä mihinkään kaavakkeeseen, mitä on tehnyt.

Terveen uskonnollisuuden merkkinä on myös esimerkiksi se, että ihminen on vapaa pukeutumaan, syömään ja juomaan, miten haluaa. Hänellä saa olla tunteita ja mielipiteitä, ja liikettä saa kritisoida.

– Tasavertaisuus kaikessa. Tieto liikkuu ja asioista kerrotaan avoimesti, myös silloin, kun on tapahtunut jotain vääryyksiä, Ruoho jatkaa.

Pelottelu ei kuulu terveeseen uskonnollisuuteen. Lapsille suunnatussa materiaalissa ei esimerkiksi ole pelottavia kuvia, jotka aiheuttavat heille painajaisia.

Ruoho on kirjoittanut viime vuosina ahkerasti, ja häneltä ilmestyy kirja tänäkin vuonna. Se käsittelee henkisyyttä, esimerkiksi enkelibuumia ja yksisarvishoitoja ja niiden vaaroja.