torstai 13.8.2020 | 08:12
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Hannu Björkbackan elokuva-arvio: Greta Gerwig ohjasi Louisa M. Alcottin klassikkoromaani Pikku naisista suurelokuvan

Hannu Björkbacka
To 13.2.2020 klo 19:00 | päivitetty to 21:12

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Pikku naisia (Little Women). Ohjaus ja käsikirjoitus Greta Gerwig Louisa May Alcottin romaanista. Kuvaus Yorick Le Saux. 135 min. S. Pääosissa Saoirse Ronan, Eliza Scanlon, Emma Watson, Florence Pugh, Laura Dern, Timothée Chalamet. Bio Rex, Kokkola. Kinokulma, Oulainen.

Amerikkalaiskirjailija Louisa May Alcott (1832–1888) oli vuonna 1868 julkaistulla Pikku naisillaan aikaansa edellä. Filosofi G.K. Chestertonin mukaan Alcott edusti realismia kymmeniä vuosia ennen tyylisuunnan syntyä.

Romaania on pidetty omaelämäkerrallisena. Alcottin perhe oli köyhempi kuin Marchin perhe, josta Pikku naisia kertoo. Nälkääkin nähtiin. Ehkä sen vuoksi puute ja sairaus ovat vahvasti mukana Greta Gerwigin uudessa elokuvassakin. Silti kyse on selviytymistarinasta, Marchin sisarusten kasvusta, itsenäistymisestä, erilaisista valinnoista ja luovuudesta.

Usein filmatut 1800-luvun naiskirjailijat Jane Austen, Emily Brontë ja Louisa May Alcott käyttivät naimakauppoja aiheinaan. Se oli aikansa realismia. Jos nainen ei syntynyt rikkaana, avioliitto oli keino sosiaaliselle nousulle. Silti mies sai aviossa naisen omaisuuden, ja puolison kuoltua kaiken peri miespuolinen sukulainen.

Elokuvankaan Jo (Saoirse Ronan), Beth (Eliza Scanlon), Meg (Emma Watson) ja Amy (Florence Pugh) eivät ole virheettömiä ihanteita. He edustavat laajaa naiseuden kirjoa vikoineen ja kykyineen. Kirjailija Alcott oli naisasianainen. Varhainen feminismi kukoistaa Pikku naisten ahtaissakin rajoissa.

Yorick Le Saux’n rikasilmeinen kuvaus ja Alexandre Desplat’n ylitsevuotava musiikki kilpailevat huomiosta. Tuhlaileva henkilöesittely ja vilkkaat tapahtumat aiheuttavat ähkyä seitsemännen filmiversion alussa. Takautumissa, joissa tytöt ovat nuorimmillaan, näyttelijät ovat vanhempia kuin roolinsa. Se aiheuttaa kompensointina pientä mailan puristamista.

Onneksi elokuva on pitkä, kaksi tuntia ja vartin. Ohjaajana Gerwig ehtii tasoittaa ja keskittää kerrontaansa. Filmi paranee loppua kohden, mikä todistaa harkitusta kokonaisuudesta. Naisten luonteet ja kohtalot pohjustetaan, kehitellään ja ratkaistaan hyvin tyydyttävästi.

Pikku naisia oli ehdolla kuudelle Oscarille, mutta voitti vain puvustuksen palkinnon. Ilmeisesti filmiä ei akatemian mielestä ollut kukaan ohjannut, koska Gerwigiä ei edes nimetty siinä kategoriassa.

Parempia roolivalintoja on vaikea kuvitella. Ronan ja Pugh kisaavat pää- ja sivuosan Oscareista. Huomion olisi ansainnut myös sisaruksista hiljaisinta esittävä Eliza Scanlon. Meg taas on ilman muuta Emma ”Hermione” Watsonin kypsin aikuisrooli.

Meryl Streep pilailee nautittavasti ikäneitotätinä. Äiti Marmeen motiiveja ehditään vain väläyttää. Silti Laura Dern viestii koko olemuksellaan hahmon historiaa ja tekee sen pienillä keinoilla näkyväksi.

Miehiä ei romaanissa eikä elokuvassa unohdeta. Megin sulhasena, köyhänä kotiopettajana on James ”Grantchester” Norton. Jon kirjallisten pyrkimysten kriitikkoa esittää ranskalaishurmuri Louis Garrel.

Timothée Chalamet rauhattomana Lauriena osoittaa kykynsä kosintakohtauksessa, jonka lopputulosta en tässä spoilaa. Kohteena on Jo, joka toppuuttelee naapurinpoikaa. Kirjailijanurasta haaveileva nainen ei omasta mielestään ole yhtä hyvännäköinen ja tyylikäs kuin sisarensa. Asiaan tietysti kuuluu, että elokuva tuolla hetkellä näyttää Saoirse Ronanin täydellisimmillään, kauneimmillaan ja taitavimmillaan valkokankaan hallitsevana nuorena kuningattarena.

Tarinan kertojana ja kirjaajana keskushenkilö Jo puristaa painotuoreen kirjan syliinsä samalla rakkaudella ja ylpeydellä kuin muut sisaret vastasyntyneet vauvansa. Luovuuden vastukset ja voitot kuvataan Pikku naisissa yhtäläisessä romantiikan kynttilänvalossa kuin seurusteluriitit.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »