sunnuntai 22.9.2019 | 15:43
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jukka Aniaksen kolumni: Ensimmäiset asiat ensimmäisiksi

Keskipohjanmaa
Ke 11.9.2019 klo 06:30

Jos sairaalaan käytetään rahaa reippaat 180 miljoonaa euroa, ikää rakennuskompleksilla on vuoden verran, luulisi hommien pelittävän viimeisen päälle.

Eivät tunnu pelittävän Helsingin uudessa lastensairaalassa. Niin ainakin kertoi Ylen tutkivan journalismin yksikkö MOT maanantaina.

Pohjois-Hakalahden risukoissa ei todellakaan ole parempaa tietoa epäillä kymmenien hoitajien ja lasten vanhempien negatiivisia kokemuksia, joista MOT kertoi.

Hoitajia on liian vähän, uudenkarhean pytingin rakenteissakin siellä ja täällä yllättävää hapertuneisuutta. Ynnä muuta.

Viime kädessä kyse on pienten ihmisten vakavien sairauksien hoitamisesta ja potilasturvallisuudesta. Jos tässä lastensairaalan keskeisessä – asiakkaiden kannalta ainoassa – asiassa ilmenee puutteita, kyse on äärimmäisen vakavasta asiasta.

Eikä muuten maailman fiksuin kommentti kuitata hoitajien huolta pelkäksi ”tunteeksi”.

Ylen A-studiossa Annika Damströmin Emile Zolan malliin J´accuse (minä syytään) -tyyppisesti vyöryttämään kritiikkiin vastasi rauhallisesti HUS:n toimari Juha Tuominen.

Tuomisen ja hoitajien näkemykset eivät kohdanneet. Tuominen toki on oikeassa, että allekirjoittamattoman kirjeen väitteiden perustella on hankala ryhtyä perkaamaan ongelmia.

Yhtä lailla ”peiliinkatsomisen paikka” on kulttuuri, jossa työntekijät eivät uskalla avoimesti, omalla nimellään ja kasvoillaan kertoa havaitsemistaan epäkohdista.

Tekisi mieli väittää, että juuri tällaista pelotteluun perustuvaa esimieskulttuuria on hoitoalalla laajemminkin. Ja väitänkin. Ei ole ollut vallan tavatonta näilläkään lakeuksilla.

Pelolla johtaminen ei ole johtamista. Se on pelottelua.

Yhdessä asiassa HUS-pomo aivan varmasti oli oikeassa. Yhteiskunnassa on käyty aivan liian vähän keskustelua priorisoinnista. Se pelkistyy äärimmillään tuskallisen vaikeaan asiaan: ketä hoidetaan, ketä ei ja ennen muuta minkälaisilla (taloudellisilla) panoksilla.

Juha Sipilän hallituksen surullisenkuuluisassa sote-projektissa tavoitteena oli leikata kustannusten nousua ensi vuosikymmenellä kolmen miljardin euron verran. Se oli yhtä aikaa tarpeellinen ja ilmeisen epärealistinen tavoite.

Miten hillitä kustannuksia, kun kansakunta harmaantuu silmissä? Miten suitsia menopaineita, jos lääketieteen uusimmat ja aina vain kalliimmat teknologiat pitäisi olla kaikkien kansalaisten käytössä? Miten säästää, jos laitospaikkojen vähentämisestä alkaa välittömästi ankara poliittinen polemiikki.

Soiten päättäjät voisivat näyttää esimerkkiä ja järjestää seuraavaksi yhteisen – julkisen – iltakoulun, jonka teemana olisi priorisointi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Pelolla johtaminenei ole johtamista. Se on pelottelua.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »