Paikallisuutiset

Kokkolassa on maailman suurin hirvennahkoja jalostava tehdas – "Oikeasti me ollaan nahka-alalla tosi pieni yritys, ei edes keskisuuri", toimitusjohtaja Juha Örnberg toppuuttelee

Kokkolan Nahka Oy on maailman suurin hirvennahkoja käsittelevä nahkatehdas. Perheyrityksellä on tehtaat Kokkolan Kotkamaalla ja Alavetelin Pelossa, maailmanvinkkelistä siis keskellä ei mitään, kuten yritys itse verkkosivuillaan kertoo.

Kolmisenkymmentä henkeä työllistävänä nahkatehtaana Kokkolan Nahka on kokoluokassaan ainoa Suomessa.

– Ja Ruotsissakin. Oikeastihan me olemme nahka-alalla tosi pieni yritys – ei edes keskisuuri, toimitusjohtajaJuha Örnberg toppuuttelee.

Niin tai näin, fakta on, ettei missään muualla maailmassa käsitellä ympäri vuoden yhtä paljon luonnonvaraisen hirven nahkaa käsineisiin, kenkiin, nahkatakkeihin ja -laukkuihin – tai koirien puruluiksi.

Kuluttajilta ja eri järjestöiltä tulee nyt aika kovaa painetta kasvipohjaisten parkkiaineiden käytön lisäämiseen.

Nahkatehdas käsittelee vuosittain 50 000–60 000 hirvennahkaa. Valmiista tuotteista valtaosa päätyy vientiin.

– Paljon enempää me ei saada näissä tiloissa tehtyäkään – ja vaikuttaa siltä etteivät markkinat tällä hetkellä juuri sen enempää myöskään vetäisi. Yleisesti jos ajatellaan, niin nahkapuolella trendi on koko ajan ollut laskeva ihan maailmanlaajuisesti.

Elintarviketeollisuudesta sivutuotteeksi jääviä lehmien nahkoja ja vuotia päätyy massoittain kaatopaikoille, riistaeläinten nahkat puolestaan metsästysporukoiden hautaamiksi.

– Muistaakseni esimerkiksi pelkästään Yhdysvalloissa hävitettiin viime vuonna yli viisi miljoonaa naudanvuotaa jätteenä. Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut, koko ihmiskunnan historiassa.

Se, että jo olemassa olevaa hyvälaatuista raaka-ainetta päätyy kaatopaikoille, selvästikin sapettaa nahkatehtailijaa.

– Nahkatehtaat ovat mitä suurimmassa määrin sellaisia upcycling-laitoksia. Vuosikymmenet maito- ja lihateollisuus on pystynyt luottamaan siihen, että nahka-ala ottaa niiden sivutuotteen jatkojalostaakseen, Örnberg sanoo.

Nahkateollisuus on toiminut osaltaan ikään kuin elintarviketeollisuuden jätteenkäsittelylaitoksena.

– Niin no, oikeastihan se ei ole jätettä vaan arvokas raaka-aine. Kysyntä on vain viime vuosina hiipunut niin, etteivät nahkatehtaat pysty enää kunnolla hoitamaan tätä kierrätystä.

Juha Örnberg kertoo, että häntä harmittaa "ei vain nahkatehtailijana vaan myös kuluttajana ja ihmisenä" se, että nyt maaperästä pumpataan öljyä ja siitä tehdään synteettistä nahkaa, luonnonmateriaalien käyttämisen sijaan.

– Vegaaninen nahka, lenkkikenkien neulos tai muut nahkan jäljitelmät ovat synteettisiä ja ne on tehty maan uumenista pumpatusta öljystä. Siinähän sitten odotellaan sen viisisataa vuotta, että ne maatuvat. Toinen vaihtoehto niiden hävittämiseen on polttaminen. Siinä taas syntyy uutta hiilidioksidia, jota ei ilmakehässä ennen sitä ollut.

Pohjoisista riistaeläimistä, kuten nyt tässä yhteydessä hirvestä tehdyt nahkatuotteet edustavat Örnbergille kiertotaloutta parhaimmillaan.

– Jos ajatellaan vaikka riistaeläimiä, niin nehän syövät niityiltä ja metsistä vihreää – ruohoa, lehtiä ja havuja – siis ravintoa johon ilmakehässä oleva hiilidioksidi on fotosynteesissä sitoutunut. Yksittäisestä hirvestä saa taas kymmeniä kiloja proteiinia ja sen lisäksi vielä nahkateollisuuden raaka-ainetta, kollageenia.

Örnberg muistuttaa, että Suomessa vahvaa hirvikantaa joudutaan joka tapauksessa rajoittamaan metsätuhojen ja liikenneonnettomuuksien välttämiseksi, koska suurikokoisella eläimellä ei ole luontaisia vihollisia.

– Suomessakin ammutaan vuosittain pitkälti yli 50 000 hirveä, ja jos nahkoilla ei ole ottajia, hirviporukat joutuvat kaivamaan ne syvälle maahan, niin etteivät petoeläimet pääse niihin käsiksi.

Kollageenia nahkavaatteiden ja -esineiden raaka-aineeksi syntyy siinä sivussa, ikään kuin huomaamatta.

– Sen lisäksi, että nahkasta tehdään kauniita ja kestäviä käyttöesineitä, meidän prosesseissa syntyvästä lietteestä saadaan biokaasua lähiseudun tehtaille ja autoihin. Ja taas vähenee tarve ulkomailta ostetulle öljylle, Örnberg hehkuttaa.

Kokkolan Nahka aloitti erikoistumisen pohjoismaisiin riistaeläinten nahkoihin kolmisenkymmentä vuotta sitten idänkaupan hiivuttua. Myös nykyisin valtaosa eli noin 90 prosenttia tehtaan tuotannosta menee vientiin.

– EU on meille tärkein vientialue ja siellä päällimmäisinä Saksa ja Italia sekä Pohjoismaista Ruotsi. Meiltä lähtee hirvennahkaa myös Aasiaan, lähinnä Kiinaan ja Japaniin, Örnberg kertoo.

Kotimaisia yhteistyökumppaneita Kokkolan Nahka Oy:llä on tusinan verran.

– Suurin osa niistä sijaitsee ihan tässä lähialueilla. Kokkolassa valmistetaan nahkatakkeja, käsineitä, laukkuja ja lompakoita, Pietarsaaren seudulla taas nahkapäällysteitä purjeveneiden ruoreihin. Näistä ylellisyystuotteista iso osa menee tietysti vientiin.

Vähän kauempana Helsingissä sijaitsee ekologiseen muotiin ja suomalaiseen designin tekemiseen keskittyvä Lovia, jonka laukkuihin ja lompakoihin käytetään joko nahkasohvatehtaan ylijäämäpaloja tai Kokkolassa tehtyä hirvennahkaa.

Nahkatehtaan asiakasyritykset kiinnittävät päivä päivältä yhä enemmän huomiota käyttämiensä raaka-aineiden ekologisuuteen.

– Meiltä tilataan esimerkiksi selvästi enemmän kasviparkittua nahkaa kuin vielä jokunen vuosi sitten. Kromivapaa parkitus on selvästi nouseva trendi, kuluttajilta ja eri järjestöiltä tulee nyt aika kovaa painetta kasvipohjaisten parkkiaineiden käytön lisäämiseen.

Kokkolan Nahkan iso asiakas Saksassa valmistaa hirvennahasta esimerkiksi lemmikkieläinten pantoja ja talutushihnoja. Yritys haluaa siirtyä tuotannossaan täysin kromivapaaseen nahkaan.

– Mutta tietysti niin, että tuotteiden ominaisuudet säilyvät täysin samanlaisina kuin siinä kromiparkitussa nahassa, jota olemme tähän mennessä heille toimittaneet.

Se on tuotekehitystä tekevälle yritykselle selvästikin haaste. Kromiparkittu hirvennahka kun on aina vähän ilmavampaa, venyvämpää ja pehmeämpää kuin kasviparkittu, joka on jo lähtökohtaisesti vähän painavampaa.

– Näitä parametrejä me ollaan tässä nyt viime aikoina yritetty säätää, toisin sanoen ollaan nyt hakattu vuoden päivät päätämme seinään, Juha Örnberg naureskelee.

Kokkolan Nahkan tehtailla nahkatuotannon tuotekehittelyä tekee pääosin nahkateknikoksi Saksassa opiskellut toimitusjohtaja itse.

Tuotekehitykseen on turha etsiä vetoapua muista hirvennahkaa käsittelevistä tehtaista. Pohjoismaissa kun ei ole vastaavia nahkatehtaita.

– Eli kaikki uudet tuotteet hirvennahasta syntyvät täällä, jos ne vain on mahdollista synnyttää, toteaa tehtaan puruluutuotannosta ja sen kehittämisestä vastaavaMirva Kenttämies.

– Ja kun me kerran olemme maailman ainoa nahkatehdas tässä kokoluokassa, niin sellaista tilannetta ei tule, että kilpailija toisi markkinoille jonkun uuden mahtavan tuotteen ja me pääsisimme sitä tutkiskelemaan, että "vau, onpa hieno – minkäköhänlaisia ratkaisuja tässä on käytetty. Mekin halutaan tehdä tällainen". Siinä on tietysti kääntöpuoli sille, ettei kilpailua ole.

Parkitus- ja pintakäsittelykemikaalien myyjät tekevät tietysti jatkuvasti omaa tuotekehitystään.

– Mutta ei heilläkään ole kokemusta hirvestä nahkan raaka-aineena. Se on materiaalina niin erilaista kuin lammas tai vuohi tai vaikkapa lehmä, Örnberg selittää.

Kromivapaiden parkitusmenetelmien kehitteleminen on ollut nahkatehtaalla haaste sikälikin, että kromiparkittu nahka on usein kestävämpää kuin kasviparkitut tai synteettisesti parkitut nahat.

– Kromiparkituksen takia esimerkiksi kenkiä voitiin aikoinaan alkaa valmistaa teollisesti. Sitä ennen ne olivat alusta loppuun käsityötä ja todellinen luksustuote, johon harvalla oli varaa.

Kromiparkitus on Örnbergin mukaan myös maineettaan parempi menetelmä, ympäristönkin kannalta.

– Parkitusmenetelmä antaa nahalle aina oman leimansa. Kromin etuna on, että se sitoutuu nahkaan lähes sataprosenttisesti, kun taas kasviparkituksessa hyötysuhde on jotain 70 prosentin luokkaa. Eli se muutama prosentti kromia, joka jää meidän prosessivesiin otetaan saostamalla talteen ja toimitetaan raskasmetalleja käsittelevälle laitokselle Ouluun. Se ei ole ihan ilmaista, mutta näin vastuullisissa nahkatehtaissa länsimaissa toimitaan.

Perinteistä nahan kasviparkitusta on tehty Alavetelissä jo 120 vuoden ajan. Puun kuoresta valmistetuissa kasviparkkiaineissa raskasmetalleja ei ole, mutta heikomman hyötysuhteen seurauksena parkituksen jäljiltä jää paljon orgaanista ainetta.

– Ei sekään niin luonnonmukaista ole, että sen voisi sellaisenaan viemäriin laskea, sillä se rehevöittäisi vesistöjä. Ja jos ajatellaan niitä synteettisiä materiaaleja – niin ne ovat sitten juuri sitä – öljystä synteettisesti jalostettuja parkkiaineita. Että puolensa ja puolensa, Örnberg toteaa.

Parkitusmenetelmä taas valitaan aina sen mukaan millaiset vaatimukset nahkatehtaan asiakkaat ovat tuotteille asettaneet.

– Meidän asiakkailla on erilaisia toiveita nahan ominaisuuksista, jotka luonnollisesti riippuvat sen mukaan, mikä on nahan lopullinen käyttötarkoitus.

Nahkakäsilaukun pinnan pitää kestää erilaista kulutusta kuin vaikkapa nahkakenkien.

– Käsineiden tai nahkatakkien pitää olla tosi pehmeitä mutta samalla ilmavia ja joustavia, kun taas sitten vaikka lompakkonahan pitää olla hyvin ohutta ja samalla sen pitää säilyttää hyvin muotonsa. Kortit eivät saa lipsua lompakosta ulos, eikä nahassa saa olla sellaisia rasvoja tai öljyjä jotka voisivat imeytyä lompakossa oleviin kuitteihin tai seteleihin.

Hirvennahkojen alkujalostus eli karvojen poisto ja nahkojen parkitseminen tapahtuvat Kokkolan Nahkan Pelon tehtaalla Alavetelissä.

Miltä tuoksuu tai haisee nahkatehtaan parkitushallissa?

– No miten sen nyt sanoiksi pukisi? pohtii Juha Örnberg ja jatkaa yllättävän nopeasti:

– Raakavuota ei nyt varsinaisesti niin hirveästi säväytä, eikä karvanpoiston tuoksuakaan voi aina mitenkään mukavaksi kutsua, mutta siihenkin tottuu, vaikken voi vieläkään sanoa olevani siihen mitenkään erityisen ihastunut. Värjäämössä taas ei oikein tuoksu muu kuin pieni hapokkuus ja valmis nahka – sehän tuoksuu aivan taivaalliselta! Että hajujenkin suhteen meidän tavoitteenamme on koko ajan viedä tuotetta parempaan suuntaan, toimitusjohtaja naurahtaa.