Paikallisuutiset

Alaveteliläinen Robert Sand on veturinkuljettaja töissä ja vapaalla – Oman pihan raiteilla kulkevat sekä saunavaunu että polttopuut, katso video puukuorman etenemisestä

Alaveteliin talonsa rakentanutRobert Sand tietää, että nykyinen koti on loppuelämän koti. Rakennusprojektia hän ei nimittäin halua läpikäydä uudelleen, mutta hän ei myöskään toivo koskaan joutuvansa siirtämään pihamaalle rakentamaansa yli 500 metrin pituista kapearaiteista metsärautatietä.

Sandin kiinnostus rautateihin alkoi äidin isän kotona Katternössä, lähellä Pännäisten asemaa. Siellä Sand muistaa tasoristeyksessä katselleensa vetureita noin viiden vuoden ikäisenä. Ensimmäisen pienrautatiensä hän sai samana vuonna ja ajoi sen lopulta puhki leikkien tiimellyksessä. Viehätys rautateihin ja logistiikkaan kasvoi samalla kun hän itsekin, ja niinpä hän lopulta päätyi myös töihin veturinkuljettajaksi. Sitä työtä hän on tehnyt nyt 12 vuoden ajan.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Raiteilla Sand ehti silti ajaa jo ennen nykyistä pestiään VR:llä. Omalle pihalle rakentamaansa pienoisrautatietä hän ryhtyi nimittäin rakentamaan vuonna 2004, kun hän oli jo muutama vuosi sitä ennen saanut vihiä, että Ähtärissä olisi raiteita kaupan. Niitä hän päätyi lopulta hankkimaan pätkä kerrallaan, ja nyt tuloksena on Sandin mukaan Suomen pisin kapearaiteinen harrastusrata. Mies kertoo sen kiinnostavan muitakin harrastajia, joiden kanssa käydään keskusteluja muun muassa harrastajien omissa Facebook-ryhmissä.

Robert Sandin pihamaalla mutkittelee yli 500 metriä pitkä harrastusrata. - Seitsemän metriä pystyy päivässä rakentamaan niin, että se on vielä kivaa, hän toteaa nauraen.
Robert Sandin pihamaalla mutkittelee yli 500 metriä pitkä harrastusrata. - Seitsemän metriä pystyy päivässä rakentamaan niin, että se on vielä kivaa, hän toteaa nauraen. Kuva: Ulla Nikula

– Täällä on käynyt harrastajia Ruotsista saakka katselemassa. Kyllähän he osaavat sitä arvostaa, ja ihailevatkin jopa. Naapurit ja lähialueella asuvat eivät sen sijaan niin kovin ole kiinnittäneet huomiota. Joskus he uskaltautuvat pihalle jotain kyselemään, jos olen juuri rakennuspuuhissa. Ehkä he ajattelevat, että olen vähän pölhö tällaista rakentaessani, mutta se ei haittaa, Sand toteaa hymyillen.

Kun Sandilta kysyy, kuinka paljon aikaa rakentamiseen on kulunut, on vastauksena, että aivan liikaa. Harrastukseen käytettävää aikaa hän ei kuitenkaan laske kynän ja paperin kanssa, sillä harrastus on harrastus ja Sandin harrastuksen tuloksena on kapearaiteinen rautatie, joka mutkittelee pihamaalla ja lähimetsässä.

– Tämä on metsäjunarata, ja tulevaisuudessa tulen hyödyntämään sitä yhä enemmän metsänhoidossa. Tälläkin hetkellä kaikki meidän polttopuut kulkevat kiskoilla. Olemme me silti ajaneet tällä huviajelujakin, varsinkin, kun lapsilla on syntymäpäiväjuhlia – silloin kaverit pääsevät juna-ajelulle, Sand kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Polttopuut kulkevat Robert Sandin pihan raiteilla.
Polttopuut kulkevat Robert Sandin pihan raiteilla. Kuva: Ulla Nikula

Ei Sandia toisaalta varmasti harmittaisikaan, vaikka töitä vähän kotiin tulisikin, sillä niin intohimoisesti hän työstään puhuu. Junankuljettajan työssä häntä kiehtoo sen yllätyksellisyys – ja tietenkin se, että hän saa ajaa isoja vehkeitä ja lujaa.

– Pelkäsin aluksi, että onkohan työ tylsää, kun aina on samat reitit. Vielä ei ole kuitenkaan tylsää ollut. Raskaita tavarajunia kuljettaessa saatan välillä jäädä mäkeen, ja silloin saan käyttää ongelmanratkaisukykyä. Välillä joudun peruuttamaan, että saisin kiskoille tarvittavan määrän hiekkaa, ja kerättyä sopivan vauhdin mäen kipuamiseen. Ohjaamossa saa muutenkin olla skarppina, sillä vauhdit ovat kovat ja metsätaipaleilla voi raiteille eksyä mitä tahansa - niissä tilanteissa saa olla hyvinkin tarkkaavaisena jarruttamassa.

Vaikka Sand toteaakin, että raiteiden rakentamiseen on kulunut paljon aikaa, ei hän silti aio hommaa lopettaa. Oman junaradan rakentamisen lisäksi hän toimii nimittäin aktiivisena Kovjoen museorautatien ylläpitäjänä.

– Päivässä pystyy rakentamaan noin seitsemän metriä rataa niin, että se on vielä kivaa. Kovjoella meitä saattaa olla jopa kymmenen henkeä rakentamassa, ja silloin saamme aikaiseksi jopa 30 ratapölkyn välimatkan. Pölkkyjä asetetaan maahan noin 60 sentin välein, Sand kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tämä kyltti koristaa yhtä Sandin raiteilla kulkevaa vaunua.

Kotipihalla projekti sen sijaan jatkuu seuraavaksi alapihalle suunnitteilla olevan pienen aseman rakentamisella. Sandin mielessä siintää keskilaituri ja mahdollisesti pieni asemakoppi. Ja onpahan hänellä mielessään jo muitakin projekteja tulevaisuuden varalle.

– Ostimme hieman lisää maata tästä vierestä, ja siihen rakennamme hallin, jonka sisälle raiteet totta kai vievät – samalla tavalla kuin meidän autotalliinkin. Pihalla on mukava puuhailla kaikenlaista, mutta on minulla projekti senkin varalle, jos joskus ehtisin olla pidemmän aikaa sisällä talossa. Silloin aion rakentaa lasisen sohvapöydän, jossa on pienoismalli oman tontin rautatiestä. Ehkä vielä jonain päivänä, Sand lopettaa hymyillen.

Kuka?

Robert Sand

Ikä 36 vuotta.

Perheeseen kuuluvat vaimo Laura sekä 12-vuotias Ragnar, 10-vuotias Wilma 10 ja kolmevuotias Runar.

Työskentelee VR:llä veturinkuljettajana. Ajaa sekä matkustajajunia että tavarajunia Helsinki-Rovaniemi -välillä.

Rakentanut omalle pihalle yli 500 metrin pituisen kapearaiteisen pienoisrautatien ja kunnostanut useita vetureita.

Kuuluu myös Kovjoen museorautatien aktiivisiin ylläpitäjiin.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä