keskiviikko 3.6.2020 | 00:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Elokuva-arvio: Jokerin pahan olon elokuvalla ei ole muita ansioita kuin Joaquin Phoenixin suurenmoinen, sarjakuvamainen roolityö

Pe 11.10.2019 klo 17:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Joker. Ohjaus Todd Phillips. Käsikirjoitus Todd Phillips ja Scott Silver. Kuvaus Lawrence Sher. Pääosissa Joaquin Phoenix, Robert De Niro, Zazie Beetz. 122 min. K16. Bio Rex Kokkola, Kinokulma, Oulainen. BioRex, Pietarsaari.

★ ★ ★

Joaquin Phoenixin suurenmoinen, sarjakuvamainen roolityö peittää tosiasian, ettei Jokerilla ole muita ansioita – ainakaan omasta takaa.

Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinto Kultainen leijona veti ensi-iltasalin täyteen nuoria katsojia.

Vai olisiko syynä se kohu ja ristiriitainen vastaanotto, mikä Todd Phillipsin ohjausta on maailmalla kohdannut? Tai sitten Jokeri vain on niin kiehtova osa populaarikulttuuria, että se herättää intohimoja sukupolvesta ja tulkinnasta toiseen.

Yli 80-vuotias hahmo tuli tutuksi sarjakuvista sekä 1960-luvun Batman-televisiosarjasta. Jokerin traaginen perusta, jolle uusi elokuvakin rakentaa, on kauempana. Se sai alkunsa Victor Hugon romaanista Nauruihminen (1869, suom. 1945). Toisin kuin siitä tehdyssä mykkäfilmiklassikossa, uuden Jokerin suupieliä ei ole runneltu. Nauru on äitinsä kanssa kahden asuvan Arthur Fleckin pakkotoiminto.

Arthur Fleck kuvataan raukkaparkaluuseriksi. Isätön aikuinen mies on äitinsä omaishoitaja. Äiti puolestaan ei osannut pitää lapsesta huolta kasvuvuosina. Haavekuva vaikutusvaltaisesta isästä siirtyy äidiltä pojalle, ja sen mukana tunne elämän epäoikeudenmukaisuudesta.

Pelleasussaan Arthur on elävä ulkomainos sekä sairaalaklovni. Epäonnistuminen töissä tuo potkut. Paremmin ei suju yökerhoura koomikkona. Silti se poikii kutsun suositun Murray Franklinin (Robert De Niro) talk-show’n friikkivieraaksi, kohtalokkain seurauksin.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Phillips yrittää löytää yhteiskunnallisia yhteyksiä. Batman-elokuviin Joker pyrkii kiinnittymään vihatun ja rakastetun superkonnan syntyperätarinana. Molemmissa filmi epäonnistuu.

Arthur-Jokerin rikokset esitetään hätävarjelun liioitteluksi ryöstäytyvänä itsepuolustuksena. Ensimmäisiä uhreja ovat liikemiehet. Teoilla on vain yksi silminnäkijätodistaja, mutta media paisuttelee murhat alkusoitoksi osattomien nousulle valtaapitäviä vastaan. Jokeri kohotetaan liikkeen johtohahmoksi.

Lähivuosikymmenille sijoittuvien levottomuuksien taustalla on lama. Vertauskuvaksi tarkoitettu jätelaitoksen lakko perustelee kapinan heikosti. Kaduille ryntäävä massa on lihaksi muuttunutta sosiaalisen median trolliarmeijaa. Jokeri voisi vertautua Trumpin ja Bolsonaron tapaisten pellejen valtaanpääsylle, mutta tosielämän marssit kohdistuvat korruptoituneita presidenttejä vastaan. Gothamin kaupungin valtarakenne jää Phillipsin filmissä epämääräiseksi, kuten kaikki muukin.

Vaikka Arthur kohtaa nuoren Bruce Waynen (Dante Pereira-Olson), tulevan Batmanin, vastakohtien hankaus jää löyhäksi. Lopussa sorrutaan sarjissaagan kuluneimpiin kliseisiin. Filmimusiikki on yhtä pauhaavaa kuin alleviivaavien popklassikoiden käyttö.

Muistettavat kuvat on varastettu paremmista filmeistä: Jokerin katuvaeltelu Taksikuskista (1976), stand up Koomikkojen kuninkaasta (1983), musikaalisävelmien irvokas käyttö Kellopeli Appelsiinista (1971). Huteran ja päättämättömän elokuvan huipennukseksi tarkoitettu vierailu tv-studiossa on onnettomasti käsikirjoitettu. De Nirokin tuhlaantuu.

Muistettavaksi Jokerin tekee pääosanesittäjä, josta viimeistään nyt tulee tähti. Nerokkaan veljensä Riverin varjosta omille luoville teilleen lähtenyt Joaquin Phoenix vetäisi hetkittäin vertoja jopa Heath Ledgerille Yön ritarissa (2008), jos filmi olisi parempi.

Hiljaiset, repliikittömät hetket ovat täyttä magiaa. Phoenixin rujo, rankamainen olemus vieraannutti jo elokuvassa The Master (2012). Jokerissa se silataan pelottavalla eleganssilla. Eleiden esikuvana on mitä ilmeisimmin valkokankaan hienostunein esiintyjä, Fred Astaire.

Hannu Björkbacka

FAKTA

Jokeri

Kaukaisin perusta Jokerille on Victor Hugon kauhuromanttisessa romaanissa Nauruihminen vuodelta 1869. Siinä orvon Gwynplainen suupielet ovat ikuisessa virneessä, jotta lasta voitaisiin käyttää sirkusnumerona. Kirjasta tehtiin mykkäklassikko vuonna 1928 pääosassaan Conrad Veidt.

Sarjakuvissa Jokeri esiintyi ensimmäisen kerran keväällä 1940, kun Detective Comics (sittemmin DC Comics) julkaisi Batman-lehden ensimmäisen numeron. Bob Kane, Bill Finger ja Jerry Robinson kehittivät hahmon pelipakan Jokeri-kortin pohjalta lisäämällä siihen Conrad Veidtin näyttelemän Nauruihmisen piirteitä.

Halpiskauhun kuningas William Castle ohjasi 1961 vanhaa aihetta ryöstöviljellen filmin Mr. Sardonicus. Siitä Randy Californian Spirit-yhtye otti nimen vuoden 1970 klassikkoalbumilleen Twelve Dreams of Dr. Sardonicus. Aihetta on käsitelty erilaisina versioina myös James Ellroyn rikosromaanissa 1987 ja siitä 2006 tehdyssä Brian De Palman elokuvassa Musta Dahlia.

Batman-televisiosarjassa 1966-68 Jokeria näytteli Cesar Romero. Valkokankaalla Jokerin tunnetuimpia esittäjiä ennen Joaquin Phoenixia ovat olleet Jack Nicholson (Batman, 1989) ja roolista postuumisti Oscarin voittanut Heath Ledger (Yön ritari, 2008).

Jokerin juuret ulottuvat mykkäelokuvakaudelle.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »